Seikkulan Aila ja Mikkokin siinä pysähtyivät jutuille.
Pari tuntia vierähti ilman mitään tekemistä, ilman mitään että olisi pitänyt tehdä jotain. Lähdimme puolikymmenen maissa maita kohti. Emme ajaneet hirvivaaran vuoksi lujaa.
Illan loppua piristi vinosti ajatteleva, ja vinosti ajeleva autoilija.
Joku voi hymähtää, miten viisikymmentä kilometriä pitkä pyöräreissu voi olla kirjoituksen arvoinen. Siitä vain, etpä silloin ole ollut sitä kokemassa.