Ullavan Haapalan Nuorisoseuran talo oli kulttipaikka kuusikymmenluvun lopulla. Kun siellä tanssattiin, niin lattia notkui, ja seinät ryskyi ihmispaljoudesta. Vähällä oli, etteikö katto kohoillut.
Mihinkä sekin kadonnut, uusien teiden puristuksessa?
Pitää käydä katsomassa.
Härnäsin Ksatasta kävelemällä Topoliinoa kohti, kun tulin ulos kamppeet päällä. Ei sitä niin helpolla hämätä.
Yhden aikaan oli taasen startti. Juotin pyörän entisellä ST ykkösellä. Väliviirteen kautta Koskenmaan soraa pitkin Kannus – Ullava tielle.
2 kommenttia:
Mukavia turauksia. Tulee kesä mieleen. 58 aamua on aika vähän...
Lähetä kommentti