Se oli kylmä mutta mahtava koeajo uusilla säädöillä. Parilla sanalla: "Kyllä lähtee". No se tuli bonuksena tärkeintä on että moottori saa alakierroksilla tarpeeksi bensaa, päästörajoitukset ovat pilanneet muuten loistavat ominaisuudet Rotaxin moottorissa joiltakin osin. Liian pihi seos aivan lähtökierroksilla. Nyt on hyvä.
Mukava oli vaihdella öljyt, ja suunnata katse tulevaan kevääseen ja kesään. Toivottavasti tulossa paljon, paljon kilometrejä!
Syyskuun lopussa innostuin jälleen ajelusta. Suurin syyllinen Anssun tilaama ja paikalle asentama laite, joka antaa tietoa F Kasin ohjaus yksikölle hieman virheellisessä muodossa. Toisinsanoen huijaa ilman lämpötilaa kylmemmäksi kuin se onkaan. Tällöin ruisku antaa hieman lisää bensiiniä varsinki alhaisilla kierroksilla, taitaa huijat koko kierrosluku alueella. Mitä vaikutti? Ykkösellä, (joka suurin ongelma) pyörä lähtee vakaammin liikkeelle, ei tarvitse kytkimen luistatusta, pieni kapulan kierto auttaa. Tottumusta vaatii, että alkaa luottamaan ettei pannu sammu omia aikojaan. Suuremmat koeajot jäävät kevääseen. Kuitenkin ajelin kaksi mukavaa lenkkiä nyt lokakuun alussa, ensimmäinen kiersi klassisen Kajaanitien lenkin, toinen, kun laite toiminnassa, Kaustinen Ullava reitin. Selvää paranemista ajossa. Ilmat olivat ensimmäisellä lenkillä lepposaa, aivan kesäinen keli, mutta muuttui yön aikana tuuleltaan kylmän vihakaksi. Fiilinki korjasi ilman puutteet.
Öljyt vaihdoin eilen 5 viides lokakuuta -21 Kilometrejä 56472 km. Öljy Motul 5100 15 W - 50.
Putsari BMWn alkuperäinen 98-15099. Ala ohjaimen jätin pois. Helpompi pestä moottorin alusta. Mielestäni se on ollut vain turha "koriste".
Kuumaa ilmaa riittää mukavasti, ainut toive, saisi se sataa ripsahuttaa muutaman millin. Kaikki on kuivaa, pelko metsäpaloista ja kuloista aiheellista. F Kasilla kävin usan itsenäisyypäivän puolen toistasadan km lenkin. Mitäs tuosta? Ei mitään muuta kuin se, ensimmäisen kerran minun ajohistoriassa pyörän lämpömittarin lukema ei mennyt alle plus (tietenki) 30 -kolmenkymmenen asteen. Systeemillä tankkasin, siitä suunnistin Kalajoelle, Ylivieskaan, Eskolan kautta Kajaanitielle, Kannukseen ja Lohtajalle. Vaikka kaikki toimet tein ajopuvun suhteen, ettei mitään ylimääräistä turvavarusteitten lisäksi, oli sauna valmiina ennen Alaviirrettä. Kokemus oli tämäkin, ajaa voi näissäkin lämpötiloissa, mutta jotain tuuuletusta pitää kehittää ajovarusteisiin. Kotona huomasin, etten ollut aukaissut Sinisalon todella tehokkaita tuuletusaukkoja lainkaan. No, ens kerralla viisaampi.
Ajot ovat jääneet vähiin vihoittelevan polven takia. Nyt on vähitelle palautunut normaaliiin tilaan, kuudensadan kilometrin testi samanapäivänä on hyvä mittari. Mitään jälkikipuja ei jäänyt, samaaa kertoi pyörällä tehty kymmenen kilometrin lenkki. Kesää on vielä!
Kuten kuvista näkee, työ sujui hellposti, ei mitään vääntämistä, ei sovittamista, osa irti ja toinen tilalle. Ketjun säädön jälkeen pyörittelimme F Kasia Pörkkiön liikenne ympyrässä, lyhyt koeajo antoin viitteitä, että tavoitin sen, mitä hain. Huomenna kunnon koeajo!
Houraatin mäellä olen tavannut tarkistaa pyörän toiminnan ennen ajokauden avaukseen lähtemistä.
Hyvältä näytti F Kasin kunto, talvi ei ole tuonut mitään muutosta pyörän toimintaan
Nyt ollaan jo satakuusi kilometriä rikkaampina, voidaan huokaista helpotuksesta, ajokausi avattu.
Mittarille kiiruhti F Kasi, eikä yhtään liian aikaisin.
Järjestykseesä kahdeskymmenes ensimmäinen ajokauden avaus odotti lähtölaukausta. Huhtikuun seitsemännentoista päivän ilman ala tuki tätä ajatusta. Lämpöä reilut kymmenen astetta, tuulikin vuodenaikaan nähden leppoisaa. Ajokamppeet päälle, viralliset. Paras tie kasitielle on nyt koirakentän kautta. Eikä se pahempia taiteiluja vaatinutkaan. Houraatin pysäkillä kuvat, sekä silmämääräinen tarkistelu, että pyörä on iskussa. Sorron pysäkillä nolllasin vasta tripin. Siitä se lähti. Vitikan kautta Kajaanitielle, Kannuksesta Toholampia kohti, tarkoitus koukata Sievin kautta, mutta vilkaisu bensamittariin saikin reittilaskelmat uusiksi. Olisi taiteiltava niin, että jokin heti matkan täytyttyä olisi mahdollisuus tankata. Laskin nopeasti, Jämsän risteyksestä takaisin, voisi hyvällä tuurilla päästä Systeemille tankkaamaan. Valjastin ajotietokoneen kapasiteetin näyttämään tankissa olevan bensamäärän, ja arvioidun ajomatkan. Itse luotin enemmän ajettuihin kilometreihin. Uskoin myös, etten joudu päättämään ajokauden avausta lykäämällä pyörää tankille. Aloin jälleen nauttimaan ajosta, F Kasi meni kevättä rinnassa tuumin eteenpäin. Jälleen karisivat ylimääräiset vuodet johonkin taakse pyörän pakokaasujen sekaan. Mitään ei ollut muuttunut kahdessa kymmenessä vuodessa, sama hämmästyttävä ajofiilinki vastassa, ja kun ilmakin suosi, aina sitä ei ollut tapahtunut, oli tämä runsas tunnin tapahtuma tunnetta täynnä. Hyvin menovesi riitti Systeemille, tankki täyteen, muutaman kuvat todisteeksi. En malttanut ajaa suoraan kotiin, vaan kiersin Karhin mutkien kautta kasitielle. Tie vain on mennyt huonoon kuntoon, ajoon tullut lisämausteeksi kuoppien väistelyä, joka nyt kuitenkin pieni harmi. Kotona olin puolilta päivin, vaikea oli rauhoittua tällaisen kokemuksen jälkeen, mutta näitähän tulee!
Tästä lypsy putkistosta näyttää tulevan pleksien lepokoti.
Pleksi, joka odotti koko talven pääsyä F Kasin keulaan, menetti paikkansa elokuussa 2020.
Se ei vain sovellu minun moottoripyörä filosofiaan, eikä selän kiputiloihin. Reipas vastatuuli ilman ujeltavaa muovilätkää on sitä oikeaa moottoripyöräilyä, huom.. minun mielestäni. Melkein huollon jälkeen ajamaton pyörä odottaa innokkaana jo ensikesän seikkailuja. Odottaa kunnon pesua!
