Eihän sitä kauaa malttanut töövätä, tielle ripeästi. Kunnes Lumijoen kaunis kirkko pakotti pysähtymään, kuvan ottoa varten.
Limingassa pölähdimme nelostielle, liikenneympyrän kautta moottorite nielaisi meidät.
Emme intautuneet mihinkään revittelyyn, seesteinen mieli antoi rauhan kaasukapulalle.
En ajanut Oulu – Kajaani tielle, noin kymmenen kilometriä ennen käännyin oikopolulle, joka johdatti meidät kyseiselle väylälle. Kajaaniin päin ajoimme viitisen kilometriä. Väätäsikoskella on silta Oulunjoen yli, ylitimme joen. Hetimiten käännyimme Ouluun päin, nyt vain pohjapuolta jokea.
Vajaa kymmenen kilometriä, niin käännyimme oikealle. Tämä tie kaarsi vuorostaan taasen itään päin, joten monta koukkausta teimme.
Tie oli mutkaista hyväpintaista öljysoraa, kallistelimme jonkun verran näyttävästi eteenpäin.
Odottelin kylttiä jossa lukisi – päällyste päättyy - tulihan se. Nyt alkoi tienvarsiviittojen kuumeinen tarkkailu.