Pukeutuminen kävi nopeaan, nyt jo niin lämmintä, ettei paljoa vaatetta tarvitse.
Vähän yli seitsemän illalla painoin oikealla kädellä Ksatasen startti nappulaa, ja muutaman pyörähdyksen jälkeen moottori surahti käyntiin.
Ilmaläppä heti auki, sivujalka kilahti paikalle, kytkin alas, ykkönen päälle, niin oli Ksatanen menossa.
Jarrujen painallus sammutti kojelaudan varotusvalon.
Nostin heti kakkoselle, annoin koneen lämmetä, postilaatikolla vasta kolmonen päälle.
Kokkolaan päin kääntyi Ksatasen keula, hetkessä oli viitonen päällä.
Vauhti nousi yli sadan, kypärä alkoi tutun laulunsa.
Voimakas moottori piti vauhdin tasaisena, asuntoauto jäi taakse pienen kapulan kierron seurauksena.
Biscobin mutkatie oli mukava kallistella, yksi kurveista oli päällystetty hiekalla, hieman loivensin ajolinjaa.
Jyväskylän tietä jatkoin Alaveteliin josta jyrkkä oikea Pietarsaaren suuntaan. Pysähdyin muutaman kilometrin päästä, sammutin moottorin, kaivoin kameran esille ja otin kuvia aiv-ta tekevästä isosta traktorista.
Tällainen pysähdys on tarpeen, koska usein kun lähden ajamaan tulee mieleen ajamisen tarkoitus, on vaikeaa päättää: Ensiksi, lähdenkö? Vaikka ajohalut ovat kovat. Sitten arpominen mihin päin?
Lohtaja sijaitsee epäedullisesti ilta-ajoja silmällä pitäen, meri kolmella puolen, joten lähtösuunnasta länsi on pois suljettu, ja kun palaa, usein länteen laskeva aurinko katselee ilkeästi visiirin, joka on reissussa ehtinyt saada heijastavaa likaa itseesä, läpi.
Ajoon on lähdettävä kuin väkisten, mutta ensimmäinen pysähdys potkaisee homman liikkeelle, ja sitten onkin sitä vaikea pysäyttää.