Jatkoin pikkuhiljaa matkaa. Pinta oli hyvää, mutta tie niin mutkainen, ettei vauhtiin päässyt millään. Pieniä ja vähän isompiakin mäkiä serasi toinen toisensa perään. Kun pääsimme Kinnusesta erille, alkoi tien varrella näkyä ökytiloja. Pohjolan Maidon kyltit tienhaaroissa, Valmetit ja Jontikat pihoilla riveissä, eikä missään pellon tilkkuakaan?
Kymmenisen kilometriä ajettuamme tupsahdimme Yli-Kiiminki - Muhos tielle. Pysähdyin pienelle haukkaustauolle. Trippi ja Jogurtti. Kajaani tiellä käännyimme vasemmalle, pysähdyimme ensimmäiselle bussipysäkille.
Nyt olisi uuden reittisuunnitelman teko.
Mieleeni juolahti Rantsilan eteläpuolella oleva toistakymmentä kilometriä pitkä suora. Se pitää ajaa läpi.
Tarina kertoo, että kun tie linjattiin, ja tehtiin nälkävuosina hätä-aputöinä, käytettiin suuntimis apuna valkoista lakanaa. Se kiinnitettiin erään talon tuulimyllyn siipiin, Rantsilan kirkontornista otettiin suunta, siihen vedettiin tie.
Käännyimme siis Tyrnävälle johtavalle mukavia mutkia sisätävälle tielle. Komeita vilja-aukeita oli myös tämän tien varressa, jopa silmän kantamatonta lakeutta molemmin puolin. Meinasi mennä maisemien ihailuksi koko matkustaminen. Hyvä näin.
Tyrnävältä vielä palanmatkaa, niin tulimme taasen E neloselle.
Suunta nyt etelään. Temmesin Zetkabaari oli vielä hengissä. Emme kuitenkaan pysähtyneet.
Ennen Rantsilaa alkoi tämän kesän ensimmäiset aidot tietyöt, koko tie oli revitty auki.
Tätä jatkui muutaman kilometrin Rantsilan kirkonkylälle saakka. Ohitimme kylän ja sitten olimmekin teema kakkosessa. Aluksi näytti, että eihän tämä normaalia kummempi suora ole, mutta sitä jatkui ja jatkui.