Fiilistelyä 30012008

Huonolla grafiikalla tehty reitti. Mutta jonkinlaisen kuvan saa, missä päin liikutaan. Fiilistelyä 30.01.2008 Vanha kulunut sanonta kertoo, että matka tehdään kolme kertaa: Suunnittelu – Matka – Jälkipuinti. Moottoripyörä ajeluun tämä määritelmä sopii kuin valettu. En tiedä, kumpi on ensi maanantain miitingissä enemmän esillä, jälkipuinti, vai uusien ajelujen suunnittelu? Tässä makustelin tällaisen reitin kartalta. Kun toteuttamisen aika tulee, reitti saattaa muuttua moneltakin kohtaa, mutta on mukava olla olemassa vähän sapluunaa mihin ajelee. Ja toteutuuhan tässä tuo ensinmainittu matkan määritelmä. Miltäs tuntuisi tällainen, koko sunnuntain kestävä ajelulenkki? Aamusta lähdettävä, ja ilta tulee melko varmasti vastaan ennen kuin lenkki on tehty. Matkaan siis. Lohtajalta pohjoiseen, verryttelyä satasen kilometriä, Raahesta poikkeaminen läns-kaakkoon, vajaa neljäkymmentä kilometriä, olemme Vihannissa. Suunta pohjoiseen. Mutta vain parikymmentä kilometriä. Paavolasta läns-kaakkoon parikymmentä kilometriä, Ransilan pitäjässä olemme. Voisi juoda kahvit! Kaakko suuntana jälleen. Uljuan tekoaltaan pohjapuolta Pihkalanrantaan, josta koukkaus koilliseen, Kestilään. Kestilästä matka jatkuu hyvää vauhtia Oulunjärveä kohti. Säräsniemen tienhaarasta käännymme pohjoiseen. Järven rantaa ylös Vaalaan. Rantsilasta Vaalaan kertyy matkaa yli kanhdeksankymmentä kilometriä. Pieni paussi voisi tehdä hyvää. Tankkaukseen ei vielä kannata ryhtyä. Onhan matkaa tullut vasta vähän päälle kaksisataa kuusikymmentä kilometriä. Vaalasta on mukava päästellä itä-kaakkoon Oulunjärven rantaa. Paltamossa voi lirutella tankkiin vähän bensaa, ja ostaa jäätelön, tietenkin kahvin kera. Matkaa Vaalasta vain viisikymmentä viisi kilometriä. Kajaani ohitetaan kättä nostamalla, noustaan luodetta kohti, Oulunjärvi oikealla kädellä. Säräsiniemen risteyksessä tulee Oulunjärven kierros täyteen. Paltamosta tähän satakaksikymmentä kaksi kilometriä. Nyt pieni pohdita miten takaisin. Anssu kammoaa Kajaani-Kokkola tietä, siltä on pysyttävä poissa. Ajetaan takaisin Kestilään! Pihkalanrannan risteyksestä uutta polkua pitkin Suomen keskipisteeseen, Piippolaksi kutsuvat. Mainiot tiet houkuttelisivat Pyhännän suuntaan, mutta valitsemme reitin Leskelä, Ojakylä, Haapavesi. Matkaa taitettu Säräsniemeltä yhdeksänkymmentä kilometriä. Haapaveden ABC,llä juodaan kahvit, nälkäisimmät syö jäätelön. Haapavedeltä ajelemme Ylivieskaan, Rautioon, Himangalle ja kotiin. Yhdelle päivälle sopiva nykäisy. Matkaa kertyy yhteensä kuusisataan kolmekymmentä yhdeksän kilometriä.

Nopea syövät hitaat

Ei kannata kokeilla "kotona".

http://www.youtube.com/watch?v=z3Cu8BZJ_hw&NR

Taitaa olla mailimittari!

Koeajo 27012008

Suzukin kaasareiden (kaasareiden? Yksipyttyinen pyörä, ainakin Anssun mukaan) puhdistus teki pelkkää hyvää pyörän ominaisuuksille.
Ajokuume siinä Anssulla nousi sietämättömiin lukemiin, eikä auttanut kuin kamppeet niskaan ja lumille.

Hanskat meinas kiireessä unohtua.

Sinne häipyi pyörä horisonttiin.

Paritunitia ajelua kesti, ja pitihän sitä kysyä klassinen kysymys kun tammikuun talviajosta kotiutuu: - Tuliko kylymä?- Höyryn seasta tuli vain halveksiva mulkaisu.

Jääpäiväkirja 23.01.2008

Täsä joutesa, kun ei nuo kelit vielä ajamaa houkuttele, voi kirjata tuota vuodenajan kulumista.
Palaankin jään kehitykseen jo nyt, kun tilaisuus on. Kuvat otettu Sivukarissa. Olin Niskalan Kassun riesana, kun Hän kokosi Savolaisten huvilalle varaavan Nunnauunin. Lämpötila aamupäivällä miinus kahdeksan astetta.

Rantaan, jossa vesi oli syvempää, aallot tulivat tyrskien. Outoa, kun ilma oli täysin tyyni?

Rannalla oli jää hyhmää, jonka alle aallot löivät. Nostivat elastista jääpeitettä kuin joku olisi kontannut sen alla.

Talven puuhasteluja 20.01.2008

Perjantaina 18 päivä kävimme Sivukarissa laittamassa pattereita päälle. Otin ”talvisia” kuvia merestä aamuhämärässä. Jos jäätilanne tallaiseksi jää, ei Ohtakarin sillalta saa kevällä viimevuoden kaltaisia jäiden sulamiskuvia. Ilmat ovat kutenkin oikullisia, meri voi jäätyä muutamassa päivässä. Katsotaan pari kuukautta ja palataan sitten tähän jää asiaan.

Tällaista maisemaa ilman valoa otetut kuvat välittivät.

Nyt on sunnuntai iltapäivä, Anssu pörähti siihen Maximalla, ja touhusi lähtevänsä Tohtoria ruuvailemaan. Hyvä ajatus.

Humu halusi syliin, eikä edes kysynyt, saako tulla?
Tohtori odotti Ksatasen vieressä kaasareiden putsausta. Sinne Anssu suuntasi kulkunsa.
Kokeili jopa käyntiin, ja hetihän alkoi papatus.
Vastasataneeseen lumeen tuli mukavia kruusun jälkiä kun Anssu teki pienen lenkin pihalla.

Helposti nousi Tohtori ykkösellä tankkihuoneen lattialle. Loppumatka vedettiin lihasvoimin

Ei mennyt kuin tuokio, kun kaasarit olivat lattialla puhdistusta odottamassa.
Tuollainen aktiviteetti ei voi jättää ketään kylmäksi. Tassuttelin Ksatasen luokse, ja peittoa varovasti pois päältä.

Höylisti höräti pyörä käyntiin. Eihän lämpötila paljoa kesästä poikennut. Vaikka tuntuikin kylmemmältä kuin edelliset päivät. Mittari kertoi miinus yhtä astetta.

Kaasuttelin vähän aikaa, akkua ei tarvise erikseen ladata, kun aina silloin tällöin pistää myllyn käyntiin.
Vaikka talvi vielä odottaa tuloaan? Kaikesta huomaa, että pientä levottomuutta on kevään suuntaan.
Tämähän nyt merkillistä on.

Pitkästä aikaa on maa lumen peittämänä.

Joulukuusi pysähtyi portaille ulos mennessä. On mukavasti lumessa.
Huomenna Anssu aikoo puhdistaa Tohtorin kaasarit perusteellisesti.

Huono päivä kirkkotehdillä, ja muuta keski-Suomesta. 03-04.08.2007

Otto soitti keskiviikkona mielenkiintoisen ehdotuksen: Ajelisimme torstai iltana Keski-Suomen seutuville. Jossain pitäisi yöpyä. Perjantaina kiertelisimme kolmion, Toivakka – Kangasniemi – Joutsa sisään jääviä, Otolle kesä-asukkina tutuiksi tulleita maisemia.
Ei tarvinnut paljoa houkutella.
Torstaina lähdin tunnin! Myöhässä ajelemaan Isolle-nevalle päin, pyörään pakattu taas tarpeellista, ja enemmän tarpeetonta tavaraan. Vaatetta!
Oton Suzuki odotti myös pakattuna Ison-nevan pihalla, ja hetken kuluttua saapui kuskikin paikalle.
Käänsimme keulat leppoisassa pilvisäässä Kokkolaa kohti. Tankkauksen sovimme Koutoselle.
Tankit täynnä tielle, jossa oli muukin liikenne vilkastunut.
– Koutosen huoltoasema on rakennettu entisen Enlundin motellin sisään, siihen missä ravintolasali oli.
Soittelimme siellä lukemattomat kerrat, kuusi-seitsemänkymmenluvun vaihteessa. Porukkaa oli aina tupa täynnä, tarjoilijat kantoivat täysinäisiä kaljakoreja pöytien päihin joista jakoivat janoisille juominkeja.
Linruusin Stiina oli keksinyt vielä oivan bisneslisän kaljan myyntiin. Varsinkin Käläviäläiset nuoren miehet tulivat loppuillasta reippaiksi, ja pieniä voimannäyttöjä aina tapahtui.
Pöydät olivat tiheässä, väkisinki nujakoidessa tuli poikain tönästyä pöytää, joka hajosi aina yllättävän helposti laudoiksi. Stiina kärppänä paikalla, laskutti pöydästä vanhan satasen, portsari kantoi osat takahuoneeseen, jossa kokosi pöydän huomista varten. Kumma kun taas liima unohtui?-
Biscobin mutkat, valotkin Jyväskylän tielle suotuisat, joten hyvillä mielin alkoi taival taittua.
Kevyttä oli meno, autoja ohittelimme silloin tällöin, tuuli tuli oikealta. Olimme saaneet kutsun Karstulaan kahville, Amille ja Satulle. Karstulassa olimme puoli yhdeksän aikaan.
- Karstulassa on myös tanssilava.. Juhannusaatto seitenkaksi oli yllättävän kuuma. Soitimme juhannusyötä lavalla. Eerolle tuli tauolla hätä, Pommac pullo sai toimia vessana.
Seuraavalla tauolla Rexille tuli jano. ”Pommac” sai kyytiä, ensin alas, sitten ylös.-
Katselimme Lapin kuvia, vaihdoin kevyemmät ajohousut, vilkaisu kartaan ja matkaan.

Pylkönmäen kirkko vaati pysähtymään. (Ranking listallani pitää ylivoimaista johtoa sarjassa Suomen rumimmat kirkot) Otin muutamat kuvat. Otto oli sanaton tämän näyn edessä, ei vastannut kun kysyin mielipidettä temppelistä. Myöhemmin huomasin, että Hänellä oli korvatulpat.
Pylkönmäen karistimme kannoiltamme ja mielistämme. Parit T-risteykset niin aukeni Karstula – Petäjävesi maantie.
Olimme tuumitelleet, että Nesteralli vetää niin paljon väkeä tälle seudulle, ettei vapaita mökkejä kannata kysyä kuin jostain itärajan lähettyviltä.
Kuitenkin päätimme huvittaa leirintäalueen hoitajaa kysymällä vapaita kroita. Sopiva kohde olikin Multian keskustassa oleva Sinevän leirintäalue.
Kysymykseemme tuli heti vastaus: - Montako mökkiä otatte? -
Majoituimme mukavaan mökkiin. Otto tarjosi iltasnapsit onnistuneen matkan aloituksen kunniaksi. Iltatoimet ja yöpuulle.
Aamu menkikin yllättävän pitkäksi, olimme tien päällä vasta yhdeksän aikaan. Ilma oli kuin silkkiä.

Petäjävedellä pysähdyimme Kyläsepässä. Rallitunnelma oli korkealla, autoja huoltamon piha täynnä, ja paljon pyöriä. Keski-Suomalaisen näköinen miehenköriläs vaihtoi loisteputkia mittarikenttään, kysyin häneltä mielestäni mieltäkohottavasti; - sitä on rallikansaa jo liikenteessä-? ”Ai joo, olikos se ralli tänä viikonloppuna?”- Menin sanattomaksi ja baariin sisään. Söimme muodollisen aamupalan. Otto tankkasi. Rallikansa alkoi olla viritettynä suureen urheilujuhlaan.
Otimme suunnan Jämsänkoskelle. Hujahtelimme sopivan vaihtelevaa tietä etelää kohti. Koskenpäässä pieni kuvaus tauko.
Jämsänkoski ja Jämsä ohitettiin pysähtymättä. Lukemattomien liikenneympyröiden kautta selvisimme eksymättä vanhalle nelostielle. Nyt oli liikenne vilkastunut huomattavasti. Autoja ja moottoripyöriä oli liikkeellä paljon. Ajelimme rauhallisesti, muutama ohitus hitaammin liikkuvista. Oli sellaisiakin joilla oli hirmu kiire, ainakin seuraavan auton perän tuntumaan.
Korpilahden Nesteen piha oli täynnä pyöriä ja autoja. Tankille piti jonottaa. Juotin Ksatasen. Seurasimme aikamme vilkasta hyörinää huoltamon pihalla. Kun siihen ei sen kummempaa tolkkua tullut käänsimme pyörät Kärkisten siltaa kohti.
Sillalta oli komeat näköalat päijänteelle, tuulipussi informoi etuoikealta tulevan tuulta.

Koukkasimme vanhalle lossitielle, ja pysäköimme pyörät lossipuomin eteen. Pidimme pienen kuvaustauon ennen Vaaruvuorelle kiipeämistä. Olimme näköjään yksityisalueella, siitä kertoi kyllä jo liikennemerkkikin, ja se että omaan pihaan ajava auto oli litistää Oton varpaat, kun kääntyi rempseästi pesäänsä kohti.
Starttasimme pyörät liikenteeseen. Ylämäki oli heti vastassa, lientyen hetken kuluttua loivaksi laskuksi. Edessä mateli vanha golffari kiiruhtaen hitaasti kohti Vaaruvuoren nousua.
Vedin reilusti ohi ja huomasin, että ylämäessä Ksatasen mittari oli lähempänä sataaneljääkymppiä kuin sataakolmeakymppiä. Käyhän vauhdinotto näinkin päin.
Mutta pian piti pysähtyä, kuvia piti saada kaukana alhaalla siintelevästä Päijänteestä.
Matka jatkui. Tammijärveltä käännyimme vasemmalle Rutalahtea kohti
Suorahko tie oli hyväpintaista, ja houkutteli reippaaseen vauhtiin. Rutalahden jälkeen pysähdyimme taasen kuvaustauolle komean laaksomuodostelman reunalle.
Nelostielle tultaessa Otto vaihtui nokkamieheksi. Toivakassa pysähdyimme, söimme päivän ensimmäisen aterian.
Toivakka - Kangasniemi tie oli mukavaa mäkistä ja sopivan mutkaista asfalttia.
Otto antoi Suzukin laulaa hänelle ”tutuissa” maisemissa, ja matka joutui.
Tien varrella ei paljoa asustusta näkynyt, ja kun Otto käänsi oikealla, vähenivät talon entisestään.
Soratietä jatkoimme Keskisen Suomen erämaita pitkin, vehmaat metsät ulottuivat melkein tielle asti.
Sitten välähtivät Suzukin jaruvalot, pysähdyimme pienen talon kohdalle.
Oton huhuiluun tuli vastaus, jos ymmärsin oikein, Oton kaukainen sukulainen käppäili tervehtimään.
Kahville siitä sitten riensimme, tarinoita olisi riittänyt vaikka iltaan asti, mutta tiekin kutsui.
Omituista, että talon isäntä puhutteli Ottopoikaa Kariksi!
Katselimme kuusikymmeluvulla otettuja ilmavalokuvia Oton kesäpaikoista, komeat pellot ympäröivät tilojen rakennuksia. Nyt olivat kasavaneet metsää umpeen, melkein pihoille saakka.
Päinvastainen ilmiö kuin Lohtajalla, jossa metsät väistyvät vähitellen pellonraivaajien käsittelyssä.
Asukas oli varoitellut tietyöstä ennen Oton varsinaista kesäpaikkaa, olihan siinä sepeliä ja savea ajettu noin kilometrin verran paksuiksi kerroksiksi.
Kunnialla selvitimme pahat paikat ja pysäköimme parinkymmentä vuotta sitten vielä keskikokoiseksi luokitellun maatilan pihalle. Nyt piti kesämökin virkaa, navetan ikkunoilla näkyi kukkia!
Kuvia tallentui kameroihin, karttaan vilkaisimme myös.
Retti kulki Kangasniemi - Joutsa tielle, jota pitkin hujuuttelimme kymmenisen kilometriä, kunnes soratielle, joka oikaisi Leivonmäelle.
Siellä pysähdyimme, battery teki hyvää.
Kansaa oli liikkeellä, yritimme udella parilta MP-poliisilta ralli tilannetta.. Saimme selville, että Grönholm johtaa Hirvonen toinen ja Loeb vasta kolmantena.

Lämpötila oli hellelukemissa.
Otto harkitsi vielä jäämistä Keski-Suomen maisemiin, mutta tuli tulokseen, että ajellaan Kokkolaa kohti, reitti saa olla vapaa.
Niimpä siirryin nokkamieheksi, Toivakan kautta jälleen ajelimme, mutta nyt jatkoimmkin Lievestuoretta kohti. Iso rekka jurrasi edessämme, kunnes pieni suoranpätkä antoi ohitusmahdollisuuden.
Ennen Vaajakoskea käännyimme oikealle Laukaalle johtavalle mukavasti mutkittelevalle kolminumeroiselle tielle.
Maisemat oilivat perinnesuomalaisia, viljat alkoivat olla tähkällä, myös kaura.
Isoja puita oli aivan tien vieressä. Koukkasimme Vihtavuoren kautta. Laukaalla Otto tankkasi.
Pyöriä oli muutama täälläkin parkissa.
Laukaa - Suolahden välin ajoimme sora-auton perässä, joten vauhti jäi tavallista hiljaisemmaksi.
Hirvaskankaan ABCllä teimme pieniä hankintoja tuliaisiksi kotiin.

Jälleen oli reitinvalinnan paikka.
Vaikka olen ajanut Hirvaskankaalta Uuraisille menvän tien useita kertoja, niin moottoripyörällä en koskaan! Nyt päätimme paikata tilanteen.
Kiitettävästi mutkia ja mäkiä tarjoava tie oli hyväpintaista, joten vauhtia säästämättä hurahdimme Jyväskylä – Saarijärvi tielle, huomatakseme, että Karstulan pikalinja keikutteli edessämme.
Eihän se pahaa tee vaikka vakionopeuden säädin menikin päälle. Tällä tiellä ei kannata ohituksiin lähteä. Saarijärvelle tulimme hyvässä järjestyksessä linjurin perässä, se häipyi keskustaan, ja me Kokkolaa kohti.
Vieläkään ei jurria tullut, matka maistui mukavalta, vaikka nyt oli sen loppukin jo tiedossa.
Kyyjärvellä seuraava stoppi.
Tankkasin, menimme sisään vielä pienelle iltapalalle. Siellä oli Matti heilansa kanssa menossa Neste ralliin, autolla; pthyi! Jututimme vähän aikaa, ja kas kummaa myös tiemme Oton kanssa erosivat. Otto päätti lasketella suoraa Kokkolaan, minulla vielä ajo haluja jäljellä, joten suuntasin Alajärveä kohti.
Hujauttelin Lappajärven tienhaaraan, josta käännyin rannikkoa päin.
Vimpelistä Veteliin, Kaustisille, ja Oton jälkiä Kokkolaan. Josta summassa Lohtajalle ja Perkkiöön.
Siellä Anssu esitteli ostamaansa auton peräkärryä. Tukeva Virolainen tuote.
Sponttaanisti syntynyt reissu, hetkeksikään ei ajonautinto herpaantunut, myös Otto kertoi tyytyväisyytensä.
Mukavan kaverin kanssa reissaaminen inspiroi suunnittelemaan uusia seikkailuja, ja toteuttamaan niitä!!

Haapala hukassa 13.05.2007

Ullavan Haapalan Nuorisoseuran talo oli kulttipaikka kuusikymmenluvun lopulla. Kun siellä tanssattiin, niin lattia notkui, ja seinät ryskyi ihmispaljoudesta. Vähällä oli, etteikö katto kohoillut.
Mihinkä sekin kadonnut, uusien teiden puristuksessa?
Pitää käydä katsomassa.
Härnäsin Ksatasta kävelemällä Topoliinoa kohti, kun tulin ulos kamppeet päällä. Ei sitä niin helpolla hämätä.
Yhden aikaan oli taasen startti. Juotin pyörän entisellä ST ykkösellä. Väliviirteen kautta Koskenmaan soraa pitkin Kannus – Ullava tielle.

Norpanjärvellä oli melkein kesä. Mukava oli katsella heräävää luontoa, täällä kesän tulon näki yhtä selvästi kuin Ohtakarissa. Kun huhtikuussa Norppa oli jäljessä Ohtakarin kevään tuloa, nyt oli menty jo ohi.

Lämmintäkin vajaat parikymmentä astetta.
Mutta enhän ollut Norpanjärveä tullut hakemaan. Matkaan siis.
En tiedä mistä olin saanut päähänpinttymän, että Haapala olisi ollut oikealla puolen Ullava – Kaustinen tietä? Olin jo järkeillyt asian valmiiksi, ettei näin sittenkään voinut olla?
Siispä käännyimme Ksatasen kanssa pienelle kylätielle pikitien ja Ullavanjärven väliin. Hetihän se Haapala löytyi.

Näky ei ollut ilahduttava. Väsynyt, alkavia ränsistymisen oireita poteva talo oli ruohottuneen polun päässä. Leikkaamaton nurmi ympärillään.
Pääsiäsenä, taisi olla –70 sattui Vaasan Lääninhallituksen virkailijalle moka. Antoi Haapalalle luvan pitää tanssit pääsiäislauantaina, jolloin oli yleinen tanssikielto.
Pikakomennus soittamaan tuli vajaata viikkoa ennen. Eivät olleet itsekään uskoneet lupaan.
Haapalan talo on kahdelle ja puolelle sadalle rekisteröity. Huhu liikkui, että yhdeksänsataa ihmistä olisi ollut mäellä sinä iltana. Sen muistan, että tiivistynyttä hikeä satoi katosta isoina pisaroina.
Mitään mahdollisuutta ei olisi ollut tauolla mennä yleisömassan läpi. Siltä ainakin tuntui.
Sama tunne oli kerran Evijärvellä, kun isossa tanssisalissa oli parituhatta ihmistä vastaanottamassa uuttavuotta.
Nostalgissa muistoissa palasin takaisin pikitielle.

Rahkosen kohdalla tein pienen piston kylälle, filmailin yhtä Keski-Pohjanmaan suurimmista navetoista. Takaisin päätielle, josta käännyin Halsuaa kohti. Köyhäjoki, nimestään huolimatta, tai ehkä sen innoittamana on vauraan oloinen kylä.
Mutta täälläkin on tanssitouhu lakastunut komeassa Mäntymajassa muutamiin häätansseihin vuodessa.

Halsuan kirkosta otin kuvia, aina tullut ajettua vain sivu.
Komeaa koivukujaa pitkin Ksatanen hyrräsi kohti kolmetoista tietä.
Kaustisilla Ksatanen vänkäs liikenneympyrästä vasemmalle, ja Teerijärven risteyksestä oikealle.
Aavistin, että Kallea sillä on kiire katsomaan.
Ei näkynyt meijerillä Kallea. Pyöriä kyllä pölyisten ikkunoiden takana.

Kylällä pysähdyin ottamaan muutamat kuvat kauniista Teerijärvestä.
Kokkolan kautta huristelimme kotiin parinkymmenen asteen lämmössä.
Illalla painoin Ksatasen käyntiin, ajatuksena jäätilanteen kartoittaminen Ohtakarissa. Pari Saksalaista oli tullut pyörillä toteamaan saman minkän me Ksatasen kanssa, jäitä on.

Kuvia todisteeksi.
Maalle päästelimme mukavaa vauhtia, kasitiellä Kokkolaa kohti nousi nopeus tavallista korkeammaksi. Pitihän sitä hillitä, noloa pistää kortti hyllylle ajokauden alussa!

Seitsemää siltaa ajelimme Ksatasen kanssa Öijaan josta välitietä Kruunupyyhyn ja takaisin Kokkolaan.
Kokkola ei ollut nytkään muuttunut miksikään tuona aikan, joten äkkiä kasitielle.
Kälviän risteyksessä pysähdyin kuvailemaan paria rusinaa. Kaidettakin olivat saaneet vääntymään pitkiä matkoja.

Vaarallista tuo autoilu.
Lopun matkan fiilistelimme vähän toistakymmentä asteisessa ilmassa.

Laps... M-pyöräilijän mieli on vähästä hyvä. 11.01.2008

Lämpötila plus kaksi astetta, taivaaltä rännänsekaista vettä. Talvikeliksi mukiinmenevä.
Tällaisen sään innoittamana hiippailin Ksatasen viereen, vedin peitteen varovasti päältä, ilmaläppä kiinni, virta päälle, ja oikea peukalo tökkäsi sinistä nappia.
Siinä se oli, päivän kohokohta.
Annoin käydä ilmat puoliksi kiinni minuutin verran, ja sitten vapaalle tyhjäkäynnille.
Välillä oli mahtava kaasutella, tammi-ja helmikuu pyyhkiytyivät heti mielestä.
Annoin Ksatasen käydä kymmenisen minuuttia. Nyt eivät sormet edes syyhynneet ajoon. Niljakas tie jossa syvät urat olisi heittänyt meidät kyljelleen heti kättelyssä.
Haikein mielin sammutin moottorin, peitto päälle.
Sinne jäi Ksatanen odottelemaan kevään tuloa.
Näin se hyvä mieli luodaan.

Ei se ole ilmoista kiinni. 23.04.2007

Meri on siitä ovela elementti, ollessaan keväällä jäässä, ilman lämpötila voi olla hyvin siedettävissä lukemissa aivan rannallakin. Mutta annas, kun jäät sulavat. Siinä pahimmassa vaiheessa voi ilma olla, ja on hyvin koleaa.
Maanantai iltana satoi. Lämpöä kymmenisen astetta. Päätin tehdä pienen varuste kokeilun. Ajopuvun alle laitoin jostain sekunda koreteksista tehdyn takin. Jalkoihin koretex vaelluskengät! Ajohanskoiksi tavalliset meijeriltä ostetut työhanskat.

Muita pyöriä ei näkynyt kun Ksatasen kanssa suunnistimme Ohtakaria kohti.

Vähän ennen siltaa lämpötila romahti alle viiden asteen. Kuten arvelin, olivat jäät pakkautuneet rantaa vasten, ja ulappa velloi vapaana. Tuulta ei ollut kun nimeksi. Vesisade tuli täällä tihkuna.

Näppäilin muutaman kuvan, ja suunnistimme Ksatasen kanssa sisämaahan. Kannuksessa tuli vettä kaatamalla. Ennen Kälviää oli rusinaksi mennyt Nissan pellolla. Pitihän siitä kuvia ottaa.

Vaarallista tuo autoilu.
Ajo oli alkanut maistua aina vain mukavammalta, harkitsin jo Norpanjärven lenkkiä, kun huomasin, että oikea kenkä päästi pysähdyksen aikana kaikki lahkeesta valuneet vedet sisäänsä.
Märkä jalka ei ole mukava kumppani kun on vapaaehtoisesta harrastuksesta kyse, joten surrasin mukavaa vauhtia kotiin.
Hosujen lahkeet olivat takaapäin märät, katepyörän kir.. ominaisuus. Hanskat kuivat, ja lämpimät, olin pitänyt kahvanlämmittimiä päällä aina silloin tällöin. Ajopuku piti erittäin hyvin kylmän loitolla, apuna varmaan tuo alussa mainittu takki.
Visiiriä pitelin auki pitkiä matkoja, nyt pitää kehua katepyörän ominaisuuksia siltäkin osin.
Hyvää harjoitusta tulevaa Tampereen kylmää reissua varten. Kyllä pyörällä voi ajaa viileässäkin säässä.

Pääsiäispyhä 09.04.2007 vaihtelevia kelejä

Pääsiäisaamu valkeni lohduttomana ajatellen moottoripyöräilyä. Lunta oli yöllä tullut maahan useita senttejä.

Päätin hylätä ajosuunnitelmat tältä päivältä. Mutta mitäs nyt? Päivän päälle lumi katosi kuin taikaiskusta, ja ilmakin lämpeni siedettäviin lukemiin.
Kahden aikoihin starttasin Ksatasen tien päälle. Lämpömittari kerto + 7 asteisesta ajokelistä. Tuuli viilensi sitä kuitenkin huomattavasti. Himangalla päätin kokeilla Raution reittiä. Kokeiluksi jäi. Tie alkoi olla jääpolanteinen melkein koko leveydeltään kun lähestyin Pöntiön kylää. Pahkalasta puikkasin kasititetä kohti. Torven kylällä vaati varovaisuutta kun varjopaikkojen sulamattomat polanteet sattuivat rattaitten alle. Kasitie olikin helpotus.

Näppäilin muutaman kuvan keväisestä kasitiestä.
Takaisin Himangalle, josta uusi yritys Kannusta kohti.

Ennen Kannusta alkoi räntäsade.
Pysähdyin kuvaustauolle.
Kajaanitietä ajelin Kälviälle, jossa ilma alkoi seljetä.

Kasitiellä jällen foto tauko.
Liikennettä oli paljon. Kotona ynnäsin ajetun matkan, jota kertyi satayksitoista kilometriä.
Lyhyt, mutta napakka kevätajelu.

Lappajärven aallot 20.05.2007

Tätä sunnuntaita ei kannata missata kotona olemiseen. Ksatanen oli samaa mieltä.
Ulkona tuuli. Mieleen juolahti käydä katsomassa miten tällainen tuuli vaikuttaa Lappajärveen. Vastatuuleen puskimme puoli yhdentoista jälkeen etelää kohti.

Sokojalla näppäilin muutaman kuvan vanhasta kivinavetasta. Aukeilla paikoilla tuuli puhalsi vilvoittavasti, taivas oli melkein pilvetön.

Navetta metsässä.
Kaustisella tankkasin. Kauhava tietä ajoin muutaman kilometrin, josta poikkesin Smoböndersin mutkiin.