sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Lämmintä vihdoinkin.

 Lähtölukemat tämän kesän huippua..... tähän asti.
 Mukavan näköinen kivinavetta kehikko.
 Kuivaa oli että pölisi Korpelan alajuoksulla.
 Vanha uittoränni rapistuu, muistan kun oli vasta lankutetun näköinen, aikoinaan.
 Uusi kalaporras, betonista, ehkä pitempi ikäinen.
 Nuo kolot kai aiheuttivat sykemäisen veden virtauksen?
 F Kasi ylpeänä siltaposeerauksessa.
 Tämä toimenpide ajurin mielenrauhan takaamiseksi.
 Paikassa tämä.
 Norpalla lapset veneilivät kohti kotirantaa.
 Tällaisella korulla P H nykyään ajelee.
Eniten minua yllätti auton vauhti!

Koska huomenna tulee ajokilometrejä lähes tuhat, päätin rajoittaa tämän päivän ajot pieneen kiertelyyn lähiseudulla. Vaatteitten pukeminen ei paljoa aikaa vienyt, nyt saattoi lähteä kevennetyillä kamppeilla liikenteeseen. Yli kaksikymmentä näytti mittarit. Ainalin kautta ajelin Kannukseen, pieni soratien pätkä sisältyy tähän reittiin. Tien varrella on monipuolista maalais asutusta, uutta ja vanhaa. Kuvat otin kivinavetan kehikosta. Korpelan pato seuraava pysähdyspaikka. Nyt näin ensi kerran vettä kalaportaassa / portaissa. Outoa sykeaaltoa vesi piti tullessan estereikien kautta alas. Korpelasta ajelin Norpalle, liekö tällainen melkein helle sopivin F Kasin jousituksen öljyille, kun Ullavantie  tuntui paljon tasaisemmalta? Norpalla pysähdys, lapsia näkyi veneilevän toisella puolen tietä. Katselin, kun vetivät veneen rantaan melkein pihapiirissä. Tällaista sen veneilyn pitää olla, porraspäästä suoraa kyytille.  Norpalta tuttua reittiä Kälviää kohti, Välikylällä näin kaksi ihmistä. Mutta ennen Kälviä tuli vastaan T - mallin Ford. Nyt tuli kiire, U-käänös sopivassa paikassa, vauhtia F Kasiin että pääsisin nopeasti Fordin ohi, ja vielä etäisyyttä niin paljon, että ehdin ottaa kameran laukusta. Vaikka mielessäni laskin, matkan riittävän kiire tuli. Olen luullut näiden satavuotiaitten sytkyttävän kävelyvauhtia tiellä, luulo oli väärä, hätäisesti ennen Fordin ohittamista yritin mitata sen nopeutta, arvio runsasta seitsemää kymppiä lensi tietä pitkin. Äänikin yllätti, muistutti hyvin paljon pertooli Fodsonin soundia. Tällaisia elämyksiä lisää. Joku voisi ajatella, jos olisi nähnyt kotimatkalla kypärän sisään, - mitähän tuo ukko virnuilee - ? Ei se pokka vain pitänyt kun kotiin ajelin. Seuraavaksi kiinnitin Sataseen sivulaukut, toiseen niistä varatakin ja housut. Toinen tyhjä, jos Anssulla tarvetta, Ducatin tarvarankuljetus mahdollisuudet minimissä, no onhan siinä tankkilaukku.  Lämmin, mukava puolitoistasataa kilometrinen.

Ei kommentteja: