Satanen yhdeksänsataa kuusi kilometriä rikkaampana.
Oli sovittu Myllymaan kanssa, jos Satasen keula alkaa oirehtia, laitetaan se kuntoon lopullisesti. Niinhän siinä kävi, kolina ilmoitti, etteivät vastinrenkaat olleet solahtaneet täysin koloihinsa, mutta muutaman sadan kilometrin ajo sai ne paikalleen. Samalla kuitenkin jäi löysyys. Tällaista säätämistä en jätä amatöörien tehtäväksi. Kun asiaan vielä voi yhdistää reippaan moottoripyörä retken, mikä sen parempaa! Anssu yllätti myönteisesti lähtemällä mukaan! Ducatilla. Toki varauduttiin siihen, että Ducan voisi jättää hieman sivummalle tien varteen ennen Myllymaan BMW "pyhättöä"
Aamulla olin kahdeksalta Toholammilla, josta varsinainen matka alkaisi. Sataseen olin laittanut sivulaukut kiinni, toiseen niistä paljon, paljon varavaatteita! Anssu olikin jo valmiina, Abc,n kautta Kauhavaa kohti. Kaustisilla kuitenkin käännyimme kolmelletoista, josta poistuimme Vetelissä. Vimpeliin menevä tie on vielä kohtalaisessa kunnossa. Testailin mitä kolahteleva keula pitää mutkista. Herkästi meni pyörä sinne minne sitä käskin. Ei mitään ongelmaa. Ennen Alajärveä olevalla Nesteellä tankkasimme. Lehtimäellä oli koiraleiri, nyt ei pahemmin kiinnostanut. Ähtärin tienhaaran missasin noin kolmekymmentä metriä. Samalla sain tekosyyn pysähtyä, toinen sivulaukku sai päällä olevista vaatteista kaiken mahdollisen mitä saattoi vähentää. Ajo alkoi tuntua aina vain paremmalta. Pleksi suojasi itikka armeijan hyökkäykset, kuitenkin tuuli pääsi melkein vapaasti viilentämään kuskia. Ähtäri ohitettiin, Virroille suunta. Liikennettä harvakseen, tuttu valo takapeilissä nyt Ducatin, nostatti fiilinkiä. Virroilta jatkoimme pysähtymättä Orivettä kohti, tämäkin kaupunki? Ohitettiin vähän hiljetämällä liikenteen vaatimissa paikoissa. Kangasalalle menevä vanhatie on kauniissa maisemissa, kapea polku jossa seitsemänkymmenen kilometrin rajoitus vallitsevana! Ennen Lahden tielle tuloa pidimme karttapalaverin, kahden aikaan oli sovittu, että olisimme perillä. Hyvältä tuo arvio näytti. Lempäälässä tankkaus, nyt maistui jo batterykin. Asteita varjossa kaksikymmentä yhdeksän. Lahteen päin suunta. Tuuloksessa livahdimme maantie kympille, matkaa jäljellä vajaa neljännessata. Hetkessä olimme Myllymaa ky,n pihassa. Anssu riskeerasi ja ajoi Ducatin pihakivetykselle asti! Ehkä pyhättö on joidenkin mielestä sopimaton sana tähän kohtaan, mutta en voi välttyä ajatuksesta "Bmw pyhätöstä" En ole, eikä Anssukaan nähnyt niin siistiä "verstaata". Lattia vaaleaa simenttiä, öljyn läikistä ei tietoakaan. Repe ja Juha melkein puku päällä kiertelivät ja ruuvailivat erinäköisiä Bemareita. Taisi olla herroilla kravatit kaulassa? Huolletut pyörät ja Repan omat pyörät olivat kaikki puhtaita, mitään eivät tehneet, etteikö suojaa laitettu esim. tankin päälle. Hetkessä oli Satasan keula timmissä, lopputakuuna: "ei kolise enää ". Siinä kun ihmettelimme asteli pihalle vanhempi herrasmies, jälkeenpäin arvelimme Repan veljeksi. Hänen F kasi oli pihakivetyksellä, ajattelin, koristeena kai. Kunnes haastattelussa selvisi, että huhtikuussa viimeksi käynyt ko. laitteella Italian alpeilla, toinenkin F kasi oli pihalla. Muut pyörät boxeri bemareita, ja K-mallin muunnoksia. Yhden Suzuki 1400 kiikuttivat äkkiä piiloon, kun saavuimme paikalle. Anssun Ducatia ei viety, ehkä syynä tieto Anssun boxeribemarista ja ennen Ducatia olleesta k - tonnikaksisatasesta bemarista. Tuolla pihalla olisi viihtynyt pitempääkin, pikkuhiljaa kuitenkin aloimme tehdä lähtöä. Hämeenlinnan läpi moottoritielle, lähimmällä Abc,lla tankkasimme sekä söimme! Katselimme karttoja, minne sitten. Huonolta näytti, mitään uutta reittiä ei läheisyydestä löytyisi, ellei aivan kyläteille sortuisi. Päätimme ajella Tampereelle moottoritietä, Virrat olisivat seuraava pysähdyspaikka. Moottoritiellä ei ollut ruuhkaa, Rauhallinen maanantai iltapäivä. Rekkoja ohittelimme, muuten pidimme nopeudet täysin kurissa. Anssu kääntyi Tampereelle, minä jatkoin Ylöjärvelle, josta Kurun kautta Virtoja kohti. (Virtoja kohti? Virrattoja kohti? Olkoon) Volkkarilla ajelimma Kaijan kanssa kuukausi sitten saman reitin, Anssun kanssa aikoinaan myös pyörillä, joten mitään uutta ei näkyvissä. Kuitenkin Satasen tasainen kyyti, kolahtelematon keula, pitävä kytkin ja hyvin säädetty jousitus vaivuttivat kuskin melkein nirvanaan. Vaikka ilma oli helteistä, tuuli ei ollut föönimäisen kuumaa, vilvoittavaa ennemmin. Virroilla kurvasin Kitusen Kievariin, ajattelin Anssunkin sinne pyrkivän, onhan se vakiopaikka. Niinhän kävikin, pariminuuttia ehdin olla tankin vieressä, kun Ducati jytisteli paikalle. Ajoitus kohdallaan! Myllymaan pihalle kaarsimme neljä minuuttia etuajassa, siinäkin oli ajoitus kohdallaan, vaikka ei missään hätäilty, eikä pysähdelty vain ajan kuluttamseksi. Kituselta lähdimme Satasen tankkauksen jälkeen, Anssu oli tankannut Orivedellä, Lapuaa kohti. Muutamat rekat olivat edessä, kuitenkin aina löytyi ohitustilaa. Yhden perässä ajelin pitempään, lähes sadan metrin välimatka ei poistanut rekan "peräaaltoa", nyt se tuntui mukavan vilvoittavalta, kun pyyhki ajopuvun hihoja. No tämäkin rekka kuitenkin jätettiin taakse. Lapualta Uusikaarlepyy tielle, kohta alkoikin asfalttityöt. Pysähdyimme, tauko venyikin pitkäksi, ennen kuin vihreä syttyi. Pelkäsin hieman Ducatin ilmajäähdytteisen puolesta, Satasen flekti teki ahkerasti työtä. Hyvin pyörät selvisivät kuumasta pysähdyksestä. Kauhava, Kortesjärvi, Evijärvi, jossa St ykköselle kahville. Tähän tämä reissu käytännössä päättyikin, sovimme, että Anssu käy Kaustisilla kaupassa, minä jatkan Kokkolan kautta kotiin. Näin teimme. Melkein uskaltaa sanoa, että tämän vuoden moottoripyöräilyn kohokohta oli tässä, no puhumatta paras. Kymmeneltä kotiin, Anssulle kiitos hyvästä matkaseurasta!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti