Jamaanveot ovat perinteisesti suorittaneet (yksi kerta tätä ennen) Jarin syntymäpäivä lahjan hankinnan Ylivieskasta. Edellisellä kerralla mukana olivat; Otto, Guzziukko ja Grammo. Lämmin oli silloinkin ilma, rankka ukkonen yllätti Toholammin ja Kannuksen välillä.
Lämmintä piisasi tänäkin vuonna, kun vajaa Jamaanveojen jaos suunnisti Ylivieskaa kohti. Grammo ja minä. Pyörinä Grammolla rosvo, minulla F Kasi. Systeemiltä kuvien oton ja tankkausten jälkeen tielle. Sain kunnian hitaana kuskina ottaa johtopaikan, samalla lankesi reitin valinta myös. Eipä siinä reittejä paljoa kertynyt, Alaviirteeltä Kannukseen, yritimme Yli-Kannuksen tielle, se oli poikki, Halpa-Hallin sillasta keskustaan, Raasakan sillasta takaisin pohjapuolelle. Heleenan ja Jarin Ranshilla pyörähdimme, ei ketään kotona. Kalaportaat tarkistimme Korpelan koskella, kaloja emme havainneet. Toholammille tasaista kyytiä taivalsimme, oli mukava nähdä Suzukin iso valo taustapeilissä! Anssun ja Miian pihalle pikavisiitti, ei ketään kotona. Sieviin johtavalle hyväpintaiselle tielle uutta teollisuustietä. Kevyttä oli pyörien meno. Sievistä Ylivieskaan johtavalle kuusneloselle, tällä välillä on nopeusrajoituksia tiheässä. Väylä on mukavissa avarissa maisemissa alkumatkasta. Lopussa vähän metsämaatakin. Abc,lle kahville. Ei ollut kiire mihinkään, juttuakin riitti niin, että meinasi reissun teema unohtua. Nyt oli vaihdettu vesikin visiirinpesu ämpäriin! Savelan kylän kautta ajoimme Kokkolan tien alkuun, Sievin aseman risteyksestä Rautioon, Laverdatie oli taasen maineensa veroinen kun leppoisasti kruisailimme Rautioon, jossa viidenkympin nopeusrajoitus hillitsi mukavasti ajovauhtia. Ilma oli leppoisan lämmin. Himagalle päin vastenaurinkoon seuraavaksi, ajattelin, ettei kannata röykkyytellä Pahkalan ja Pöntiön välistä tieosuutta, kun Torvenkylän kautta pääsee helposti kasille! Ei täälläkään ollut tie hyvässä kunnossa, koko matkan talven roudan, monenkin talven roudan aiheuttamia kuoppia ja kohoumia. Vauhtia hiljentämällä selvisimme ilman pahempia vaurioita kasitielle, jossa saikin sitten nostaa nopeudet melkein sallittuun, kuitenkin liikennettä oli niin paljon, ettei ohituksiin ollut järkevää ryhtyä. Miksi olisi pitänyt? Ajomukavuus oli niin korkealle, että teki mieli ennemmin hidastaa, ettei kesken matka loppuisi. Systeemillä vielä tuumailtiin synttäreille menosta, jonka jälkeen jatkoimme molemmat omille kotikonnuille. Olipas mukava reissu hyvässä seurassa, Grammolle kiitos onnistuneesta matkasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti