Hiiri alkoi näyttää menehtymisen merkkejä jo toista kuukautta sitten. Kovasti pani vastaan viimeiseen asti, mutta ei jaksanut enää nostaa korviaan tarpeeksi nopeasti ylös, pahemman välttämiseksi päätin päästää vanhan palvelijan hyvin ansaisemaansa lepoon. Johannes tiputti pienen viestittelyn jälkeen uuden, erirotua olevan, pitkähäntäisen hiirukaisen postilaatikkoon. Hyvin typistetty hiiri asiansa hoiti, mutta pelättävissä oleva hiirien typistykielto pani jälleen siirtymään hännällisiin. Pitkän alkupuheen jälkeen asiaan. Postilaatikko on puolen kilometrin päässä, ajokamppeet päälle, enttententten.... Satanen saa lähteä. Tankin kautta ajelin Ohtakariin, hellettä piisasi, Satasen pleksiviritelmä oli jälleen kokenut muutoksia, ei tämäkään aivan onneton ollut, oikeastaan mukava ainakin tälle kelille. Turbulenssi oli hiukan vähentynyt pienen kolon, jonka sahasin pleksin yläreunaan, ansiosta. Ohtakarissa oli kuin Rivieralla, ihmisiä uimassa, aurinkoa ottamassa, jota nyt varsinaisesti ei tarvinnut ottaa, sekä muuten vain kuljeksimassa. Vakiopysäkki oli miehitetty parillaikin autolla, Satanen ei anteeksi pyydellyt kun parkkeerasi omalle paikalleen. Kävin kääntymässä perillä Ohtakarissa, sielläkin "karnevaalit" jatkuivat. Mutta missä ohjelma, mukavaa, jos vaikkapa extempore kvartetti, sekstetti, tai mikä muu ryhmä tahansa olisi pistänyt pienen laulu, soitto, tai tanssiesityksen pystyyn. Eikä siihen välttämättä olisi haitariakaan tarvittu.
Takaisin ajelin hiljalleen ihmispaljoutta ihmetellen. Jäätelökioski ei näköjään enää tänäkesänä aukea? Kirkolla olikin paljon hiljaisempaa, Karhiin päin kallistelin Satasta hiljalleen kaasutellen. Vakaata oli kulku. Kasitietä Kajaanitien risteykseen, josta Kannukseen koukkauksella Riipan pysäkin kautta. Tässä oli Satanen oikeuksissa, tasaista leppoisaa, vähän toistasataa mittarissa, Satasessa ei moottorinääntä kuule. Tuuli vain suhisee. Junkalan tielle käännyin, pikkusillalla kuvia. Himangalla Kasitielle, ei täälläkään ihmisiä liiemilti. Olivatko Himankalaisetkin Ohtakarissa? Kotona vaihdoin pyörän melkein lennossa, F Kasilla tein pienen lenkin, jälleen ihmettelin miten voi kaksi loistavaa moottoripyörää olla näin erilaiset, kuitenkin molemmilla ajofiilinki syntyy ajamalla, ehkä eri asioista sittenkin. Isollanevalla piipahdin pitkästä aikaa. Vaikka eilen melkein tuhat kilometriä, ei ajohalut yhtään vähentyneet, eikä matka muutenkaan tunnu jäsenissä. Satanen matkapyörä!
ps. Vasta F Kasilla kotiin ajaessa muistin ajelun teeman...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti