maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ajelua pilvien alla.

 Jälleen arpomistilanne.
 Synkäksi vetää taivaan tällä hetkellä. Ehkä osansa valonmittauksella?
 Ohtakarissa pilvet olivat ohuemmat kuin maalla.
 Vatunginjärven vesipaljoutta.
 Marinkaisissa  synkkiä pilviä meren päällä.
 Vaikka iso tapuli, onnistuu piiloutumaan pienen koivun taakse.
 Kirkkoa vähän pilkistää, tämä Kelvieltä.
 Samasta kohtaa, merelle päin taivas tumma!
 Lestijoki Kannuksessa.
 Kannuksen se isompi liikenneympyrä.
 Tuota tietä kun alkais kanttailla, olisi heti metsähallituksen puolella.
Paikka Raippon tienhaara.

Poudan jälkeen tulee yleensä sade. Tänä iltana näytti siltä. Kevyimmät varusteet päälle, Satanen kulkuneuvoksi, Koivistonperäntietä vanhalletielle, Ohtakarista voisi polkaista sääkartoituksen käyntiin. Kaksikymmentäkahdeksan astetta, mukavan leppoisa tuuli, raskaita pilviä taivaalla. Moottoripyöräilijän keliunelma joka harvoin näin täydellisenä toteutuu.  Nyt ei mitään muutosta lämpötilaan, kun saavuin Ohtakariin. Merellä eivät pilvet näyttäneet kovinkaan raskailta, riippuu tietenkin auringon säteitten suunnasta, miten mielikuva syntyy. Takaisin visiiri puolittain auki, vanhantien mutkat leppoisaa vauhtia. Pilvistä kuvia Marinkaisten aukiolla, nyt  näytti merelläkin tummenevan. Kälviän kirkosta yritin saada kuvia mustia pilviä vasten, se ei  onnistunut. Kannuksessa pysähdyin Lestijoen sillalle, ilma oli jopa hautovan kuumaa. Eskolan ylikulkusillalla otin muutamat kuvat. Riuttasten tielle käännyin, tätä tietä ei ole mutkilla pilattu. Raippon tienhaarassa jälleen pysähdys. Katselin tarkemmin taivasta, pilvimassat olivat kiertäneet joka puolelle, olin myrskyn silmässä. Lähdin ajelemaan Kannusta kohti, silmä tuntui seuraavan ajosuuntaani, tältä ainakin tuntui, pieni pisara ripe tuli visiiriin, kuivuen kuitenkin hetkessä.
Tuuli tuli vasemmalta, kuuma tuuli. Kannuksen läpi melkein tyhjällä käynnillä,  odottava tunnelma kylällä. Paavon koneen kohdalla pölisi tien yli hiekkamyrsky, annoin sen rauhoittua ja ajelin tielle lentäneen hiekan ja mullan yli. Ilma muuttui muutaman kymmenen metrin matkalla, tuuli nousi tuon ennakkovaroituksen jälkeen voimakkaaksi sivulta työntäväksi puhuriksi. Samalla lämpö laski viisi astetta, mittarin mukaan. Näppituntuman mukaan viisitoista astetta. Kuitenkin koko matkan varastoitunut ylimääräinen lämpö piti ajamisen siedettävänä, kylmentävä tuuli tuntui jopa virkistävältä. Väliviirteen tiellä tuuli painoi pyörää pysymään oikealla kaistalla,  hyvä näin.  Kasitiellä tuulen voima oli laantunut, mutta pilvet lupasivat vettä! Tietenkään en kuullut jyrinää ennen kuin otin kypärän päästä. Ajoin molemmat pyörät suojaan. Varmuuden vuoksi. Tällainen ajoilma jättää mukavat muistot lyhyestäkin ilta-ajelusta, mukavuuteen yksi suuri tekijä myös Satanen!

Ei kommentteja: