Juhlat jatkuu

 Ensimmäinen kuskin juottotauko, paikka Köyhäjoen ja Halsuan välillä.

 Lämpötila lupaa mukavaa reissua jo tässä vaiheessa.

 Miksi hevoset pelkäävät moottoripyöräilijää, jolla kypärä päässä, ja kaivaa kameran laukusta, alkaa osoittelemaan sillä? Ehkä helle syynä.

 Muutakin outoa, eihän Kanalassa pitänyt hevosia olla?

 Kinnulan K-Marketista täydensin juomavarastoa.

 Tämäpä synkkä puro. Myllyjoki Kinnulasta kun lähdetään itään.

 Kaiteetkin ruosteessa.

 Alvajärven se pää, jonka rannoilla esi-isien jonkin sukuhaaran olisi pitänyt puuhastella, joskus Aatamin aikoihin.

 Pihtiputaalle mentäessä alitetaan rautatie!

 Tästä tuli teeman aihe ajon aikana, löytyisikö Peningin tanssipaikka?

Iso-isä ja poika olivat lähteneet tällä ajokilla jäätelökioskille.

 Pelkistettyä "kauneutta"

 Haapajärven kirkontorni pilkistää puiden lomasta.

 Siistiä rantakaistaletta.

 Veneet kuin kansakoulun lukukirjasta.

Koskenperän lava, viimeisin päivitys. Parkkipaikkakin valmis.

Ei ole miesmuistiin sattunut näin hyviä ajokelejä koko viikonlopuksi, tai ainakaan minun muistiin. Luulin, että lauantai-ajelut riittää, luulo ei ole tiedon fältti!
Kymmeneltä tielle, jotenkin se vain Sataseen kallistui valinta, kun pitkästä siivusta kyse.  Aivan yhtä hyvin olisi tämän reissun tehnyt F Kasillakin, molemmilla vaikeaa yhtä aikaa, pitäisi olla melkoinen akrobaatti siihen. Aluksi luulin, että ilma on jäähtynyt eilisestä, ei ollut. Peitsolta Kälviälle, Ullavan tietä suhisi Satanen Ali-Haapalan kauppa päämääränä. Ajon helppous yllätti jälleen, menon keveys ja äänettömyys.  Tankki täyteen, Kaustista kohti, mutta Halsuan tienhaara kutsui kääntymään vasemmalle. Sopiva taukopaikka löytyi, koska Ali-Haapalan kauppa oli vielä kiinni, tyydyin pelkkään vesitankkaukseen. Satasen pleksi ohjaa itikat kypärän ohi, joten visiirin pesua ei tarvinnut suorittaa, itikoita kyllä oli liikenteessä. Halsualta Lestijärveä kohti, Kanalassa otin kuvia hevosista! Yhtään kanaa en nähnyt? Lesijärven risteyksestä oikealla, ohi keskustan kohti Kinnulaa kiirehti Satanen. Autoja oli liikkeellä yllättävän paljon, joten kesinopeus jäi alhaiseksi. Kinnulassa kävin kaupassa. Samaa tietä jatkoin vielä parikymmentä kilometriä, kunnes käännyin Pihtipudasta kohti. Tämä alkpuoli on huippupinnoitettua, leveähköä tietä, mäkiä ja sopivia mutkia yhtenään. Yksi parhaista pätkistä näillä seuduin. Anssulla karmeat muistot, kun taisteli Gt Suzukilla eteenpäin MZ-kokoontumisen paluumatkalla. Kotiin tultiin, pihalle lävähti Suzuki. Ja siihen jäi. Näitä muistelin kun annoin Satasen nuolla loivia mutkia, yksi mäki oli niin jyrkkä laskuinen, että vihlasi vanhanaikaisesti mahanpohjasta. Näitä mäkiä polki treaanattu pyöräilijä uskomatonta vauhtia,  neljä - viisikymmentä kilometriä tunnissa! Pysähdyin Alvajärven päähän,- muutamat kuvat, samalla tuli jo pyöräilijä ohi! Kun ohitin hänet uudelleen, juttelimme muutamat sanat, ei kieltänyt kun epäilin jätkää kovakuntoiseksi!
Pitiputaalta pohjoiseen nelosta pitkin. Liikenne oli vilkasta, nelosen pinta erittäin hyvää. Penninki? Tienviitta laittoi hälytyskellot soimaan, tuolla olemme olleet soittamassa, ei hälytyskelloja... Mutta liikennettä niin, etten viitsinyt takaisin palata, kuitenkin jäi kaivelemaan, kuin tilauksesta tuli uusi viitta Peninki viisi kilometriä, päätin kokeilla tuuria josko talo löytyisi. Tie oli hyväpintaista kuulalaakeri soraa, kevyesti Satanen sitä taittoi, välistä pienessä luistossakin. Vasemmalla näkyi talo joka voisi olla etsimäni. Ajoin pihalle, mitään muistikuvaa ei ollut, mutta täytyy sen tämä olla. Otin muutamat kuvat. Takaisin tielle. Haapajärvelle suuntasin samasta risteyksestä nelostien ylitettyäni. Kolmekymmentä kilometriä loistavaa päällystä, sopivia mutkia ja mäkiä, juhlat jatkuivat. Haapjärvellä Ural ukko pojanpojan kanssa jäätelöostoilla. Muutamat kuvat hieman laittomasti tehdyn siltapysäköinnin kohdilta. Siistiä seutua. Nivalaan päätin ajaa eteläpuolta, Tiitonrannan kautta. Siinä on noin kymmenenkilometrin soraosuus, tämä tie kannattaa ajaa, katsomista on paljon, ja tien varrella on Koskenperän kunnostettu lava. Paikalle sattui kaksi innokasta talkoolaista, kertoivat, että viime hetket oli pelastaa rakennukset hyötykäyttöön. Kiittelin herroja osallistumisesta kulttuuritekoon. Tie jatkui täydellisenä maisematienä, pintakin loistava. Hituran kaivoksen jäte-altaan vallin vieressä vedin niskat kyyryyn, jos se nyt sortuisi!  Sieviin päin on sievoinen nousu Nivalan aukeilta, Satanen ei tiennyt mitään tästä "ongelmasta" hyökkäsi kuin alamäkeen. Viimeisellä pysähdyksellä join vielä batteryn, ei ainakaan uni yllättäisi viime hetkellä.... Kuka sitä nukkumaan alkaisi, kun saa ajaa huippusäässä huippu moottoripyörällä, huip... ei vaan sopivaa nopeutta, katsella Suomen kaunista kesää, haistella sen tuoksuja, antaa auringon lämmittää. Himangan kautta, kurvasin kasitielle, Väliviirteen tie on Kannuksen puoli päästä melkein ajokelvoton. Kasilla oli vilskettä, ei haitannut nautiskelua. Kotona laitoin molemmat pyörät suojaan, jos se iso myräkkä...