Lähdin puolilta päivin helteeseen, ajoa se ei haitannut vähääkään, tuli tunne, että tämä on tila, johon harvoin pääsee, silloin siitä pitää nauttia. Suurin syyllinen tietenkin Satanen, mutta jokapuolelta tuleva lämpö tuntui maagiselta, voiko tämän nautittavampaa matkustamista olla! Avo-autoja tuli vastaan tavallista enemmän Kokkolaan päin suhistellessani. Ehkä avo-autossa saa kalpean aavistuksen moottoripyörällä ajamisesta? Seitsemää siltaa ajelin hiljalleen, vakiopaikka oli nyt miehitetty, lämmin vesi veti ihmisiä puoleensa. Pysähdyin Larsmossa suurelle parkkipaikalle, katselin, voisiko Satasen pleksin kääntää helle-asentoon, luovuin suunnitelmasta. Evijärveä kohti käännyin parin liikenneympyrän jälkeen. Satanen esitteli nyt parhaita puoliaan, äänetöntä, tasaista, ja ajo-asennoltaan täydellistä menoa. Ennen Evijärveä join kotoa hätäisesti ottamani vesipullollisen. Lämpömittari pyörässä näytti jatkuvasti ennätyslukemia. Evijärven St ykköseltä parit batteria vastaavat juomapullot takalaukkuun. Kaustista kohti, ensimmäisen pullollisen tyhjensin vakioparkki paikalla, paikan vierellä on Lappajärven ja Evijärven yhdistävä joki, tämä kanava on aiheuttanut kränää molemmissa päissä, jokin sen sai otsikoihin tänäkin kesänä. Matka jatkui tauon jälkeen entistä kuumemassa ilmassa. Minua ja Satasta ei haitannut kumpikaan, matkan jatkuminen ja lämpötila... Kaustisten jälkeen Toholampi seuraava etappi. Nyt alkoi lukemat Satasen ulkolämpömittarissa näyttää hurjilta. Kolmekymmentä kuusi astetta! Pysähdyin ja sain lukeman tallennettua Lumian kuvagalleriaan.
Toholammilla ajelin pitkästä aikaa pohjapuolta Kannukseen, mukava soratien pätkä sisältyy tähän reittiin. Kannuksesta Kälviälle, Peitson kautta kotiin, tällaisia reissuja ei tule edes joka kymmenes vuosi eteen. Erikoinen ja mahtava oli matka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti