Tomaattien haku

 Perhonjokea illan hämärtyessä.

 Kaide uusittu parivuotta sitten.

Tyyni veden pinta, eivät edes kalat potkineet.

Tomaattien saldo alkoi uhkaavasti vähetä. Niitä pitää hakea lisää. F Kasi sai toimia kulkuneuvona. Vanhaatietä Marinkaisiin, jälleen huomio erilaisesta kaarreajosta verrattuna Sataseen. Hyvin pysyimme tielä F Kasin kanssa. Myös Biskobin mutkat taipuivat jouhevasti, syynä ehkä hiljainen vauhti? Alavetelin tomaattiautomaatille  ajelin Jyväskyläntietä ylhäisessä yksinäisyydessä, autot kunnioittivat poissa olollaan tätä kaistaa. Vastaan tuli muutamia. Käännyin vasemmalle, heti oikealla, kohta parilla eurolla tuoreita tomaatteja! Mitä nyt, automaattia ei mailla halmeilla! Lievä takaisku. Lohdutukseksi otin muutamat kuvat Perhonjoesta. Takaisin päin ajelin pilvisessä säässä, lämpöä kaksikymmentä kolme astetta. Tomaattien puute unohtui pian, kun F Kasi pani parastaan.  Sadankilometrin ajo rupeama päättyi puolikymmeneltä. Tomaatit jäivät, mutta ajo oli mukavaa.

Juhlat jatkuu

 Ensimmäinen kuskin juottotauko, paikka Köyhäjoen ja Halsuan välillä.

 Lämpötila lupaa mukavaa reissua jo tässä vaiheessa.

 Miksi hevoset pelkäävät moottoripyöräilijää, jolla kypärä päässä, ja kaivaa kameran laukusta, alkaa osoittelemaan sillä? Ehkä helle syynä.

 Muutakin outoa, eihän Kanalassa pitänyt hevosia olla?

 Kinnulan K-Marketista täydensin juomavarastoa.

 Tämäpä synkkä puro. Myllyjoki Kinnulasta kun lähdetään itään.

 Kaiteetkin ruosteessa.

 Alvajärven se pää, jonka rannoilla esi-isien jonkin sukuhaaran olisi pitänyt puuhastella, joskus Aatamin aikoihin.

 Pihtiputaalle mentäessä alitetaan rautatie!

 Tästä tuli teeman aihe ajon aikana, löytyisikö Peningin tanssipaikka?

Iso-isä ja poika olivat lähteneet tällä ajokilla jäätelökioskille.

 Pelkistettyä "kauneutta"

 Haapajärven kirkontorni pilkistää puiden lomasta.

 Siistiä rantakaistaletta.

 Veneet kuin kansakoulun lukukirjasta.

Koskenperän lava, viimeisin päivitys. Parkkipaikkakin valmis.

Ei ole miesmuistiin sattunut näin hyviä ajokelejä koko viikonlopuksi, tai ainakaan minun muistiin. Luulin, että lauantai-ajelut riittää, luulo ei ole tiedon fältti!
Kymmeneltä tielle, jotenkin se vain Sataseen kallistui valinta, kun pitkästä siivusta kyse.  Aivan yhtä hyvin olisi tämän reissun tehnyt F Kasillakin, molemmilla vaikeaa yhtä aikaa, pitäisi olla melkoinen akrobaatti siihen. Aluksi luulin, että ilma on jäähtynyt eilisestä, ei ollut. Peitsolta Kälviälle, Ullavan tietä suhisi Satanen Ali-Haapalan kauppa päämääränä. Ajon helppous yllätti jälleen, menon keveys ja äänettömyys.  Tankki täyteen, Kaustista kohti, mutta Halsuan tienhaara kutsui kääntymään vasemmalle. Sopiva taukopaikka löytyi, koska Ali-Haapalan kauppa oli vielä kiinni, tyydyin pelkkään vesitankkaukseen. Satasen pleksi ohjaa itikat kypärän ohi, joten visiirin pesua ei tarvinnut suorittaa, itikoita kyllä oli liikenteessä. Halsualta Lestijärveä kohti, Kanalassa otin kuvia hevosista! Yhtään kanaa en nähnyt? Lesijärven risteyksestä oikealla, ohi keskustan kohti Kinnulaa kiirehti Satanen. Autoja oli liikkeellä yllättävän paljon, joten kesinopeus jäi alhaiseksi. Kinnulassa kävin kaupassa. Samaa tietä jatkoin vielä parikymmentä kilometriä, kunnes käännyin Pihtipudasta kohti. Tämä alkpuoli on huippupinnoitettua, leveähköä tietä, mäkiä ja sopivia mutkia yhtenään. Yksi parhaista pätkistä näillä seuduin. Anssulla karmeat muistot, kun taisteli Gt Suzukilla eteenpäin MZ-kokoontumisen paluumatkalla. Kotiin tultiin, pihalle lävähti Suzuki. Ja siihen jäi. Näitä muistelin kun annoin Satasen nuolla loivia mutkia, yksi mäki oli niin jyrkkä laskuinen, että vihlasi vanhanaikaisesti mahanpohjasta. Näitä mäkiä polki treaanattu pyöräilijä uskomatonta vauhtia,  neljä - viisikymmentä kilometriä tunnissa! Pysähdyin Alvajärven päähän,- muutamat kuvat, samalla tuli jo pyöräilijä ohi! Kun ohitin hänet uudelleen, juttelimme muutamat sanat, ei kieltänyt kun epäilin jätkää kovakuntoiseksi!
Pitiputaalta pohjoiseen nelosta pitkin. Liikenne oli vilkasta, nelosen pinta erittäin hyvää. Penninki? Tienviitta laittoi hälytyskellot soimaan, tuolla olemme olleet soittamassa, ei hälytyskelloja... Mutta liikennettä niin, etten viitsinyt takaisin palata, kuitenkin jäi kaivelemaan, kuin tilauksesta tuli uusi viitta Peninki viisi kilometriä, päätin kokeilla tuuria josko talo löytyisi. Tie oli hyväpintaista kuulalaakeri soraa, kevyesti Satanen sitä taittoi, välistä pienessä luistossakin. Vasemmalla näkyi talo joka voisi olla etsimäni. Ajoin pihalle, mitään muistikuvaa ei ollut, mutta täytyy sen tämä olla. Otin muutamat kuvat. Takaisin tielle. Haapajärvelle suuntasin samasta risteyksestä nelostien ylitettyäni. Kolmekymmentä kilometriä loistavaa päällystä, sopivia mutkia ja mäkiä, juhlat jatkuivat. Haapjärvellä Ural ukko pojanpojan kanssa jäätelöostoilla. Muutamat kuvat hieman laittomasti tehdyn siltapysäköinnin kohdilta. Siistiä seutua. Nivalaan päätin ajaa eteläpuolta, Tiitonrannan kautta. Siinä on noin kymmenenkilometrin soraosuus, tämä tie kannattaa ajaa, katsomista on paljon, ja tien varrella on Koskenperän kunnostettu lava. Paikalle sattui kaksi innokasta talkoolaista, kertoivat, että viime hetket oli pelastaa rakennukset hyötykäyttöön. Kiittelin herroja osallistumisesta kulttuuritekoon. Tie jatkui täydellisenä maisematienä, pintakin loistava. Hituran kaivoksen jäte-altaan vallin vieressä vedin niskat kyyryyn, jos se nyt sortuisi!  Sieviin päin on sievoinen nousu Nivalan aukeilta, Satanen ei tiennyt mitään tästä "ongelmasta" hyökkäsi kuin alamäkeen. Viimeisellä pysähdyksellä join vielä batteryn, ei ainakaan uni yllättäisi viime hetkellä.... Kuka sitä nukkumaan alkaisi, kun saa ajaa huippusäässä huippu moottoripyörällä, huip... ei vaan sopivaa nopeutta, katsella Suomen kaunista kesää, haistella sen tuoksuja, antaa auringon lämmittää. Himangan kautta, kurvasin kasitielle, Väliviirteen tie on Kannuksen puoli päästä melkein ajokelvoton. Kasilla oli vilskettä, ei haitannut nautiskelua. Kotona laitoin molemmat pyörät suojaan, jos se iso myräkkä...

Mielikatumasta vielä tien päälle

 Kuvat alkavat hämärtyä puolen yön lähestyessä.

 Esan ja Seijan mökillä illan viettäjiä.

 Ovatko nuo kaislojen takaa näkyvät "vuoret" enne tulevasta?

 F Kasi vuorostaan liikenteessä.

 Pookista tuon Ohtakariksi tuntee.

 Vatungin järvellä alkaa loppua valo.

F Kasissakin ovat kojelaudan valot heränneet.

Yksi vuoden parhaimmista illoista ja öistä sään puolesta,  houkutteli tien päälle niin voimakkaasti, ettei auttanut kuin tökätä F Kasi tulille ja menoksi. Kasitietä Marinkaisiin höpöttelimme hyvää vauhtia, ilta alkoi jo hieman hämärtää, olihan jo melkein puoliyö. Vanhantien mutkat kallistelin F Kasille sopivaa matkavauhtia, Satasen jälkeen sellainen huomio, että F Kasin leveät renkaat teettävät hieman enemmän töitä mutkissa, Kasi vaatii rotevan kallistuksen siihen minkä Satanen menee kapeimmilla renkailla melkein pystyssä. Hupanen ero. Ohtakariin seuraavaksi, hirvet ovat se tekijä, joka jarruttaa vauhtia tähän vuorokauden aikaan radikaalisti. Nyt on meri lämpimämpi kuin maa. Ohtakarin sillalla tunsi lämpimän henkäyksen selvästi. Mittarikin kohosi yhdeksästätoista kahteenkymmeneen yhteen. Muutaman kuvan otin hämärtyvästä maisemasta. Autoja ja asuntovaunuja oli paljon tien varsilla. Näkyipä muutama ihminenkin liikenteessä. Saaren kautta palasin takaisin, mantereella kylmeni jälleen. Vatungin järvestä yritin ottaa muutamat kuvat. Pimeä alkoi haitata. Takaisin ajoin hiljalleen ajavan auton perässä, hyvä näin hirvivaara väheni huomattavasti. Kotona noin puolen yön paikkeilla.

Nyt on lämmin!

 Katselin, voisiko pleksiä tuunata viileämpään malliin?

 Uusi Satasen mittarin lämpöennätys.

 Suoraan veli Satanen, suoraan!

 Juottotauko, Satanen ei saanut mitään.

 Tämä ajon aikana, piti oikein pysähtyä.

 Tässä myös ajosta pysäytys, lämmintä oli.

 Toholammin ja Kannuksen väliltä, pohjapuolta jokea. Kuumuus saa kuvatkin nuutumaan.

 Eilen illalla kun ajelin Kalajoelta, ajattelin ettei moottoripyörä tästä enää parane mihinkään suuntaan, F Kasin kyyti oli niin nautittavaa. Tänään kun ajelin Pietarsaaresta Evijärveä kohti, olivat mietteet juuri samat, pyörä Satanen!
Lähdin puolilta päivin helteeseen, ajoa se ei haitannut vähääkään, tuli tunne, että tämä on tila, johon harvoin pääsee, silloin siitä pitää nauttia. Suurin syyllinen tietenkin Satanen, mutta jokapuolelta tuleva lämpö tuntui maagiselta, voiko tämän nautittavampaa matkustamista olla! Avo-autoja tuli vastaan tavallista enemmän Kokkolaan päin suhistellessani. Ehkä avo-autossa saa kalpean aavistuksen moottoripyörällä ajamisesta? Seitsemää siltaa ajelin hiljalleen, vakiopaikka oli nyt miehitetty, lämmin vesi veti ihmisiä puoleensa. Pysähdyin Larsmossa suurelle parkkipaikalle, katselin, voisiko Satasen pleksin kääntää helle-asentoon, luovuin suunnitelmasta. Evijärveä kohti käännyin parin liikenneympyrän jälkeen. Satanen esitteli nyt parhaita puoliaan, äänetöntä, tasaista, ja ajo-asennoltaan täydellistä menoa. Ennen Evijärveä join kotoa hätäisesti ottamani vesipullollisen. Lämpömittari pyörässä näytti jatkuvasti ennätyslukemia. Evijärven St ykköseltä parit batteria vastaavat juomapullot takalaukkuun. Kaustista kohti, ensimmäisen pullollisen tyhjensin vakioparkki paikalla, paikan vierellä on Lappajärven ja Evijärven yhdistävä joki, tämä kanava on aiheuttanut kränää molemmissa päissä, jokin sen sai otsikoihin tänäkin kesänä. Matka jatkui  tauon jälkeen entistä kuumemassa ilmassa. Minua ja Satasta  ei haitannut kumpikaan, matkan jatkuminen ja lämpötila... Kaustisten jälkeen Toholampi seuraava etappi. Nyt alkoi lukemat Satasen ulkolämpömittarissa näyttää hurjilta. Kolmekymmentä kuusi astetta! Pysähdyin ja sain lukeman tallennettua Lumian kuvagalleriaan.
Toholammilla ajelin pitkästä aikaa pohjapuolta Kannukseen, mukava soratien pätkä sisältyy tähän reittiin. Kannuksesta Kälviälle, Peitson kautta kotiin, tällaisia reissuja ei tule edes joka kymmenes vuosi eteen. Erikoinen ja mahtava oli matka!

Muitakin Bemareita

 Näin siinä kävisi, jos tähän aikaan mailta rannikolle ajelisi.

 On sopiva ajolämpötila ennen iltakymmentä.

 Kyltin takana luuraa aurinko horisontin yläpuolella.

 F Kasi poseeraa myötävalossa, saman nimisten (autojen pthyi) ---

 Seassa.

Ihmiset lähteneet säikälle.

Koirat katsoivat ikävystyneenä kesäleskeä, etkö jo ymmärrä häpyä, saisimme mekin hieman nukkua, ei tarvitsisi perässäsi jääkaapin polkua tallata.
Vähemmästäkin vihjeestä ymmärsin. F Kasi paukahti käyntiin, minne? Pohjoiseen sivuauringossa paukuttelin varusteet minimissä lämpö vielä yli kahdenkymmenen. Mutta aurinko mollotti vasemmalta heti, kun vähäkään aukiolle tultiin. Tämä ei ongelma sivuvalossa, annas kun ajelet myötäaurinkoon maallepäin, sieltä takaisin tulo on oma seikkailunsa. Annetaan auringon laskea ajelun kuluessa, sitten rannikolle. Kalajoella päätin ottaa muutamat horisonttikuvat arvioksi, mihin asti maille ajellaan. Täällä olikin "kadunlakaisijoita" enemmältikin. Nyt muistin, että aamun Kokkola reissulla oli kolmikirjaimisia tullut vastaan tavallista tiheämmin. Samoin kuin absoluuttista nollapistettä ei tavoiteta, ei voida määritellä kenen keulamuovi on lähimpänä asfalttia, jos liian lähellä, se vastaa, ehkä tuollainen puolimilliä  on jo vahvoilla pitäjänmestaruuskisoissa. Meininki Kalajoella oli leppoisan rauhallista, ainakin vielä. Siinä katsellessa ajatus vaihtuikin kotiin ajeluksi, olihan tässä mukava illan ajelu vasta puolivälissä. Takaisin F Kasi jytisi rajoitusten mukaisesti, tämähän oli mukava vähän yli tunnin kestänyt ajelu!

Lämmintä piisaa

 Ohtakarissa oli autoja tie täynnä, rannat kuitenkin melkein autiot. Maatuulen ansiosta kylmä vesi?

 Paatilla virkistävää kurvailla.

Siedettävät lämpötilalukemat Ohtakarille.

 Marinkaisten rantaniittuja.

Kajaanintielle tulee jotain uutta. Liekö Ruotsinmallin liittymä alikulkuun.

Ptihän sitä mielikatumasta pieni lenkki tehdä. Eilen tukkeutui visiiri itikoista kunnolla. Kun pesin sen, pesin koko kypärän. Nyt otin Satasen käyttöön, siinä pleksi ohjaa enimmät ötökät taivaan tuuliin. Ohtakarissa kävin katsomassa miten ihmiset viettävät helleiltaa? Autoja oli tie täynnä, mutta ihmisiä vähän liikkeellä, istuivatko autoissa. No kysymys sai vastauksen, kun pois lähtiessäni vilkaisin vasemmalla olevaa uimarantaa, siellä oli porukkaa! Oliko vesi kuitenkin viilennyt tuulen ansiosta? Vanhaa tietä ajelin Karhiin, ajoin luvattoman hiljaa, täysi työ pitää pyörä pystyssä. PK. varottaisi  tästä vauhdissa, etteivät mummot aja rollaattoreilla ohi! Marinkaisissa Konttilan tielle, josta rantatietä kiersin takaisin asfaltille. Peitsolta Kälviälle. Katselin, kun Herlevin komppaniassa ottivat pulling autoa rekan lavalta. Otin muutamat kuvat tulevasta liittymästä Kajaanintiellä. Riipassa ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Kannukseen suhistelin nautittavaa matkavauhtia, vielä ei yhtään itikkaa liiskautunut visiiriin! Väliviirteen kautta kasitielle. Houraatissa kävin katsomassa koirakentän myllerrystä, maansiirtoa on luvassa, jos kentän aikovat tuosta tehdä. Kotiin ajaelin pienen reissun tehneenä, tyytyväisenä.

Kiersin Reisjärven.

Niskankoskelle on tehty terasseja

Tuossa oli lunta vielä toukokuussa.

F Kasi lymyää kasvuston takana.

Väli-Kannuksesta. Lestijoki alajuoksuun.

Tasapuolisuuden vuoksi yläjuoksuun.

 Kannuksen suuri liikenneympyrä valmistuu.

 Samoin sen kohdalla oleva alikulku.

 F Kasi meinaa kapinoida.

 Nivalassa oli kuuma, kuvan tervävät varjot kertoo siitä. Visiirin puhdistus onnistui Nesteellä.

 Haapajärvellä oli kohtalaisen puhdasta vettä.

 Hupsista, nyt on tullut ajettua liian kauaksi.

 Reisjärvellä komeita suoria.

 Kangaskylän rappeutuva seurojen talo.

 Lestijoen lähteillä, tuolta se tulee...

Tuonne menee.

Hellelukemat jatkuivat lämpömittareissa!- Kun vähän laittaa vaatetta, on ajokeli mitä parhain. Näin tein. F Kasi sai kunnian toimia tämän reissun toisena osapuolena. Pesty ja vahattu pyörä oli valmiina matkantekoon, kunhan huolehdin tankkiin muutaman litran bensaa! Himangan kautta Kannukseen, ratatyöpäivitystä kameran kanssa, sitten jytyytimme Sieviin, Nivalaan, jossa oli visiirinpesutauko. Onneksi Nesteen neste kelvollisia siihen. Haapajärvellä seuraava lotraaminen, kävin ostamassa Abc,tä batterit. Onkohan se hyvää, jos nestevajausta tuppaa? Täälläkin visiiri tuli puhtaaksi. Reisjärveä kohti helteessä, kokeilin miten batteri toimii kun juo pullon tyhjäksi.  Heti aiheutti hallusinaation! Vilkaisin jottopaikan toisella puolen olevaa tienviittaa, - Kainuuntie!- Nyt ollaan kaukana. Päätin kuitenkin jatkaa suunniteltua reittiä, tulimme kuin tulimmekin Reisjärvelle! Reisjärven kiertohan oli ajon yksi teema. Kangaskylän seurojen talosta kuvia, hiljalleen rappeutuu yksi legendoista. Lestijärvelle kallistelin F Kasilla, on mainio tällaisen ilta-ajon pyörä. Itikoita alkoi olla visiirissä niin paljon,  että jouduin turvautumaan Lestijoen veteen pesuvetenä. Puhdasta vettä se on vielä näin ylhäällä. Aurikoa vasten ajelin rannikkoa kohti, en antanut tuollaisen pikkuseikan häiritä ajamisen nautintoa. Tasaisesti F Kasi paukutti sataakahtakymmentä mittarinopeutta. En edes harkinnut Väliviirteen kautta, vaan ajoin Kälviän ohi kasitielle, jota pitkin kotiin. Marinkaisissa alkoi tuntua, ettei kannattaisi matkaa vielä lopettaa, mutta niin vain tein, että käännyin kiltisti kotiin. Yllättävän sujuvasti F Kasillakin taittaa pitempiäkin siivuja, ei moitteen sijaa!