Tänä iltana päätin kuitenkin lähteä tien päälle. Huomattavasti viileämpi ilma kuin vuorokausi sitten, mutta kesäinen. Pohjoista kohti käänsin F Kasin keulan. Himangalla näytti pyörän mittari kolmeatoista astetta, pudotusta Lohtajalta kolme. Laskin, että tätä kyytiä Raahen seutuvilla olisi pakkasta lähes kolmekymmentä astetta. Hyvä syy siis välttää Pietari Brahen kaupunki. Kalajoelta käännyin pohjapuolta Alavieskaa kohti, heti alkoi lämpö pyörän mittarissa kohota. Ajelin hiljalleen valtavia viljelysaukeita ihastellen. Tämähän näyttää aivan pikku amerikalta. Alavieskan kirkon raitista muutama kuva, OP,n mittari näytti yhdeksäätoista astetta. Ylivieskaan ajelin vähän aikaa eteläpuolen tietä, muutaman kilometrin jälkeen käännyin Niemelän kylälle menevälle hyväkuntoiselle asfaltille. Täälläkin ovat toukotyöt vauhdissa, kylvettyjä peltojakin paljon. Ylivieskassa katselin vaivavihkaa, josko lippuja puolitangossa, ei näkynyt edes kokotangossakaan. Vähän näytti tunnelma nuutuneelta, päätin poistua huomiota herättämättä. Sieviin päin nyt suunta. Ennen Sieviä lämpö jo kaksikymmentäkaksi astetta. Oli mukava päästellä leppoisassa kelissä Kannusta kohti. Himangan kautta päätin koukata, mielessä eilinen myräkkä, jospa tien tukkokin selviäisi. Kyllähän se selvisi. Komeita kuusia oli rysähtänyt tielle iso kasa. Vieläkin osa raivaamatta. Ajelin rekan perässä rannikkoa kohti, koko ajan ilma kylmeni, nyt oli kylmenemisen mukana rautaista koleutta. Kasitiellä enää kaksitoista astetta, jäätävä merituuli muistutti Pohjanlahden olemassa olosta karulla tavalla. Onneksi ajovarusteissa niin paljon pelivaraa etten paleltunut enkä edes jäätynyt penkkiin kiinni. Kontrasti Sievin lämmön ja Lohtajan kalseuden välillä... huolestuttava. Mutta F Kasia tämä asia ei surettanut kyyti vain parani loppua kohti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti