Ei olisi eilen uskonut, että seitsemältä seuraavana iltana on kymmenen lämmintä, eikä kylmästä tietoakaan. Nopeita ovat tämän kevään säävaihtelut. Kun tällainen ilta sattuu katastrofaalisen sunnuntaiajelun jälkimaininkeihin se pitää hyödyntää heti. Nyt ei tarvinnut turjata ylimääräsiä vaatekerroksia, tavallinen varustus päälle ja tielle. Karhin mutkista aloitin, kasitietä takaisin, Systeemille tankille. Pienet ovat juomahalut F Kasilla. Tankinkorkki kiinni, hanskat käteen, starttinappulasta painallus, tiukka papatus täyttää tienoon. Kaasun vääntö tekee siitä jopa juhlallisen kuuloisen. Pienen ovat ilot moottoripyörä ukolla... Mutta kyllä F Kasi osaa lähteäkin liukkaasti, kahdeksankympin rajoituksella pitää olla tarkkana, kakkoselle hyökkää helposti sakkorajoille, mutta hieman rauhallisempi kapulankääntö niin pysyy kortti oikealla omistajalla. Kymmenestä asteesta putosi Ohtakarin kuuteen! Sen huomasi. Saarella oli hiljaista, nyt parkkeerasin lähemmäksi, kun normaalisti. Muutamat kuvat ja pakoon koleaa ilmaa. Kasitiellä oli kymmenen astetta, sen huomasi! Kannukseen päin ajelin Himangan kautta, Niskankoskella otin kuvan viimeisistä lumikinoksista! Toholammille päin ajelin pohjapuolta, patosillasta yli. Pysähdyin katselemaan kalaporras rustinkia, taisi tämän kevään kalaporraskokeilu jäädä tekemättä. Kuivalta näytti. Mutta kuivaa ei ollut ajelu, kun laskettelin Kannusta kohti, pientä pisarointia alkoi hiljalleen iskeytyä visiiriin, Väli-Viirteen tiellä tuli jo kunnolla vettä. Sainsalontie oli märkä ja niljakas. Mukavan ajorupeaman päätteeksi pesin ajossa likaantuneen F Kasin. Eilen vahatusta pyörästä lähti liat pois helposti. Kettinkiin rasvaa, vaikka automaatti sen voitelee ajossa, mutta ei vara venettä kaada!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti