Vaikka flunssa ei vielä laantumisen merkkejä osoittanut, vietti veti tielle. Olihan olosuhteet ihanteelliset, kaksikymmentä viisi astetta lämmintä, pilvipoutainen ilma. Kevyillä varusteilla lähdimme F Kasin kanssa tien päälle. Nyt käydään Norpalla, ensi kertaa tänä keväänä. Oli melkoinen shokki kun kylmä viima ei tervehtinyt kättelyssä kasitiellä, lämmin henkäys tuli vastaa sitä voimakkaammin, mitä enemmän kapulaa kiersi. Schuberth,in tuuletusaukot äkkiä auki. Jos on kypärä tiivis kylmällä, toimii ilmastointi loistavasti helteellä. Ja nyt oli helle. Kälviällä kaksikymmentä kahdeksan astetta! Norpalla putosi puolitoista astetta. Ei tuntunut kylmältä. Muutama kuva vakiopaikasta,takaisin tielle, kirjaimellisesti, koska lähdin tulosuuntaan. Ullavalla sitten poikkesin tuloreitiltä, käännyin vasempaan kohti Ullavan Haapalaa, Ullavan Rahkosta, Ullavan Yli-Kylää, Ullavan Länttää, moneen paikkaan tietä pitkin pääsee. Ali-Haapalalla tankkasin, hain juotavaa kaupasta. Kun tulin ulos huomasin synkkien pilvien miehittäneen selkäni takana olleen taivaan. Hmm, nyt ongelma, Kaustisen vai Toholammin kautta? Laitoin Nokialaisen navi telineeseen ja annoin se ratkaista suunnan. Toholammille näytti reittiä. Muutama rekka jytisteli edellä, vähän ajan kuluttua kolistelivat takana. Toholammilta aukeni komea näky Kannukseen päin. Synkkä taivas, jossa putoavia pilvimuodostelmia. Ei tarvinnut olla meteorologi arvatakseen, tuolla sataa maahan asti. Jämsässä rämähti tuuli. Jos on Saharassa hiekkamyrskyjä, täällä oli multamyrsky! Siihen ei vaikuttanut edes taivaalta tuleva kosteus, multa lensi! Nostan hattua F Kasille, ettei tarvinnut mitään ylimääräsiä kiemuroita sen tiellä pitämiseen. Tuuli yritti olla toista mieltä, mutta painelimme eteenpäin pienessä tihkussa hyvää kyytiä. Riuttasissa tihku ei ollut enää pientä, nyt tuli vettä, seassa rakeita. Huomasin nätin bussipysäkin ennen Kannuksen aukiota, tästä olisi mukava ottaa kuvia, sekä pidellä sadetta. Ensimmäiseksi tarkastelin pysäkin perustukset, syvälle oli asfalttiin juurrutettu. Eikä tässä kohdin tuulikaan ollut aivan mahdoton. Soitin Kaijalle, joka yritti Himangan kautta Kannuksesta kotiin, oli kuulemma tie poikki. Samalla Anssu ja Miia pysähtyivät Volvolla katsomaan kuka onneton pitää sadetta kun voisi ajellakin. Olivat tulleet vastaan ja kääntyneet takaisin. Kerroin, ettei hätä ole tämän näköinen, voitte jatkaa kotimatkaa. En itsekään kauempaa viihtynyt mukavassa kopperossa, kun tie alkoi kutsua. Vasemmalla puolen oli melkein kirkas taivas, oikealla riehui ukkonen, ennen Kannusta olevaan kuusikkomäkeen mälläsi salama hurjan kipinän, olin aitiopaikalla sen näkemässä. Tietenkään siinä veden ja pyörän metelissä en jyrinää kuullut, voi olla, että iski niin lähelle, ettei edes jyrissyt. Kannuksessa alkoi vedentulo hellittää, nyt tajusin, kun pysähdyin sadetta pitämään oli helteinen kaksikymmentä kuusi astetta, noin puolessa tunnissa oli pudonnut kuuteentoista! Väliviirteen tiellä Roikolan koulun jälkeen bussipysäkki oli ottanut siipeensä kunnolla, mennen säpäleiksi. Tiellä oli jonkin verran irronneita puun oksia, ja jostain oli lentänyttä multaa tielle. ei kuitenkaan etenemistä haitannut. Kasitiellä kylmeni yhä. Kun parkkeerasin kotona elosuojaan, oli lämpöä kaksitoista astetta. Kuitenkin se oli lämpöä, ilmasta puuttui koleus.
Tässä nyt oli luonnonvoimien armoilla tehty ajelu, siinä toteutui kaikki se, mikä moottoripyöräilystä tekee ainutlaatuisen. Olipas mahtava retki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti