Kun uutinen Heleenan ja Jarin perheenlisäyksestä tuli, päätin sen kunniaksi tehdä kierroksen, kunniakierroksen. Ohtakariin suuntasin F Kasin keulan ja yllätys, yllätys, nyt ei ollut kylmä. Mukavan leppoisa ilma, vaikka ei asteita seitsemää- kahdeksaa enempää. Systeemillä liruttelin tankin täyteen. Tankatessa tunsi, että ilman laatu oli muuttunut. Vasten aurinkoa ajelin merelle päin. Sanovat hirvien liikkuvan juuri auringon laskiessa, siksi en kolmosta isompaa laittanut menomatkalla lainkaan. Kolmosellakin toki sakkorajat ylittyvät joka tiellä Suomessa, mutta kaasulla kun säätelee, ei vauhti aivan hulluksi mene. Tarkkailin lämpömittaria, Vatungin järven kohdalla putosi kuuteen, mutta nousi seitsemään Ohtakarin sillalla, johon pysäköin. Mantereelle ajelin jo nelosella, näkyvyys myötä aurinkoon paljon parempi. Karhin mutkat oli mukava kallistella sopivaa vauhtia. Jos haluaisi, F Kasilla ajaisi äkkiä tuon vanhantien. En tietenkään tarkoita itseäni.
Kasitiellä nautiskelin suoran tien fiilingistä, ohitettavia ei ollut, eikä kukaan ohittanut.
Mukava ajelu vihdoin lämpimämmässä ilmassa, tätä täytyy saada lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti