Eilistä lämpimämpi ilma sai minut pyörtämään päätöksen olla ajamatta tänä iltana. Siihen ei tarvinnut kuin tuo tekosyy. Äkkiä varusteet päälle, pihalla odottanut F Kasi käyntii, tie kutsui jälleen. Jopas oli mukavan tuntuinen ilma heti alusta asti. Kasilla menohaluja jo tällä meidän soratiellä, tuli oikein nostalginen hetki kun palasi mieleen seitsemänkymmen luvun soratie taiteilut. Asfaltilla jatkui menofiilinki, sekoittuen ajofiilinkiin. Päätin tehdä vain pienen lenkin, ehkä kirkonkylän ringin. Mutta jos kävisi Ohtakarissa katsomassa ja kokeilemassa, vieläkö meri on pahalla päällä lämmön suhteen. Alkulämpö kaksikymmentä, Ohtakari kaksitoista. Olkoon, täältähän pääsee pikaisesti pois. Eihän se niin paha ollutkaan mitä mittarin mukaan? Puuttui rautaisen kylmä tuuli! Kuvien jälkeen mantereelle. Leirin kohdalla jo kuusitoista astetta, Karhin mutkissa melkein kaksikymmentä. Vaikka ilma ehkä hieman kova, oli ajaminen yhtä juhlaa. Marinkaisissa käännyin soratielle, kaksi hevosta käppäili aituuksessa, no mitäs noista, olen ohittanut kymmeniä hevosia tänäkin keväänä pysähtymättä kuvaamaan. Näissä vain sellainen kontrasti, toinen hurjan iso työhevosen näköinen ja toinen ison koiran kokoinen, mutta hevonen kuitenkin! Koominen pari. Matkaa jatkoin Kokkolaa kohti, Peitsolta koukkasin Ruotsalon tielle. Kuuttakymppiä jytistelin Jatkojokeen asti, jonka jälkeen sallitaan jopa kahdeksankympin nopeus. Tuon F Kasin kiihtyvyys on salakavalaa, kun ajattelee, nyt sitä kuuttakymppiä körötellään mittari näyttää likemmäksi sataa kuin kahdeksaankymppiä! Vitikasta käännyin takaisin nautiskelemaan kasitien suoraanajo fiilingistä. Kevät alkaa olla parhaimmillaan, sen kokee parhaiten moottoripyörän ohjaimissa, tämä on vuoden parasta aikaa, tyytyväisenä kahdeksalta kotona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti