Testataan F Kasia pitemmällä matkalla ja soratie osuus.
Helatorstain kunniaksi päätin ajella F Kasilla sellaisen normaalimittaisen päivämatkan, mitä pitemmillä reissuilla tulee tehtyä, vähän se jäi lyhyeksi, kun pysähtelyjä tuli aiottua enemmän.
Aamulla kamat kasaan, en katsonut edes lämpömittaria kun suunnistin pyörän luo. Eväät tein ettei tarvitse nälillään olla. Olisiko nyt Etelä-Pohjanmaan vuoro? Alajärvi tielle Edsevöstä kääntelin pyörän, takatuuli muuttui sivuvasemmaksi. Ei se lämmintäkään ollut, mutta aivan erilaista kuin edellisinä päivinä. En edes vilkaissut Kaustisen risteykseen päin, jossa kaksi matkan keskeytystä olen päättänyt. Kapulaa vain lisää. Ähtävältä käännyin Purmoon johtavalle tielle, suora vailla mitään suuria elämyksiä on tämä tie. Pysähdyin kuitenkin pitkän suoran päähän kuvaustauolle. Ilmahan oli mukavan tuntuista! Purmosta vasemmalle Kortesjärveä kohti. Jepuan tienhaara houkutteli kääntymään. Kaksikymmentä yksi kilometriä soratietä. En ennen ollut kunnolla F Kasia soralla koetellut. Ei tämä mikään kunnon soratie ollut, kovaa kuin kivi. Mutta pitkittäisuria oli! Jo seitsemänkymmenluvulla kun Markun kanssa matkustelimme, oli periaate antaa keulan elää, kyllä se suuntansa valitsee. Totta, jos sitä alkaa korjailemaan vastaohjauksilla, voi tulla tupenrapinat.
Tälle välille tein toisen pysähdyksen, ensimmäisestä vain muutamakymmen kilometri. Kahvi repussa alkoi houkuttaa. Tasapuolisuuden vuoksi rasvasin F Kasin ketjun. On tuo ihminen kumma, kun ei luota automaattiin?
Tuulta lakeuksilla.
Voltti oli seuraava tavoite, Voltista isolle tielle. Sivutuuli oli kova, mutta yllättävän vakaasti F Kasi matkaa taittoi, rekat joiden perässä ajelin olivat vaikeuksissa. Ylihärmässä käännyin Vaasantielle, jolta Ylihärmän kylälle. Raitista muutama kuva, sekä komeasta ravurista. Vähän aikaa kiertelin kylää kunnes palasin liikennenympyrään, Vaasaa kohti jatkui matka. Ylistaron risteyksessä vilkku oikealla, ajoin ohitustietä Seinäjoki - Vaasa tielle. Nyt oli reitti vähän aikaa hukassa, ajetaan eteenpäin, eiköhän se siitä. Könni? Munakka? Siinähän mukavat paikan nimet. Könnin kello ja Munakan mittausasema. Nämä tuttuja "fraaseja". Tie olikin yllätys, en muista olenko koskaan edes liikkunut sillä, arvelin, että Ilmajoelle tullaan kunhan tarpeeksi kilomerejä alle. Niinhän siinä kävikin, toistapuolta Kyröjokea etelää kohti. Ilmajoen raitista kuvia. Sitten Koskenkorvalle! Altia näkyi olevan entisellä paikalla, ei taida jano aivan äkkiä yllättää, kaiken lisäksi ohrat näkyivät orastuneen kummallisesta keväästä huolimatta erinomaisesti. Vaasa Tampere tiellä emme Kasin kassa kauaa viihtyneet kun koukkasimme jo takaisin Seinäjokea kohti. Kuitenkin jotain pitäsisi keksiä? Koukataan Seinäjoki - Jalasjärvi tielle Tuomikylään johtavaa tietä. Täällä oli myös suojainen metsätaipale, josta aina löytyy sopiva evästyspaikka. F Kasi sai odottaa "ruokaansa" vielä kymmenisen kilometriä. Taivas näytti pilvistyvän nopealla tahdilla, voi tulla vettä.
Ajofiilinki huipussaan .
Mukavaa oli vaihteeksi metsäiselläkin taipaleella ajella, muutama mäki toi vaihtelua tasaisella kurvailuun. Muistelin, että lentokentän vieressä on huoltoasema, tankilla kannattaa piakkoin käydä. Niinhän siinä oli, parit pyörät parkissa, japseja. Kymmenen litraa menetti huoltamo tankistaan ysikasia. Seinäjoella oli vähän liikennettä, sai päästellä reilusti lukuisten liikennevalojen läpi, ei ollut kanssakulkijoita. F Kasin kiihtyvyydestä olen jo maininnut, kun pitäisi kiihdyttää kahdeksaankymppiin onkin mittari herkästi sadan ja sadankahdenkympin välissä. Nytkin piti ottaa tarkasti Seinäjoen ja Lapuan välinen osuus, näyttivät muutkin noudattavan rajoituksia, onkohan tällä välillä tavallista tehokkaampi valvonta? Yllättävää, että rauhallisillakin väleillä on tuo kahdeksankymppiä. Kauhavalle käännyin oikotien risteyksestä, vastatuuli iski heti. Mutta se oli leutoa, kun tuuli vastaan, nousi ajofiilinki entisestään. Muistelin, että termariin jäi vielä kahvia, ei sitä kotiin kannata viedä. Sattui hyvä pysäkki kauniissa maalaismaisemassa. Pilvet olivat ripsineet muutaman pisaran, ilma oli happirikasta, vaikka lämpöä vain neljätoista astetta se riitti. Pysähdyksen jälkeen ajelin parin auton perässä, ei ollut kiire mihinkään!
Mitenkäs se noin.
Evijärvi ja Kaustinen ohitettiin nautiskellen ajon helppoudesta, vaikka takana jo muutama sata kilometriä. Ullavan Rahkosen risteyksessä oli palannut linja-auto! Pysähdyin hölmistyneenä, kamera tietenkin esiin. Tuli oli tehnyt julmaa tuhoa kuminpolttajien tiimin autolle. Hienosti sisustettu linjuri oli surkean näköinen romukasa. Romukasakin ehkä väärä ilmaisu, tämä oli likainen nokinen kammottavan näköinen raato. Onneksi ei henkilövahinkoja tullut. Autoa kierrellessä ei ollut vaikea todentaa mistä tuli oli lähtenyt, moottorista.
Mutta matka jatkui, mielijohteesta en kääntynytkkään Ullavan risteyksestä, vaan annoin F Kasin laukata vastatuuleen Toholammille.
Lämpötila testi. Toholammilla vastatuuli kääntyi oikeasivuiseksi. Kovasti se puisteli, onneksi pellot olivat nyt märkiä, eikä multa lentänyt. Lämpötila viisitoista astetta. Päätin ajaa Kannuksesta Himangalle todetakseni Hillilästä alkavan jäisen tuulipiikin.
Hillilään tulin varovasti, mittaria vilkuillen. Puusaaren risteyksen jälkeen mittari näytti seitsemäätoista astetta! Kasitiellä samoin. Kevät oli vihdoin tullut myös Lohtajalle.
Mahtavan reissun mahtava päätös. Kilometrejä muutama vaille viisisataa. F Kasi lunasti matkapyörä statuksen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti