Päälle se jäi!

 Olen aina kammonnut noita pilviä piirtäviä takalaukkuja, nyt omassa pyörässä.

 Mutta jotenkin pitää tavaraakin saada mukaan otettua, repun kötystäminen hankalaa.

 Vähävetinen on Lestijoki

 Tämä siltakokonaisuus on harvinaisen mukavan näköinen.

Ei alajuoksullekaan ole vettä liiemmälti kertynyt.

Arvelin jo eilen, että ajo jää päälle, kun ilman pehmenevät. Pientä sateen tihkua taivaalta, lämpöä seitsemän astetta, etelä tuuli. F Kasi tulille suuntana etelä. Sainsalon tie oli sateen kostuttama liukkaan oloinen, en arvannut kuitenkaan pahemmin varoa, tuntuu niin vakaalta tuo kevyt pyörä tällaisellakin kelillä. Kyllä siinä äänessä jotain Laverdamaista on, kun kiersin kaasua kasiten kosteudessa.  Aika tekee tehtävänsä, ja vaikka kuinka yrittää muistella esimerkiksi Laverdan kiihtyvyyttä ei siihen saa mitään muistikuvaa, paitsi sen että kiihtyvyys oli "hirmuinen". Kuitenkin teoriassa ja käytännössä pitäisi F Kasin jättää Lapukka kuin seisomaan kun aletaan kapuloita kiertämään. Mutta niinhän ne viimevuosisadan alun autotkin lensivät tiellä tuulispään lailla kuin ukkospuhurit, melkein viidentoista kilometrin tuntinopeutta.
Ei pyörissä niin suuria eroja kuitenkaan ole ja harvoin tulee niistä otettua edes puolta tehoa irti. Joten lopputoteamus - Laverda oli aikansa huippua, sitä ei himmennä etenkään nykyajan kaksisata hevosvoimaiset muoviluodit. Nyt  nautein BMW F 800 R tuultahalkovasta menosta, ja muhkeasta murinasta, jota kaksipyttyinen moottori tuotti. Kaksipyttyinen on siitä hupanen kone, että siinä voiman tuntee, se on "käsinkosketeltavaa", Anssun boxeribemari tästä hyvä esimerkki. Unohtamatta tietenkään Monsteria ja Laverdaa!
Kälviälle Peitsolta, nyt vastatuuleen. Kajaanintiellä laitoin "tasanopeussäätimen" sadankahdenkymmenen mittarinopeuteen. Liikenne oli niin sujuvaa, ettei tarvinnut tehdä kuin yksi ohitus, ja vasta Väliviirteen risteyksessä piti höllätä. Käänyin liikenneympyrästä vasemmalle, Lestijoen eteläistä tietä lähdin rannikkoa kohti. Muutamat töyssyt F Kasi ylitti tyylikkäästi, osoitus jousituksen toimivuudesta.  Kevyesti tehdyllä sillalla otin reissun ainoat kuvat. Hillilässä oli edelleen seitsemän astetta lämmintä. Pientä tihkua selän takaa. Kasitiellä  lensi vettä tiestä rekkojen pyyhältäessä kuormineen määränpäähänsä. Pientä välimatkan pidennystä kannatti tehdä, pysyi visiirikin kirkkaana. Kotona tämän pienen lenkin jälkeen tuumasin kauan aikaa - riittääkö tämä? No tällä kertaa riitti, toistaseksi!