Nurkisa pyörimistä

Vähiin ovat jääneet lähiseudun kiertelyt. Tänä iltana keli mitä mainioin, eilinen reissu sen verran pitkä, että tyydyttävä tällaiseen nurkissa pyörimiseen. Positiivinen reissu tästä tulikin. 

Lohtajan raitti. Vaatisi palkkikameran, että saisi siedettävän otoksen noinkin korkeasta rakennuksesta. Kameran  kuljettaminen kuvauspaikalle ei pyörällä onnistu, ostamiseen tarvittaisiin  iso tukko rahaa! Näillä kalustoilla ehkä saisi paremman tuloksen, kun nostaisi  kameran jollain käpillä vaikkapa viiden metrin korkeuteen? Onkohan nykykameroissa mahdollista saada etsinkuva esim. kännykkään? 

 Rumpalilla keskittynyt ilme, on veistäjä kierrellyt ja kaarrellut teostaan työstövaiheessa varmaan useita kertoja.

 Rumpali ja urkuri samassa kompissa..

 Ohtakariin päästelin F Kasilla mahtavissa ajotunnelmissa, vaikka lämpötila vähän laski, sen luonne oli ystävällinen.  Vähän kauhistelin, onko kuvassa oleva venekunta ollut tuossa edellisestä kuvauksesta asti?

 Ensin katsoin, että lintuja tornin kaiteella? Vaatimaton tele paljasti totuuden.

 Kunnon takatuuppari pöristeli kevyen näköisesti... ja kuulosesti.

  Ohtakarin lämpötila.

 Tästä paikasta on useat reissut potkaistu liikkeelle. Jo kolmas pyörä menossa.  Seitsemänkymmen luvun pyörät potkaistiin liikkeelle parikilometriä lännempää Nissilän Otton Shelliltä.

 Tällainen infotaulu meillä Lohtolaisilla! Ei monellakaan tankkauspisteellä ole tullut vastaan? Tarkemmin kun ajattelee, en ole vastaavaa nähnyt missään. BÖÖÖÖ

 Hiljainen on kylätie. Äijälä. Tämä pää Äijälää on täysin autioitunut. Ensimmäistä kertaa ajelen Äijälässä moottoripyörällä.

 Autolla sitäkin useammin. Tuttuakin tutumpi postinjakotie. Silloin vielä piti pysähtyä parin postilaatikon kohdalla.

 Ei mikään ihme, että ruohon kasvaa. Pyörän mittari näytti kahtakymmentä astetta Celsiusta!

 Riipan asemanseutu on kuin pommin jäljiltä.

 Yksinäinen asemarakennus on hellyttävän näköinen. Toivottavasti saa elää.

 On se nerokkaan yksinkertainen tuo radan vaihdesysteemi. Pienellä liikkeellä saadaan juna "pois raiteilta".

Meren puolelle toinen raide sittenkin tulee.

Kotiseutu matkailua parhaimmillaan. Ilma tähän juuri sopiva. Lämpömittarit saisi heittää roskakoriin näin keväällä. Kotona kaksitoista astetta, ilma niin lepposaa, että shortseissa olisi voinut ajella, noohhh... Vaikka meni kahdeksaan asteeseen Ohtakarissa säilyi lepposuus. Äijälän kaksikymmentä sitten oli jo hellettä! Kirkonmäki taitaa olla päivitetty tältä kesältä. Kyllä se komea paikka on näin paikkakuntalaisenkin silmin. Itse kirkonkylä on kokenut kovia muutoksia sen aikana, kun olen näitä uusmoottoripyörä ajeluja tehnyt. Viime kesänä jopa pieni vallankumous! Päinvastainen ilmiö Ohtakarissa. Vertailin vuonna 2002 otettuja kuvia karin pengertieltä, ei mitään muutoksia. No nyt höpötän, ei saa unohtaa torneja. Nehän eivät  varsinaista Ohtakaria ole. Sataman ruoppaus muutti maisemaa jonkin verran.
Päätin kun kylälle tultiin, ja tankkasin, näytän F Kasille uuden tien Kannukseen. Suoraa kasitien yli. Meneeköhän tämä nyt oikein? Leskelän perä, Jokimäki, Jääskä, Palomäki, Perttula, Majakkamäki, Kero, mutta sitten tuumausta. Käsittääkö Uusikylä osan Keroa, Kärpän, Luikkuun ja Äijälän? Äijälä on vähän syrjemmässä, päätin empaattisesti ajatellen, pitäähän sielläkin käydä. Äijälän Jokisalon puoleinen pää on täysin autio. Kaikki talot tyhjillään, pari auton rääsyä ja vene. Kovin oli korkealle vedetty maalle, matkaa mereen toistakymmentä kilometriä. Soratietä rapsuttelin takaisin Luikkuhuntielle. Päätin ajella Kannukseen. Päätökset on tehty rikottaviksi. Kunkahan ja Kälviän välinen soratie oli täysin vellinä. Sade nostanut saven pintaan. Satametriä riitti, U- käännös ja takaisin. Olin kiitollinen etten lentänyt kurakkoon päistikkaa. Näinkin voi käydä. Mitä turhia pyörää ja itseä sotkimaan, palkkiona vain  muutaman läheltä piti ettei lipannut. Olisi saattanut lipatakin.  Alaspäin oli mukava lasketella, nelonen sopiva vaihde Luikkuhun tielle. Mietein voisiko F Kasin ääntä, siis sitä jonka kuulen esimerkiksi nelosella ajaessani kuvailla. Ehkä ajatus tulikin siitä, kun olen kuunnellut Jarin kuusipyttyisen Casen murinaa kolmejapuolimetrisen jyrsimen edessä. Tupaan sisälle kuuluu juuri samanlainen soundi mitä F Kasin äänimaailma on. Merkillistä. Alaviirteelle jatkoin matkaa, muukin kuin ajofiilinki nousi kun huomasin touhukkaita talkoomiehiä legendaarisen nuorisoseuratalon kimpussa, uutta ulkofuoria oli seinillä  melkein yliasti!
Kajaaitietä oli jälleen mukava päästellä, lämpöä sama kolmetoista mitä Lohtajallakin. Riipan seisakkeelle käänsin F Kasin. Ratatyöt olivat ottaneet illan, paljon on myllätty, paljon on vielä myllättävää. On valtava projekti.  Orvolta näytti asemarakennus kaiken myllerryksen keskellä. Tiellä sai taasen ajofiilinki vallan. Kevyttä menoa, nyt jo kuutonenkin käytössä. Kälviän ohi kasitielle hurahdimme hetkessä, siihen auttoi F Kasin taito muuttaa bensiini liike energiaksi. Samaa muutosprosessia jatkui Marinkaisiin, sieltä Karhiin, Koivistonperän tielle, sekä Sainsalontielle. Vähää vaille yhdeksän sammutin pyörän. Aamulla onkin tiskaamista, se lyhyt ajo Kunkaan savivellissä! Mutta olipas taas antoisa ilta!