Jonkinlainen henkinen taistelu on päällä ajojen suhteen. Nyt ei kyse fiilingistä, vaan hurjan kylmän ilman voittamisesta. Äitienpäivä ajo oli tarjolla, talo jo muuten tyhjä, vain koirat pyöri jaloissa, mutta kun katseli ulos! Raiviolta nouseva savukiehkura kallistui etelää kohti, ikkunassa tihkupisaroita, lämpömittarissa plus neljä astetta! Jo nuo havainnot saivat kylmät väreet selkäpiihin. Mitäs muuta kuin tuumasta toimeen. Päätin, nyt kokeillaan kunnon kerrospukeutumista. Kerroksia tulikin, pienenenä erikoisuutena laitoin Sinisalon alle aidon belstaf takin. Barbour ja Belstaf olivat seisemänkymmen luvulla kovia sanoja ajokamppeissa, kun niihin sipaisi puolilitraa öljyä, pysyi sadevesi ainakin teoriassa asun ulkopuolella. Eri asia mitä esim. kangaspäälysteisten baarikalusteiden omistaja tuumas kun muutama öljyukko töytäs sateesta sisään? Tuota belstaffia ei onneksi ole öljytty. Muutakin vaatekamaa laitoin niin, että otsikossa mainitun herran määritelmä toteutui sataprosenttisesti. Olin katsellut sääkartoista, Seinäjoki plus kolmetoista! Sehän pitää kokea. Kun käänsin F Kasin virrat päälle hypähti lämpömittari heti.... plus neljään asteeseen. Talon mittari ei siis rikki, vaikka sitä vähän toivoin. Kasitielllä oli uskottava, mittari ei valehtele. Schuberth kypärä on suuri ihme, se pitää huoneenlämpöisen olon visiirin sisällä. Vaikka vaatetta oli enemmän kuin tarpeeksi tiesin, tästä ei hyvää seuraa. Biskobin mutkat olivat kuitenkin mukavaa kallisteltavaa. Ratatyö oli edistynyt, nyt piti, ei ylittää rata, vaan alittaa. Kameralla suoritin ratatyöpäivityksen. Jyväskylän tiellä tarkkailin ahkerasti lämpömittaria, neljä ja puoli! Mutta siihen se jäi. Tihkua tuli visiiriin. Uskoisin, tämän kylmempää plus neljää ei useinkaan tule vastaan. Se tuntui leijuvan paksujen pilvien alla, menevän ensimmäisen, toisen, kolmannen, neljännen, jne... kerroksen läpi, tunne, myös ajurin läpi. Alavetelistä mutkailin Pietarsaari-Alajärvi johtavalle tielle. Tällä loivamutkaisella vertailin mielessäni ties monenneko kerran eri pyöriä keskenään. Tuli mieleen, (sitä se kylmä teettää) lämpimät taxiautot ja niiden kuljettajat. Satanen on lievästi pyylevöityneen vanhan liiton kuskin sorttinen, myhäilevän rauhallinen, ei pahemmin jarruttele polkimella, antaa auton rullata rauhassa risteyksiin, pitää pitkät välimatkat kanssakulkijoihin. F Kasi on nuorenpolven kuski, jauhaa purkkaa, tekee kaikkea muuta, kuin keskittyy ajamiseen, mutta huomaa kuitenkin kaiken liikenteessä, väistää nopeasti, ehtii vielä kommentoida tapahtunutta ja painaa kaasua. - Takaisin tämän päivän kylmyyteen.
Muistelin Pekka K. loistavasti kuvaamia kylmän ajon tuntemuksia. Pekalla kiire autolautalle Turkuun. Oulusta lähti plus kakkosessa, Kokkolan abc,llä plus nelonen. Täällä Pekka laittoi kaikki varavaatteet päälle, paitsi tennissukat, jotka jätti varalle, jos oikein kylmä tulee. Vaasan jälkeen alkoi Pekkaa laulattaa, ei iloisesti vaan mieleen pyrki kokoajan laulu mustasta Saarasta, siinähän tämä maallinen vaellus ei niin hohdokasta ole.- Minultakin alkoi Seinäjoen haaveet karista pikkuhiljaa taka-alalle, lämpö ei noussutkaan toivottua tahtia, nyt oli onneton palanut siihen neljään asteeseen. Mistähän täältä pääsisi nopeimmin takaisin. Kasitietä tietenkin. Ennen Kruunupyytä plus viisi ja puoli! Tässähän tulee hiki, mutta Kokkolan jälkeen palattiin taasen karuun totuuteen.
Missä nyt moottoripyörällä ajon fiilinki? Toki sitä oli ja siinä pointti, tästä ei voi tämänkevään ajoilmat enää huonota, (huom huonota!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti