Viime viikon hyvien ajoilmojen innoittama latasin tähän kahdenteenkymmenenteen viidenteen päivään kovat ajo-odotukset. Teemalla katsotaan, onko F Kasista matkapyöräksi. Yö ei hyvää lupaillut, kuula viestitti ettei pidä liikaa innostua, häneltäkin pitää kysyä. Aamulla olin selvittänyt välit sen kanssa, ei estäisi matkaan lähtöä. Kuvittelin ulkona olevan utuinen parinkymmenen asteen aamuhelle. Ulkona oli kymmnen asteen jäätävä tuuli ja kosteus. Pienenä lohtuna lämpö nousi kahteentoista asteeseen. Eihän tämä mikään este ajamiselle ole. Vanhaa tietä Marinkaisiin, (äkkimutkasa soraa!) Kokkolan jälkeen pysähdyin ilman mitään syytä pienen tien risteykseen, otin muutamat mitäänsanomattomat kuvat. Kun kypäränsisusta on yön vähän pökkerönä se vaikuttaa vääjäämättä tulevaan ajofiilinkiin. Vert. Alavieskan keikka viime syksynä kun mönkö tunki silloinkin kypärän sisään. Nyt olisi pitänyt päästellä kasitietä eteläänpäin, tein virheen, käännyin Kruunupyyn risteyksestä. Seuraavana etappina olin samalla ladulla kuin Äiteinpävä ajossa, jonka keskeytin kylmän vuoksi. Alajärvelle menevällä tiellä tein taasen saman päätöksen, käännytään takaisin.(taikuutta?) Ajo oli kuitenkin mukavaa, mutta ajatus, että päänkivistys palaa takaisin, sai niin suuren vallan, etten pyörtänyt päätöstä ajaa suoraan kotiin. Tankin kautta kuitenkin kurvasin, eihän sitä tiedä jos illalla pienen ajosuoritteen suorittaisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti