Nurkisa pyörimistä

Vähiin ovat jääneet lähiseudun kiertelyt. Tänä iltana keli mitä mainioin, eilinen reissu sen verran pitkä, että tyydyttävä tällaiseen nurkissa pyörimiseen. Positiivinen reissu tästä tulikin. 

Lohtajan raitti. Vaatisi palkkikameran, että saisi siedettävän otoksen noinkin korkeasta rakennuksesta. Kameran  kuljettaminen kuvauspaikalle ei pyörällä onnistu, ostamiseen tarvittaisiin  iso tukko rahaa! Näillä kalustoilla ehkä saisi paremman tuloksen, kun nostaisi  kameran jollain käpillä vaikkapa viiden metrin korkeuteen? Onkohan nykykameroissa mahdollista saada etsinkuva esim. kännykkään? 

 Rumpalilla keskittynyt ilme, on veistäjä kierrellyt ja kaarrellut teostaan työstövaiheessa varmaan useita kertoja.

 Rumpali ja urkuri samassa kompissa..

 Ohtakariin päästelin F Kasilla mahtavissa ajotunnelmissa, vaikka lämpötila vähän laski, sen luonne oli ystävällinen.  Vähän kauhistelin, onko kuvassa oleva venekunta ollut tuossa edellisestä kuvauksesta asti?

 Ensin katsoin, että lintuja tornin kaiteella? Vaatimaton tele paljasti totuuden.

 Kunnon takatuuppari pöristeli kevyen näköisesti... ja kuulosesti.

  Ohtakarin lämpötila.

 Tästä paikasta on useat reissut potkaistu liikkeelle. Jo kolmas pyörä menossa.  Seitsemänkymmen luvun pyörät potkaistiin liikkeelle parikilometriä lännempää Nissilän Otton Shelliltä.

 Tällainen infotaulu meillä Lohtolaisilla! Ei monellakaan tankkauspisteellä ole tullut vastaan? Tarkemmin kun ajattelee, en ole vastaavaa nähnyt missään. BÖÖÖÖ

 Hiljainen on kylätie. Äijälä. Tämä pää Äijälää on täysin autioitunut. Ensimmäistä kertaa ajelen Äijälässä moottoripyörällä.

 Autolla sitäkin useammin. Tuttuakin tutumpi postinjakotie. Silloin vielä piti pysähtyä parin postilaatikon kohdalla.

 Ei mikään ihme, että ruohon kasvaa. Pyörän mittari näytti kahtakymmentä astetta Celsiusta!

 Riipan asemanseutu on kuin pommin jäljiltä.

 Yksinäinen asemarakennus on hellyttävän näköinen. Toivottavasti saa elää.

 On se nerokkaan yksinkertainen tuo radan vaihdesysteemi. Pienellä liikkeellä saadaan juna "pois raiteilta".

Meren puolelle toinen raide sittenkin tulee.

Kotiseutu matkailua parhaimmillaan. Ilma tähän juuri sopiva. Lämpömittarit saisi heittää roskakoriin näin keväällä. Kotona kaksitoista astetta, ilma niin lepposaa, että shortseissa olisi voinut ajella, noohhh... Vaikka meni kahdeksaan asteeseen Ohtakarissa säilyi lepposuus. Äijälän kaksikymmentä sitten oli jo hellettä! Kirkonmäki taitaa olla päivitetty tältä kesältä. Kyllä se komea paikka on näin paikkakuntalaisenkin silmin. Itse kirkonkylä on kokenut kovia muutoksia sen aikana, kun olen näitä uusmoottoripyörä ajeluja tehnyt. Viime kesänä jopa pieni vallankumous! Päinvastainen ilmiö Ohtakarissa. Vertailin vuonna 2002 otettuja kuvia karin pengertieltä, ei mitään muutoksia. No nyt höpötän, ei saa unohtaa torneja. Nehän eivät  varsinaista Ohtakaria ole. Sataman ruoppaus muutti maisemaa jonkin verran.
Päätin kun kylälle tultiin, ja tankkasin, näytän F Kasille uuden tien Kannukseen. Suoraa kasitien yli. Meneeköhän tämä nyt oikein? Leskelän perä, Jokimäki, Jääskä, Palomäki, Perttula, Majakkamäki, Kero, mutta sitten tuumausta. Käsittääkö Uusikylä osan Keroa, Kärpän, Luikkuun ja Äijälän? Äijälä on vähän syrjemmässä, päätin empaattisesti ajatellen, pitäähän sielläkin käydä. Äijälän Jokisalon puoleinen pää on täysin autio. Kaikki talot tyhjillään, pari auton rääsyä ja vene. Kovin oli korkealle vedetty maalle, matkaa mereen toistakymmentä kilometriä. Soratietä rapsuttelin takaisin Luikkuhuntielle. Päätin ajella Kannukseen. Päätökset on tehty rikottaviksi. Kunkahan ja Kälviän välinen soratie oli täysin vellinä. Sade nostanut saven pintaan. Satametriä riitti, U- käännös ja takaisin. Olin kiitollinen etten lentänyt kurakkoon päistikkaa. Näinkin voi käydä. Mitä turhia pyörää ja itseä sotkimaan, palkkiona vain  muutaman läheltä piti ettei lipannut. Olisi saattanut lipatakin.  Alaspäin oli mukava lasketella, nelonen sopiva vaihde Luikkuhun tielle. Mietein voisiko F Kasin ääntä, siis sitä jonka kuulen esimerkiksi nelosella ajaessani kuvailla. Ehkä ajatus tulikin siitä, kun olen kuunnellut Jarin kuusipyttyisen Casen murinaa kolmejapuolimetrisen jyrsimen edessä. Tupaan sisälle kuuluu juuri samanlainen soundi mitä F Kasin äänimaailma on. Merkillistä. Alaviirteelle jatkoin matkaa, muukin kuin ajofiilinki nousi kun huomasin touhukkaita talkoomiehiä legendaarisen nuorisoseuratalon kimpussa, uutta ulkofuoria oli seinillä  melkein yliasti!
Kajaaitietä oli jälleen mukava päästellä, lämpöä sama kolmetoista mitä Lohtajallakin. Riipan seisakkeelle käänsin F Kasin. Ratatyöt olivat ottaneet illan, paljon on myllätty, paljon on vielä myllättävää. On valtava projekti.  Orvolta näytti asemarakennus kaiken myllerryksen keskellä. Tiellä sai taasen ajofiilinki vallan. Kevyttä menoa, nyt jo kuutonenkin käytössä. Kälviän ohi kasitielle hurahdimme hetkessä, siihen auttoi F Kasin taito muuttaa bensiini liike energiaksi. Samaa muutosprosessia jatkui Marinkaisiin, sieltä Karhiin, Koivistonperän tielle, sekä Sainsalontielle. Vähää vaille yhdeksän sammutin pyörän. Aamulla onkin tiskaamista, se lyhyt ajo Kunkaan savivellissä! Mutta olipas taas antoisa ilta!

Matkapyörätesti helatorstaina.

 Ensimmäinen pysähdys ilman mitään syytä -ersöre een yläsakaran kohdalla.

 Sitkeä suora alkoi taittua vasta satasen metriä F Kasin keulasta eteenpäin.

 Toisella pysähdyksellä evästin kahvia ja F Kasikin sai ketjuunsa rasvaa, vaikka turhaa, koska automaati hoitaa homman paljon siistimmin. Mutta jos varmuuden vuoksi?

 Ylhärmän Raitti.

 Lämminverisen ohjaajalla oli muikea ilme kun päästeli kylän läpi.

 Ala-Talkkari teki / tekee? Edullisia koneita ja laitteita moneen tarkoitukseen. Meilläkin ainakin pari Ala-Talkkarilaista.

 Ilmajoen raitti.

 Rengonkylän tiellä. Evästin tässäkin kahvia ja vähän hiukopalaa. Nyt ei F Kasi saanut mitään, koska tankkaus vasta peninkulman päästä. Pilvet näyttivät sadepilviltä?

 Mikäs näissä maisemissa ajellessa!

 Samalla ryystin viimeiset kahvin rippeet.

 Asetelma. Tomaatipussin sulkijoita kannattaa keräillä kotiin, niillä on käyttöä.

 Kuminpolttajatiimin Kemorapäivät päättyivät ei toivotulla tavalla.

 Tuli on julma kaveri kun se pääsee käsiksi auton kalusteisiin.

Moottorista lähtenyt valkea tuhosi koko auton.

Testataan F Kasia pitemmällä matkalla ja soratie osuus. 
Helatorstain kunniaksi päätin ajella F Kasilla sellaisen normaalimittaisen päivämatkan, mitä pitemmillä reissuilla tulee tehtyä, vähän se jäi lyhyeksi, kun pysähtelyjä tuli aiottua enemmän.
Aamulla kamat kasaan, en katsonut edes lämpömittaria kun suunnistin pyörän luo. Eväät tein ettei tarvitse nälillään olla. Olisiko nyt Etelä-Pohjanmaan vuoro? Alajärvi tielle Edsevöstä kääntelin pyörän, takatuuli muuttui sivuvasemmaksi. Ei se lämmintäkään ollut, mutta aivan erilaista kuin edellisinä päivinä. En edes vilkaissut Kaustisen risteykseen päin, jossa kaksi matkan keskeytystä olen päättänyt. Kapulaa vain lisää. Ähtävältä käännyin Purmoon johtavalle tielle, suora vailla mitään suuria elämyksiä on tämä tie. Pysähdyin kuitenkin pitkän suoran päähän kuvaustauolle. Ilmahan oli mukavan tuntuista! Purmosta vasemmalle Kortesjärveä kohti. Jepuan tienhaara houkutteli kääntymään.  Kaksikymmentä yksi kilometriä soratietä. En ennen ollut kunnolla F Kasia soralla koetellut. Ei tämä  mikään kunnon soratie ollut, kovaa kuin kivi. Mutta pitkittäisuria oli! Jo seitsemänkymmenluvulla kun Markun kanssa matkustelimme, oli periaate antaa keulan elää, kyllä se suuntansa valitsee. Totta, jos sitä alkaa korjailemaan vastaohjauksilla, voi tulla tupenrapinat.
Tälle välille tein toisen pysähdyksen, ensimmäisestä vain muutamakymmen kilometri. Kahvi repussa alkoi houkuttaa. Tasapuolisuuden vuoksi rasvasin  F Kasin ketjun. On tuo ihminen kumma, kun ei luota automaattiin?
Tuulta lakeuksilla.
Voltti oli seuraava tavoite, Voltista  isolle tielle. Sivutuuli oli kova, mutta yllättävän vakaasti F Kasi matkaa taittoi, rekat joiden perässä  ajelin olivat vaikeuksissa.  Ylihärmässä käännyin Vaasantielle, jolta Ylihärmän kylälle. Raitista muutama kuva, sekä komeasta ravurista. Vähän aikaa kiertelin kylää kunnes palasin liikennenympyrään, Vaasaa kohti jatkui matka. Ylistaron risteyksessä vilkku oikealla, ajoin ohitustietä Seinäjoki - Vaasa tielle. Nyt oli reitti vähän aikaa hukassa, ajetaan eteenpäin, eiköhän se siitä. Könni? Munakka? Siinähän mukavat paikan nimet. Könnin kello ja Munakan mittausasema. Nämä tuttuja "fraaseja". Tie olikin yllätys, en muista olenko koskaan edes liikkunut sillä,  arvelin, että Ilmajoelle tullaan kunhan tarpeeksi kilomerejä alle. Niinhän siinä kävikin, toistapuolta Kyröjokea etelää kohti. Ilmajoen raitista kuvia. Sitten Koskenkorvalle! Altia näkyi olevan entisellä paikalla, ei taida jano aivan äkkiä yllättää, kaiken lisäksi ohrat näkyivät orastuneen kummallisesta keväästä huolimatta erinomaisesti. Vaasa Tampere tiellä emme Kasin kassa kauaa viihtyneet kun koukkasimme jo takaisin Seinäjokea kohti. Kuitenkin jotain pitäsisi keksiä? Koukataan Seinäjoki - Jalasjärvi tielle Tuomikylään johtavaa tietä.  Täällä oli myös suojainen metsätaipale, josta aina löytyy sopiva evästyspaikka. F Kasi sai odottaa "ruokaansa" vielä kymmenisen kilometriä. Taivas näytti pilvistyvän nopealla tahdilla, voi tulla vettä.
Ajofiilinki huipussaan .
Mukavaa oli vaihteeksi metsäiselläkin taipaleella ajella, muutama mäki toi vaihtelua tasaisella kurvailuun. Muistelin, että lentokentän vieressä on huoltoasema, tankilla kannattaa piakkoin käydä. Niinhän siinä oli, parit pyörät parkissa, japseja. Kymmenen litraa menetti huoltamo tankistaan ysikasia. Seinäjoella oli vähän liikennettä, sai päästellä reilusti lukuisten liikennevalojen läpi, ei ollut kanssakulkijoita. F Kasin kiihtyvyydestä olen jo maininnut, kun pitäisi kiihdyttää kahdeksaankymppiin onkin mittari herkästi sadan ja sadankahdenkympin välissä. Nytkin piti ottaa  tarkasti Seinäjoen ja Lapuan välinen osuus, näyttivät  muutkin noudattavan rajoituksia, onkohan tällä välillä tavallista tehokkaampi valvonta? Yllättävää, että rauhallisillakin väleillä on tuo kahdeksankymppiä. Kauhavalle käännyin oikotien risteyksestä, vastatuuli iski heti. Mutta se oli leutoa,  kun tuuli vastaan, nousi ajofiilinki entisestään. Muistelin, että termariin jäi vielä kahvia, ei sitä kotiin kannata viedä. Sattui  hyvä pysäkki kauniissa maalaismaisemassa. Pilvet olivat ripsineet muutaman pisaran, ilma oli happirikasta, vaikka lämpöä vain neljätoista astetta se riitti. Pysähdyksen jälkeen ajelin parin auton perässä, ei ollut kiire mihinkään!
Mitenkäs se noin.
Evijärvi ja Kaustinen ohitettiin nautiskellen ajon helppoudesta, vaikka takana jo muutama sata kilometriä. Ullavan Rahkosen risteyksessä oli palannut linja-auto! Pysähdyin hölmistyneenä, kamera tietenkin esiin. Tuli oli tehnyt julmaa tuhoa kuminpolttajien tiimin autolle. Hienosti sisustettu linjuri oli surkean näköinen romukasa. Romukasakin ehkä väärä ilmaisu, tämä oli likainen nokinen kammottavan näköinen raato. Onneksi ei henkilövahinkoja  tullut. Autoa kierrellessä ei ollut vaikea todentaa mistä tuli oli lähtenyt, moottorista.
Mutta matka jatkui, mielijohteesta en kääntynytkkään Ullavan risteyksestä, vaan annoin F Kasin laukata vastatuuleen Toholammille.
Lämpötila testi. Toholammilla vastatuuli kääntyi oikeasivuiseksi. Kovasti se puisteli, onneksi pellot olivat nyt märkiä, eikä multa lentänyt. Lämpötila viisitoista astetta. Päätin ajaa Kannuksesta Himangalle todetakseni Hillilästä alkavan jäisen tuulipiikin.
Hillilään tulin varovasti, mittaria vilkuillen. Puusaaren risteyksen jälkeen mittari näytti seitsemäätoista astetta! Kasitiellä samoin. Kevät oli vihdoin tullut myös Lohtajalle.
Mahtavan reissun mahtava päätös. Kilometrejä muutama vaille viisisataa. F Kasi lunasti matkapyörä statuksen!

Viime vuotta lukuunottamatta.

Meni pari kevättä vähän huonolla hapella ajatellen moottoripyöräilyä. Olkoon kylmää tai kuumaa, ei ollut pahemmin väliä. Siinä oli katastrofi lähellä!  Vuoden kaksituhatta yksitoista flekti hässäkkä teki tehtävänsä, ei päässyt kunnolla fiilinkiin käsiksi. Viime kevät oli jo poikkeus, Satasen tuunaaminen nakuksi, käyntihässäköiden eliminoiminen tekivät keväästä jälleen kevään!
Tämä kevät on ollut pyörän osalta lähes täydellistä, F Kasi on täyttänyt oivallisesti Satasen paikan. Entäs sitten kun Satanen tulee ehostettuna takaisin! Vau!
Mutta ilmat ovat pitäneet pilkkanaan ajofiilinkiä. Koko talven jäättömänä pysynyt meri ei meinaa lämmetä lainkaan. Pientä hellepoikasta on kaakosta yrittänyt narrata meidänkin nautittavaksi, vain vähäksi aikaa. Kun toukokuu on kaiken lisäksi parasta pyörälykautta ei kaikki ole mennyt kuin Strömsöössä.
Periksi ei anneta, kyllä se tästä iloksi muuttuu, vielä.

Tässä kohden oli viime kesänä KUUMA!

Tuo lenkki pitää kiertää kaukaa...

 Eihän tämä kuva mitään kerro, vain sen, että F Kasi on jossain?

Tämä jo antaa viitteitä paikasta maantien vieri?

Viime viikon hyvien ajoilmojen innoittama latasin tähän kahdenteenkymmenenteen viidenteen päivään kovat ajo-odotukset. Teemalla katsotaan, onko F Kasista matkapyöräksi. Yö ei hyvää lupaillut, kuula viestitti ettei pidä liikaa innostua, häneltäkin pitää kysyä. Aamulla olin selvittänyt välit sen kanssa,  ei estäisi matkaan lähtöä. Kuvittelin ulkona olevan utuinen parinkymmenen asteen aamuhelle. Ulkona oli kymmnen asteen jäätävä tuuli ja kosteus. Pienenä lohtuna lämpö nousi kahteentoista asteeseen. Eihän tämä mikään este ajamiselle ole. Vanhaa tietä Marinkaisiin, (äkkimutkasa soraa!) Kokkolan jälkeen pysähdyin ilman mitään syytä pienen tien risteykseen, otin muutamat mitäänsanomattomat kuvat. Kun kypäränsisusta on yön vähän pökkerönä se vaikuttaa vääjäämättä tulevaan ajofiilinkiin. Vert. Alavieskan keikka viime syksynä kun mönkö tunki silloinkin kypärän sisään. Nyt olisi  pitänyt päästellä kasitietä eteläänpäin, tein virheen,  käännyin Kruunupyyn risteyksestä. Seuraavana etappina olin samalla ladulla kuin Äiteinpävä ajossa, jonka keskeytin kylmän vuoksi. Alajärvelle menevällä tiellä tein taasen saman päätöksen, käännytään takaisin.(taikuutta?) Ajo oli kuitenkin mukavaa, mutta ajatus, että päänkivistys palaa takaisin,  sai niin suuren vallan, etten pyörtänyt päätöstä ajaa suoraan kotiin. Tankin kautta kuitenkin kurvasin, eihän sitä tiedä jos  illalla pienen ajosuoritteen  suorittaisi?

Mitä turhaa potkia tutkainta vastaan, tai olla pitäjäkoria!

Täällä kun yksikseni höpäjän, en nosta kenenkään toistamieltä olevan pulssia.
On  pakko uskoa, että 3 / 4 osaa Keski-Suomalaista perintöä vaikuttaa niin paljon, ettei meistä Pohojanlahen kanssa tainnut sydänystäviä tulla?
Rannalla on mukava pyörähtää kameran kanssa, maisema on usein silmää hivelevä. Mutta se riittää, sitten pois.
Miksi nyt pitää sitten höpäjää?
Olin aamupäivän Kannuksessa, F Kasilla tietenkin. Siellä mukava 26 astetta lämmintä. Sen verran hommaa, että pieni hiki tuli pintaan. Mikä sen nautittavampaa.
Ja sokeri pohjalla, F Kasi odotti innokkaana päästä tielle. Ei ollut aikomuskaan suoraan  kotiin rynnätä, Kälviän kautta nautiskelimme pyörä ja minä. Ajotakki, t-paita, no housut ja kypärä tietenkin, sekä kelkkailuhanskat. Visiirin aurinkosuoja alhaalla, nyt huomasin,  sehän pitää naaman lämpötilan sopivana, ilman kaikkien tuuletusaukkojen aukioloa! Rönötin tankin päällä, (F Kasin tankki sopii siihen) pidin sopivan välimatkan kanssakulkijoihin, oli juhlavaa matkustaa lämpimässä, mutta navakkaa tuultakin sisältävässä "ilmaston muutoksessa".  Mutta voihan rumasana! Kannuksen kaksikymmentä kuusi astetta putosi Marinkaisten kuuteentoista, ilkeää sumua leijui meren rannassa. Ei tullut mieleen, kun lähdin ajamaan, että täällä tällainen arktinen tuulahdus kävisi. Vanhantien mutkat antoivat hieman "balsamia haavoihin" metsä suojasi enimmiltä merisumun hyökkäyksiltä. Ajomatka lyhyt, kaikesta huolimatta, on se vain!!

Jos vain vähän tuossa pyörähtäisin...

 Jonkinlaista pyyntiä viritellään.

 Helikopteri lusmuili melkein puiden kätkössä.

 Jotain tuttua, kertovat, että on kuitenkin uusi.

 Pakko siinä on poseerata kun kone sammuksissa, eikä käynnisty jos vaihde päällä ja sivujalka alhaalla.

 Yritin saada Ohtakarin lämmön kuvattua, mutta moottorin lämpö estää mittaria "valehtelemasta" nollaamalla sen.

 Aasin näköin suuri hevonen.

 Hevosen näköinen hevonen.

 Luoksetulo oli hyvä!

 Koiran kokoinen hevonen.

Ei voisi vähempää kamera kiinnostaa.

Eilistä lämpimämpi ilma sai minut pyörtämään päätöksen olla ajamatta tänä iltana. Siihen ei tarvinnut kuin tuo tekosyy. Äkkiä varusteet päälle, pihalla odottanut F Kasi käyntii, tie kutsui jälleen. Jopas oli mukavan tuntuinen ilma heti alusta asti. Kasilla menohaluja jo tällä meidän soratiellä, tuli oikein nostalginen hetki kun palasi mieleen seitsemänkymmen luvun soratie taiteilut. Asfaltilla jatkui menofiilinki, sekoittuen ajofiilinkiin. Päätin tehdä vain pienen lenkin, ehkä kirkonkylän ringin. Mutta jos kävisi Ohtakarissa katsomassa ja kokeilemassa, vieläkö meri on pahalla päällä lämmön suhteen. Alkulämpö kaksikymmentä, Ohtakari kaksitoista. Olkoon, täältähän pääsee pikaisesti pois. Eihän se niin  paha ollutkaan mitä mittarin mukaan? Puuttui rautaisen kylmä tuuli! Kuvien jälkeen mantereelle. Leirin kohdalla jo kuusitoista astetta, Karhin mutkissa melkein kaksikymmentä. Vaikka ilma ehkä hieman kova, oli ajaminen yhtä juhlaa. Marinkaisissa käännyin soratielle, kaksi hevosta käppäili aituuksessa, no mitäs noista, olen ohittanut kymmeniä hevosia tänäkin keväänä pysähtymättä kuvaamaan. Näissä vain sellainen kontrasti, toinen hurjan iso työhevosen näköinen ja toinen ison koiran kokoinen, mutta hevonen kuitenkin! Koominen pari. Matkaa jatkoin Kokkolaa kohti, Peitsolta koukkasin Ruotsalon tielle. Kuuttakymppiä jytistelin Jatkojokeen asti, jonka jälkeen sallitaan jopa kahdeksankympin nopeus. Tuon F Kasin kiihtyvyys on salakavalaa, kun ajattelee, nyt sitä kuuttakymppiä körötellään mittari näyttää likemmäksi sataa kuin kahdeksaankymppiä!  Vitikasta käännyin takaisin nautiskelemaan kasitien suoraanajo fiilingistä. Kevät alkaa olla parhaimmillaan, sen kokee parhaiten moottoripyörän ohjaimissa, tämä on vuoden parasta aikaa, tyytyväisenä kahdeksalta kotona.

Voi meitä rantalohtolaisia

 Kalajoen preeriaa.

 Turhan suora, hyväpintainen tie odottaa.

 Alavieskassa jo sopivan lämmintä.

 Alavieskan raitti.

 Tässä syy, miksi Kannuksesta ei päässyt Himangalle tätä tietä eilen illalla.

 Voinut hieman säikäyttää.

Paikka oli tämän nätin sillan kohdilla.

Tänä iltana päätin kuitenkin lähteä tien päälle. Huomattavasti viileämpi ilma kuin vuorokausi sitten, mutta  kesäinen. Pohjoista kohti käänsin F Kasin keulan. Himangalla näytti pyörän mittari kolmeatoista astetta, pudotusta Lohtajalta kolme. Laskin, että tätä kyytiä Raahen seutuvilla olisi pakkasta lähes kolmekymmentä astetta. Hyvä syy siis välttää Pietari Brahen kaupunki. Kalajoelta käännyin pohjapuolta Alavieskaa kohti, heti alkoi lämpö pyörän mittarissa kohota. Ajelin hiljalleen valtavia viljelysaukeita ihastellen. Tämähän näyttää aivan pikku amerikalta. Alavieskan kirkon raitista muutama kuva, OP,n mittari näytti yhdeksäätoista astetta. Ylivieskaan ajelin vähän aikaa eteläpuolen tietä, muutaman kilometrin jälkeen käännyin Niemelän kylälle menevälle hyväkuntoiselle asfaltille. Täälläkin ovat toukotyöt vauhdissa, kylvettyjä peltojakin  paljon. Ylivieskassa katselin vaivavihkaa, josko lippuja puolitangossa, ei näkynyt edes kokotangossakaan. Vähän näytti tunnelma nuutuneelta, päätin poistua huomiota herättämättä. Sieviin päin nyt suunta. Ennen Sieviä lämpö jo kaksikymmentäkaksi astetta. Oli mukava päästellä leppoisassa kelissä Kannusta kohti. Himangan kautta päätin koukata, mielessä eilinen myräkkä, jospa tien tukkokin selviäisi. Kyllähän se selvisi. Komeita kuusia oli rysähtänyt tielle iso kasa. Vieläkin osa raivaamatta. Ajelin rekan perässä rannikkoa kohti, koko ajan ilma kylmeni, nyt oli kylmenemisen mukana rautaista koleutta. Kasitiellä enää kaksitoista astetta, jäätävä merituuli muistutti Pohjanlahden olemassa olosta karulla tavalla. Onneksi ajovarusteissa niin paljon pelivaraa etten paleltunut enkä edes jäätynyt penkkiin kiinni. Kontrasti Sievin lämmön ja Lohtajan kalseuden välillä... huolestuttava. Mutta F Kasia tämä asia ei surettanut kyyti vain parani  loppua kohti!