Joka puolella alkoi olla ukkospilviä, vähän komuuttelikin taivaankantta ukkonen, mutta ei päälle tuntunut nousevan. Pitäisikö lähteä Satasen kanssa katselemaan mistä oikein kysymys..
Tie oli kostean lämmin, Ohtakariin ensimmäinen suunta. Pilvet olivat harmaita, pientä tihuutusta visiiriin. Jalkapalloilijat nautiskelivat kentällä hyppelystä happipitoisessa ilmassa. Ohtakarin tiellä ei auringonpalvojia näkynyt, ei aurinkoakaan. Muutama uimari oli uskaltautunut veteenkin asti. Kun siinä kameran kanssa älskäsin, jyrähti ukkonen suoraan pään päällä komeasti. Ehdin ottaa kuvan pilvistä josta tuo ääni tuli.
Pitkäänpauhaan ajelin kahville, pienen pienessä tihkussa.
Sieltä lähdin kotia kohti. Kasitiellä tuli vettäkin! Satanen meni kuin siivillä, nyt kannatti katsella nopeusmittaria. Sakot eivät kiinnosta pätkääkään. Marinkaisissa ei satanut. Kälviälle päin käännyin, taivas alkoi tummeta. Pysähdyin kuvaustauolle ennen linkkimastoa. Samalla jyrähti oikein voimallisesti. Salamakin oli sitä enteillyt.. Kaivoin nopeasti kamer... Tyhjä kameralaukku ilkkui peräkotelosta, kun sen aukaisin. Melkein tässä samassa paikassa muutama vuosi sitten tapahtui lähes samanlainen tapahtuma, silloin oli akut lopussa, eikä varalla tietenkään. Näköjään Kälviän pilvistä ei kuvia saada. Lähdin ajelemaan eteenpäin, Kajaanitellä tuli vettä mukavasti, nyt suunta oli Kokkolaan päin. Kuitenkin käänsin kasitiellä kotiin päin, oli mahtava päästellä lämpimässä kesäisessä vesisateessa muutaman salaman säestäessä matkan tekoa. Kuitenkin ukkonen niin kaukana, ettei jyrinää kuulunut kypärän ja tuulen suhinan läpi. Kun tarpeeksi lähellä jytisee sen kyllä kuulee. Tietä olisi riittänyt vaikka kuinka, ja ajohaluja vielä enemmän, Taas käännyin kotiin, ei makiaa mahan täydeltä! Parin vuoden paasto on tehnyt hyvää, sekä nakupyörä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti