Kuuman kevään sunnuntai

 Ohtakarissa hieman Kafkamainen olo, muutama auringonpalvoja siellä sotatoimialueella, helikopteri pörräsi ilmassa, tutkat tutkivat uimareita, ja sotilaat sotisovissa liikkuivat siellä vähäpukeisten siviileiden seassa.

 Luulisi, että tallaisena sunnuntaina olisi porukkaa  pilvin pmein uimarannalla, ei ollut.

 Pyöräilijäporukka pakenee paikalta.

 Satasta ei pienet sotatoimet hetkauta.

 Siinä yksi militaari ajoneuvo.

 Vatungin järvellä linnut kävivät vilvoittelemassa.

 On se aito Vespa joka soitatoimialueelle pyrkii.

 Tässä Sokojalta turha kyltti, körötä sattaa!  Kyltin vaikutusalueella kaksikymmentä kilometriä tunnissa selvää itse-tai ajoneuvon tuhoa.

 Mäen takana alkaa todellinen möykkyrata, johon kylttikin viittaa, kai siinä joku romuttamo yrittäjä lähettyvillä?

 Tässä kuopista selvitty, ja kyltin vaikutusalueelta!

 Nyykaapin palo-asemasta riittäisi muillekin.

 Kun auto karkaa käsistä, osuu lähellä olevan rakennuksen kivijalkaan jatkaa matkaa kadun yli....

 On tuloksena usein kynttilöitä loppupisteessä.

Puukin oli lisäämässä tuhoa.

Lämpöaalto ei anna periksi. Eilen tuli vettä, raikasti ilmaa  tehden sunnuntaista ajeluun sopivan pyhän.  Kioton keikasta kunnialla selvitty, ja jopa lyhyet yöunet nukuttu. Tien kutsuun piti vastata. Ohtakariin kaikilta osin kevennetyillä asusteilla. Mutta meri ilma ei ollutkaan niin lämmintä mitä maalla oletin. Kuitenkin juuri sopivan viileätä, asteita "vain" kaksikymmnentä seitsemän.
Oletin, että ranta olisi täynnä auringon palvojia, ei ollut. Kuka sitä sotatoimi alueella aurinkoa palvomaan. Olihan muutama urhoollinen. Kuvasin aikani tilanteita, kunnes ajelin Vatungin järvelle, jossa myös kamera rapsahteli.  Vanhantien kautta alelin Kokkolaa kohti, biskobin mutkat, kolmeltatoista käännyin Sokojalle, muistelin, että  jopa kymmeniä kertoja olimme koirien kanssa täällä kisailemassa. Aika vähän oli muutosta tapahtunut, paitsi soratiet surkeassa kunnossa,  teiden pohjat tehty aikoinaan hevospelien kestettäviksi, nyt valtavat Jontikat ja muut ovat saaneet katastrofin aikaan.  Kuitenkin varoitettiin ajamasta lujaa suomeksi ja kehoitettiin?- köröttämään sataa ruotsiksi? Ota siitä selvää.  Lentokentän vieritse Kruunupyyhyn, keskustan kautta kasitielle. Riistapirtiltä jatkoin eteenpäin, joten etelän kääntöpiste muuttui kerralla; etelämmäksi! Jepualla vanhaa tietä vasemmalle, muutaman kilometrin päästä Lapuanjoen yli oikella, jälleen oikealle, kasitien yli, Juuttaan muistomerkin kohdalla hiljensin vähän, mutten pysähtynyt. Pysähdyin ihmettelemään Nyykaapin ylimitoitettua paloasemaa.  Hiljaisen kaupungin läpi hiljalleen. Sama rauhallinen meno jatkui Pietarsaarta kohti. Schuberth,in huomasin olevan mainio näin helteellä, tuuletus toimi loistavasti, ja visiiriä raottamalla tehostui vielä entisestään. Hyvä ostos. Pietarsaaressa hiljennyin surullisen onnettomuuden kadunkulmassa. Joskus on asioiden tarkoitusjärjestys pielessä, mikähän tarkoitus tuolla tapahtumalla?
Kuitenkin matka jatkui, rantatietä ajelin loistavassa ajokelissä pohjoista kohti. Ennen Öijaa koukkasin oikealle, ajelin kasitielle mukavaa mutkatietä. Kasitiellä tuli se moottoripyöräilijän toivehetki. Raskaat pisarat alkoivat rummuttaa kypärää, taivas melkein kirkas, muutamia törskyjä näkyvissä, aurinko lämmitti selkää ja vettä satoi! Juhlahetki loppui ennen Kokkolaa, ja ohitus tapahtui normaalissa olotilassa. Kohentuen heti, kun kasitien aukesi kutsuvana.  Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, kotiin, joka sekin hyvä, kurvasin vähän yli kello kolme.  Näkemisrikas reissu, jossa kuitenkin Satasella ajo tärkeintä!