Olisi ollut mielenkiintoista suuntautua tuulitunnelidiploomiinsinöörin opintoihin. Taattua tulosta tuskin olisi tullut, mutta, mutta.
Ksatasen katteen pleksi on oiva koepala kun kokeilee ilman virtauksia ja käyttäytymistä moottoripyörässä erilaisissa olosuhteissa ja nopeuksissa. Mystiseksi asian tekee se, että homma on melkein verrattavissa kitaran mensuurin säätämiseen. Kun kieltä pitennät, ääni laskee, tämän tietää jokainen, mutta sehän ei päde kun teoriassa. Sama juttu pleksin kanssa, kun pinta-ala kasvaa, luulisi ajoviimankin hellittävän. Höh!
Tapahtuu ihmeellisiä asioita. Jos homma olisi helppo, kaikkien pyörien pleksit olisi vakiomallia vaikio mitoilla. Hmm... myös ajureiden pitäisi olla, olosuhteiden joissa ajelut tapahtuu, jne... Vielä kun hämmenetään, mitä siltä pleksiltä hakee?
Kuitenkin kuudestoista kesäkuuta päätin kokeilla tällaisella karkealla säädöllä olevalla muovinpalalla, Satasen keulalla. Tapahtui todella ihmeellisiä asioita, hyviä ja huonoja. Nyt pitäisi ratkaista mitkä ne hyvät ja huonot asiat on, pitäänkö niitä muuttaa tai ei.
Teoria potkaisi heti kovan vastalauseen olettamukselle, että tuo purje on mutkiin täysin sopimaton. Ei ollut! Ennemmin suoralla ajoon toivoisi toisenlaista käytöstä. Kuitenkin kahdensadan kilometrin lenkki suoraa ja mutkaista tietä todisti, että tuollakin virityksellä voi päästellä vaikka tuhat kilometriä sataakilometriä tunnissa päivän aikana.
Tietenkin teen muutoksia niin kauan, että heitän koko härpäkkeen jorpakkoon!
Maanantai 17 päivä, vielä ei ole muovi jorpakossa, havaintoja: Polvet kastuu, käsiin tuulee, takin etumuksessa imua, pientä jytää kovemmassa vauhdissa, ajoin silmälasit päässä vanhantien mutkat, huomasin vasta Marinkaisissa, että visiiri oli ollut auki koko ajan. Kokeilut jatkuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti