Jonkinlainen ajelu oli suunnitelmissa kun muut juhlivat kirkolla. Hieman edellisiä päiviä kovempi ilma oli riittävän lämmintä, taivas pilvessä, jossainpäin saattaisi sataa.. Puin kamppeet puolenpäivän jälkeen, kamera mukaan. Kun olin menossa ulos, huomasin uusien jarrupalojen eteisen pöydänpäällä olevan sen näköiset, että jos en niitä kohta korjaa talteen, voivat tehdä "katoamistempun". Koppasin mukaan ja vaihdoin vanhat, jo hieman kiillottuneet palat uusiin. Edellisestä vaihdosta noin kaksikymmentäkaksituhatta kilometriä. Kasitiellä tein jarrutuksia totutellakseni paloja ja levyjä toisiinsa. Niin jarruttelin, että kaukana takana tuleva asuntoauto hermostui, alkoi räpytellä pitkiä! Välimatkaa ainakin puolikilometriä! Pidin myös huolen, että se säilyi siinä. No kai se ihmeellistä on kun jarruvalot syttyvät ilman syytä yhtenään? Kannukseen päin ei kuitenkaan lähtenyt perään ihmettelemään enempää. Kannuksesta Ullavantietä Norpalle, siellä kuvia, oikaisin pleksiä vähän suorempaan asentoon, sivusuunnassa! Sitten kuoppaista väylää Ullavaan, josta Kälviälle hyvänlaista kyytiä. Vanhantien kautta kirkolle, ei siellä mitään tungosta ollut, mutta näki kuitenkin, että jonkinlainen meetinki oli menossa. Huristelin kasitien kautta kotiin. Jarrupalat sopeutuivat erinomaisesti paljon pyörineiden levyjen naapureiksi. Hupanen reissu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti