Pleksin neljäs evoluutio muuntautui kuviosahan ja kuumailma puhaltimen avulla. Sateen ropistessa elosuojan kattoon tei muutostöitä hiki hatussa, tuskanhiki tietenki. Vihdoin sain homman niin paljon valmiiksi, että koeajo olisi edessä.
Ilma tavattoman pehmeää ja lämmintä, pientä tihkua vielä sateen jäljeltä. Lämpöä yli kaksikymmentä astetta. Satanen hölkkäsi höylisti kasitietä Kokkolaa kohti, Peitsolta käännyin jälleen Kelviän cityyn. Pleksi yllätti myönteisesti, paitsi tietenki ulkonäöltään. Ajoin pitkät matkat visiiri auki, eikä ollut mitään vaikeuksia, kuitenkin tälläkin ilmalla voi itikoita lennellä, se ei olisi mukavaa jos vielä kohdalle sattuisi. Siksi laitoin itikkasuojaksi. Kajaanintiellä vaikka tuulensuunta vaihtui toimi pleksi vieläkin mainiosti. Sadetta alkoi tulla kun kahdeksankymppiä loppui ja alkoi satanen. Pehmeä sade yltyi koko ajan, Satanen, (pyörä) meni kuin siivillä, jälleen tuli yksi kesän huippuhetkistä, kun moottoripyörän ajosta kyse. Pitihän kuviakin ottaa, jos kameran saisi pysymään kuivana. Käännyin vakiopysäkille, sade harveni hieman, sain pleksistä muutaman kuvan, satanen tietenkin mukana. Pari rekkaa piti sadetaukoa samalla paikalla, tai eivät kai sadetta pelänneet? Kannukseen päin ajelin lisääntyvässä vesivirrassa, visiiri puolittain auki kuulin kun vesi kohisi tiehen, usvaa nousi lämpimästä asfaltista, kaikki kesän tuoksut olivat ilmassa, suhistelimme Satasen kanssa Kannukseen, Himangan kautta kasitielle, taasen muuttui tuulen suunnat, mutta pleksi pelasi! Pitäisikö tuo ulkonäkö vain tulkita "tarkoituksenmukainen on kaunista"? Ivankeliumijuhlat ovat alkamassa, kosteaa oli vielä, mutta näin lämpimällä voi sanoa, - kyllä kesä kuivaa minkä kastelee- . Onnistunut pleksikokeilu päättyi vähän yli seitsemän Perkkiön elosuojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti