Juhannusajelu alkoi puolikymmenen maissa mustien pilvien kiiruhtaessa Perkkiötä kohti. Ilma oli lämmin ja leppoisa. Mutta etelätuuli tavanomaista voimakkaampaa. Kaikin puolin sopiva ilma juhannusajelulle. Samalla pleksin kolmas evoluutio saisi kunnon testin. Himangan kautta Rautioon, sivutuuli puhalsi voimalla, mutta ei pahemmin vaikuttanut ajoon. Kevyttä oli meno, viisiiri puolittain auki päästelin Rautiota kohti. Pieni hämmästys iski, kun käännyin Tynkä - Rautio tielle, musta pilvimassa oli hiipinyt seläntaakse ja sinne olin nyt menossa. Eskolassa ei vielä satanut, mutta kun käännyin Riuttasten tielle, alkoi vettä tulla. Heleenan ja Jarin konsernin tienhaarasta käännyin pihalle, suoritin katsastuksen tehdyistä pihatöistä. Kamera tietenkin esille. Tässä samassa paikassa tein syksyllä päätöksen Ksatasen muuttamiseksi Sataseksi. Nyt olisi hyvä tilaisuus ottaa kuvia ja verrata entisiin. Mutta ei mennyt kaikki kuin Strö.... Ensimmäistä kuvaa kun otin, oli kamera pudota käsistä, ankara kolaus pään päällä, salamaa en ollut huomannut. Tuo ensimmäinen pihakuva osoittaa, ettei kameran tärähdyksenvaimennus auta, kun kuvaaja saa sätkyn. Muutkin kuvat tulivat epätarkoiksi, mutta syynä yltyvä vesisade. Pakkasin pikaisesti kamppeet, vettä lotisi tielle kun kääntelin Kannusta kohti. Kuitenkin tällainen keli on juuri se oikea keli. En malttanut kääntyä Väliviirteen tielle, jatkoin Kälviää kohti. Siellä paistoi vähän jo aurinko. Niimpä tietenki. Kasitie oli märkää, ei kuitenkaan enää satanut taivaalta. Asfalttirekan? perässä ajelin hiljalleen kotiin, juhannusajelu päättyi hyvissä tunnelmissä puoli kahdentoista aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti