Menimme Vieremään keikalle. Kun aikaa oli päätti Puutio tankata. Huoltoasema löytyi Vieremän keskustasta. Sillon hyvään aikaan ei tarvinnut itse tankata. Reippaan oloinen mittaripoika saapasteli Plymouth,in luo ja tokaisi tuon porukan keskuudessa elämään jääneen lauseen, "ka tääteenkö laetetaan"? Meiltä meinas pettää pokka, ja sitten petti pojalta pokka kun Puutio venyttelevään tapaansa vastasi, " eiii, paa vain yheksänkymmetä litraa"!.
Mietein, vieläkö tuon huotoaseman löytäisi? Satasen kanssa liikenteeseen. Yllättävän kolea ilma vastasi kasitiellä, kun käänsin pyörän keulan pohjoista kohti. Seitsemäntoista astetta, eihän tämä näin pitänyt mennä. Ajellaan niin kauan kun taretaan, ehkä se lämpenee. Kalajoella oli nähty karhu Etelänkylällä. Kokeneena erämiehen päättelin, että kontio on tallustellut Siiponjoen varteen sammuttamaan janonsa, ja yöpymään kaikessa rauhassa. Siksi käänsin Satasen jokea myötäilevällä tielle. Tein havaintoja ympäristöstä. Muistan Äyvän neuvon kun kuljimme metsässä ja kompastelin risukossa katse kenkien kärjissä. " kahto kauaks, sielä ne eläimet on". Miten kahtot, kun täysityö nähdä mihin jalkansa asetteli. Sama juttu nyt, oikein kauaa ei ollut aikaa vilkuilla metsikköön, sinne katseen suuntaan olisi Satanenkin helposti pyrkinyt. Kontio jäi näkemättä. Tyngällä tulin ihmisten ilmoille. Kävin myllyn katsastamassa. Seuraava pysähdys aamu-aterialle taukopaikalla. Samalla visiirin pesu. Ylivieskasta jatkoin Nivalaan, Kärsämäelle, täällä tankkaus, karttaakin tarkistelin. Ai niin, ilma oli jo lämmennyt melken sopivaksi kruisailukeliksi. Pyhännällä käännös oikeaan. Nyt alkoi korpimaisemat. Yllättävää että itikoita oli niin paljon ilmassa, vaikka mitään suuria neva aukeita ei ollut tien vierellä. Pysähdyin pesemään jo toisen kerran visiirin. Autoja liikkui paljon, sekä kiitettävästi motoristeja. Vieremälle tultaessa alkoi maisema muuttua asutuksi. Ajoin keskustaan, heti löytyi alussa mainittu huolto-asema. Olisi mukava tietää, monenko öljy yhtiön merkki on sitä koristanut. Taisi olla Esso silloin aikoinaan. Nyt en saanut selvää mikä oli. Kiertelin hieman Vieremän keskustaa, Ponsse oli hyvin esillä. Vieremän ja Kiuruveden välillä oli komeita navettoja ja kivisiä peltoja? Mutta tehokasta näytti homma olevan. Tie mutkitteli sopivasti, taasen iski hurja ajofiilinki päälle, ei meinannut malttaa pysähtyä kameroimaan. Kiuruvedellä katselin vähän aikaa merkillistä patsasta, outo ilmestys teiden risteyksen lähellä. Käänsin Satasen merta kohti, tiedossa parisataa kilometriä laatuaikaa. En aikonutkaan enää pysähtyä, nyt ajan kerralla tämän sivun. Niin tein. Mistä johtuu, että usein monet asiat kokoontuvat samaan aikaan ja paikkaan. Olen ennenkin moittinut Pyhäsalmi Haapajärvi väliä, mitään sanomattomaksi, sitä se oli nytkin, mutta heti kun Haapajärven lakeus aukeni, tuli aurinko pilvestä, lämmin henkäys kävi kypärän sisälle, tuntui kun Satanen olisi saanut uuden hiipivän vaihteen päälle, sääsket liukenivat visiiristä, autoilijatkin alkoivat nostaa kättä... Nivalassa käännyin Sieviä kohti, Satanen eteni kevyesti, kuoppia tasoittaen, Aamulla olin laittanut kolme napsahdusta lisää paluuvaimennusta, tämän huomasi esim. routakatkoissa, niiden yli pyörä meni aikaisempaa äänettömämmin. Kotona loistavalta, hieman viileältä reissulta vähän yli kolmen.
ps.(savolaisexpertit voivat tarkentaa tuon slouganin oikein kirjoituksen, esim. - ka tääteenkö laatetaan?-
ps.ps. Kiuruvesi Niva rakensi tieikonin tiellä kulkeville taivaalliseksi
suojaksi 125-vuotiaan Kiuruveden juhlavuonna 1998.
Tieikonikappeli on rakennettu Valtatie 27:n ja Valtakadun
risteykseen. Sponsoreina oli noin 50 liikelaitosta ja yksityistä.
Leijonaveljet tekivät kaiken työn talkoilla sekä lahjana ja
talkootyötunteja kertyikin yli 2 000
Tieikonikappelin vihki metropoliitta Ambrosius 1.10.1998 ja
LC Kiuruvesi/Niva lahjoitti ikonikappelin kaupungille.
Olisihan tuo pitänyt tietää,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti