Konepäivien ennakkokatselmus

 Satanen tutulla poseerauspaikalla.

 Horisontti melkein hukassa.

 Satanen hyvässä seurassa.

 Majuri kuin uusi.

 Vankkakeulanen paloauto.

 Mahottoman iso Taavetti / Case.

 Siinä on Ferkusa v-kasi.

 Jos tuon kilimetin astuttaisi tuolla ferkulla, tulisiko järkevän kokoisia pentuja.

 Siinäpä oudon näköinen anonyymi. Tuttu merkki kuitenkin.

 Näitä ei joka nurkassa pyöri.

 Bukh Tanskalaisten kokoama osittain Saksalaisista osista. Ei mikään pärekasa, Järkevän oloinen varmaan aikansa moderneimpia traktoreita.

 Uudessakylässä oli tällainen Steyr, mutta vihiriä.

Satasen tekisi mieli jo lähteä tien päälle.

Kolmas päivä putkeen ajofiilinkiä! Niin starttasi Satanen puolenpäivän jälkeen tielle. Rahjassa käännyin vasemmalle, siitä uutta asutusaluetta sivuten Tuomipakkoja kohti.  Vaikka olin kuullut, että sinne on rakennettu, yllätyin, sinne on rakennettu! Taloryppäitä aina pienellä metsiköllä erotettuna useita, siistejä asumuksia kymmeniä, satoja? Merisärkkäin parkissa muutamat kuvat utuisesta merestä. Ilma oli edellisiä päiviä viileämpää, mutta edelleen pehmeää, ja lämpöä niin paljon, ettei kylmä tullut. Ajoin lasit päässä visiiri auki melkein koko matkan. Vanhaa avokypärä tunnelmaa tavoittelin, erona se, että pleksi ja Schuberth yhdessä saavat aikaan sopivan patopaineen, joten ajoviima ei kasvoihin asti yllä.  Kalajoelta käännyin Ylivieskaa kohti. Uutta asfalttia nieli Satanen satasen vauhtia, tuuli humisi pehmeästi kypärän ulkopuolella, ohenevien pilvien välistä pilkahteli aurinkokin silloin tällöin, mutta aina välillä tuntui kuin olisi pisaroita ripsinyt kasvoihin. Jäi niistä todistetta pleksiinkin. Alavieskaan käännyin, sieltä livahdin Oulaisiin, Pyhänkosken kautta. Törmähovilla otin kameran esille, olivat jo laitelleet valmiiksi traktoreita ensiviikonloppua varten. Mielenkiintoisia vetopelejä, tuttuja ja tuntemattomia.  Mutta huomasin, että Satanen ei pitänyt soralle seisomisesta, olisiko harkinnut sivujalan upottamista syvemmälle? Tielle siis. Ylivieska seuraava kiintopiste.  Muutama pyörä oli menossa samaan suuntaan, annoin lauman mennä omia menojaan,, vastaankin tuli pyöriä, suurin osa isoja katettuja matkalaisia. Yksi Ducati meni myös laumassa, ajuri pakkasi seisoskelemaan jalkatapeilla, olisiko jo kilometrit haittaamassa, arvelin, että Vihannissa olivat topanneet, tulihan sieltä jo nelisenkymmentä kilsaa matkaa!
Sieviin ajaeli suoraa ja Kajaanitietä Kannukseen, Väliviirteen kautta kasitielle, helpommin sanottu kuin tehty! Liikenne oli niin tiheää, että lähes kymmenen minuuttia kului sopivaa rakoa odotellessa. Laitoin flektinki pyörimään! Kotona puoli viiden maissa, mihinkähän sitä huomenna ajaisi... Täytyy vähän hillitä.

Lappajärvi harmaana.

 puolelta päivin oli kirkonmäki jo täynnä porukkaa.

 Boxeri Bemarikin lähtenyt sanaa kuulemaan.

 Hevonen on nykään yhtä harvinainen näky, kuin traktori viisikymmenluvun alussa.

 Tällainen kuvakulma Satasesta.

 Pietarsaari - Alajärvi tie ei mutkilla houkuttele, mutta mukava ajotie siitä huolimatta.

 Harmaalta näytti Lapppajärvi.

Tässä kirkonmäki autojen puolelta.

Kuin eri planeetalta olivat ajoilmat eilen ja tänään. Kiireesti piti päästä tien päälle. Ajelin kirkon kautta, juhlahumu parhaimmillaan. Karhiin mutkatietä, nyt piti olla varovainen, sillä juhlien tuloliikennettä oli ohjattu tällekin pätkälle.  Marinkaisissa otin kuvia valkoisesta hevosesta. Kokkolan ohitin eteläistä tietä, Edsevöhön asti ajelin kasitietä, ilma oli kun tehty mootoripyörällä liikkumiseen, liikennettä kohtalaisesti, en antanut sen häiritä ajofiilinkiä, päinvastoin. Alajärven tielle käännyin myötätuuleen, mukavaa vauhtia annoin mennä rikkomatta nopeusrajoituksia. Nautorin kohdilla oli parikymmenjalkainen tuulilasivene kyltynyt olemaan kuvalla maalla trailerin kyydissä, ja houkutellut peräkärryn kanssaan ojanpohjalle. Ruotuun palauttaminen oli käynnissä, kun hiljalleen ajelin ohi.
Evijärvellä en pysähtynyt, st ykkönen näytti olevan vielä hengissä. Lappajärvi oli kalsean näköinen, vaikka ilma hyvin leppoisaa. Muutamat kuvat tietenki. Vimpeliin seuraavaksi, tai ei aivan perille, sillä käännyin Vetelin kyltin mukaisesti vasemmalle. Tie oli päälystetty uusiksi! Mikäs oli ajella. Pleksistä en löytänyt muuta moitittavaa,  hmm.. ulkonäkö saisi olla hieman korrektimpi.  Mutta kun toimiva on niin saa olla. Kaustisilla   yhdeksänymmenen asteen käännös oikealle, suuntana Toholampi. Tämäkin tie on päälystetty pariviikkoa sitten, ajofiilis  nousi koko ajan.  En kahteen vuoteen saanut kunnollista tuntumaa ajamiseen, nyt sitä on melkein liian kanssa. Kannuksen kautta Väliviirteelle, vielä koukkasin juhlapaikan kautta.
Taas on sellainen pyörä alla, etten pois antaisi, enkä vaihtaisi, voi olla, että on paljon parempia pyöriä, mutta Satanen sopii minulle, se riittää.
ps. Merkillinen on tuo ilmojen vaihtelu, eilen se oli "kovaa" tänään "pehmeää". Ajoilmana pehmeä on aivan eri luokkaa kuin kova.

Jarrupalojen kotouttamisretki Norpalle.

 Ehkä olisi levyjenkin uusiminen aiheellista?

 Tässä taltioituu kilometrimäärä tulevaisuutta varten.

 Norpalla huusivat lokit, vähän nuupahtanut tunnelma koko Norpasa.

 Schuberth sopisi johonkin avaruuselokuvaan. Kukka taukopöydällä!

 Samalla vääntelin pleksiä suorempaan asentoon, nyt jo melkein tyytyväinen.

Huvila asutustakin Norpalla.

Jonkinlainen ajelu oli suunnitelmissa kun muut juhlivat kirkolla.  Hieman edellisiä päiviä kovempi ilma oli riittävän lämmintä, taivas pilvessä, jossainpäin saattaisi sataa.. Puin kamppeet puolenpäivän jälkeen, kamera mukaan. Kun olin menossa ulos, huomasin uusien jarrupalojen eteisen pöydänpäällä  olevan sen näköiset, että jos en niitä kohta korjaa talteen, voivat tehdä  "katoamistempun".  Koppasin  mukaan ja vaihdoin vanhat, jo hieman kiillottuneet palat uusiin. Edellisestä vaihdosta noin kaksikymmentäkaksituhatta kilometriä.  Kasitiellä tein jarrutuksia totutellakseni paloja ja levyjä toisiinsa. Niin jarruttelin, että kaukana takana tuleva asuntoauto hermostui, alkoi räpytellä pitkiä! Välimatkaa ainakin puolikilometriä! Pidin myös huolen, että se säilyi siinä. No kai se ihmeellistä on kun jarruvalot syttyvät ilman syytä yhtenään? Kannukseen päin ei kuitenkaan lähtenyt perään ihmettelemään enempää.  Kannuksesta Ullavantietä Norpalle, siellä kuvia, oikaisin pleksiä vähän suorempaan asentoon, sivusuunnassa! Sitten  kuoppaista väylää Ullavaan, josta Kälviälle hyvänlaista kyytiä. Vanhantien kautta kirkolle, ei siellä mitään tungosta ollut, mutta näki kuitenkin, että jonkinlainen meetinki oli menossa. Huristelin kasitien kautta kotiin. Jarrupalat sopeutuivat erinomaisesti paljon pyörineiden levyjen naapureiksi.  Hupanen reissu.

Siinäpä ropleema.

 Kajaanintien parkkipaikalla otin kuvia testattavasta.

 Hmm. Kauneus on katsojan silmässä...

 Kavereitakin saapui sadetta pitämään.

 Hieman kosteaa on juhlien alku.

Kyllä se siitä.

Pleksin neljäs evoluutio muuntautui kuviosahan ja kuumailma puhaltimen avulla.  Sateen ropistessa elosuojan kattoon tei muutostöitä hiki hatussa, tuskanhiki tietenki. Vihdoin sain homman niin paljon valmiiksi, että koeajo olisi edessä.
Ilma tavattoman pehmeää ja lämmintä, pientä tihkua vielä sateen jäljeltä. Lämpöä yli kaksikymmentä astetta. Satanen hölkkäsi höylisti kasitietä Kokkolaa kohti, Peitsolta käännyin jälleen Kelviän cityyn. Pleksi yllätti myönteisesti, paitsi tietenki ulkonäöltään. Ajoin pitkät matkat visiiri auki, eikä ollut mitään vaikeuksia, kuitenkin tälläkin ilmalla voi itikoita lennellä, se ei olisi mukavaa jos vielä kohdalle sattuisi. Siksi laitoin itikkasuojaksi.  Kajaanintiellä vaikka tuulensuunta vaihtui toimi pleksi vieläkin mainiosti.  Sadetta alkoi tulla kun kahdeksankymppiä loppui ja alkoi satanen.  Pehmeä sade yltyi koko ajan, Satanen, (pyörä) meni kuin siivillä,  jälleen tuli yksi kesän huippuhetkistä, kun moottoripyörän ajosta kyse. Pitihän kuviakin ottaa, jos kameran saisi pysymään kuivana. Käännyin vakiopysäkille, sade harveni hieman, sain pleksistä muutaman kuvan, satanen tietenkin mukana. Pari rekkaa piti sadetaukoa samalla paikalla, tai eivät kai sadetta pelänneet? Kannukseen päin ajelin lisääntyvässä vesivirrassa, visiiri puolittain auki kuulin kun vesi kohisi tiehen, usvaa nousi lämpimästä asfaltista, kaikki kesän tuoksut olivat ilmassa,  suhistelimme Satasen kanssa Kannukseen, Himangan kautta kasitielle, taasen muuttui tuulen suunnat, mutta pleksi pelasi! Pitäisikö tuo ulkonäkö vain tulkita "tarkoituksenmukainen on kaunista"? Ivankeliumijuhlat ovat alkamassa, kosteaa oli vielä, mutta näin lämpimällä voi sanoa, - kyllä kesä kuivaa minkä kastelee- .  Onnistunut pleksikokeilu päättyi vähän yli seitsemän Perkkiön elosuojaan.

Kotiseutu matkailua

 Kaijan isän löytämä pienempi ankkuri. Paikka evankeliumijuhula kenttä.

 Vanhan kpo,n paikalla asfalttia ja pari autoa.

 Taitaa olla spr,n kuntoiluporukkaa?

 Esan ja Seijan huvila on uhmannut tuulta ja tuiskua jo monta vuotta.

 Ettei totuus unohtuisi, tällä liikenteessä.

 Tämäkin Bemari, kustomibemari.

 Onko tuon moottorin trimmi nyt aivan kohallaan?

 Kälviän pilvien taika murrettu!

Turha kuva taaksepäin.

Lohtajalla on kuhissut jo muutama päivä. Juhlia järjestelemässä iso joukko talkoolaisia. Ajelin Marinkaisten kautta kuumassa ja hiostavassa helteessä katselemaan ovatko saaneet mitään aikaan? Kovasti oli pöytiä ja penkkejä kuntotalon edessä. Uusi Salekin oli saanut asfalttipihan. Sitten Ohtakariin, tuulta oli jonkin verran, joten ikuinen projekti pleksin kanssa sai uusia ulottuvuuksia, koeajon tuloksena, että moottorin ääni kuuluu Schuberthin sisälle aika kovana! Meri oli aivan peilityyni, horisontti melkein hukassa. Ajelin kotiin aivan hikimärkänä, lyhyt oli tämä reissu.
Melkein yhtä lyhyt oli keskiviikon kierros, Perkkiöstä katsottuna näkyi komeita pilviä Kälviän päällä, päätin lähteä niitä kuvaamaan, kameran akut ladattuna, jos nyt jäävät pilvet kuvaamatta, uskon magiaan? Eivät jääneet, mutta pieni epäilys jäi, koska pilviä ei oikeastaan enää ollutkaan, eikä paljon mitään kuvattavaa. Joten hmm...
Kasitielle ajelin lievässä myötätuulessa, hienoa ajelua jatkui kotiin asti, mukava, lyhyttäkin lyhyempi ilta-ajelu.

Juhannus sadetta ja muuntumisleikkejä

 Tässävaiheessa tiesin, että kastutaan.

 Heleenan ja Jarin piha muuntumisvaiheessa.

 Vielä on ruoho piilossa.

 Satanen nykyisessä asussaan.

 Tällä paikalla syntyi idea Ksatasen tuunaamisesta.

Vielä ei kaduta yhtään.

Juhannusajelu alkoi puolikymmenen maissa mustien pilvien kiiruhtaessa Perkkiötä kohti. Ilma oli lämmin ja leppoisa. Mutta etelätuuli tavanomaista voimakkaampaa. Kaikin puolin sopiva ilma juhannusajelulle. Samalla pleksin kolmas evoluutio saisi kunnon testin. Himangan kautta Rautioon, sivutuuli puhalsi voimalla, mutta ei pahemmin vaikuttanut ajoon.  Kevyttä oli meno, viisiiri puolittain auki päästelin Rautiota kohti. Pieni hämmästys iski, kun käännyin Tynkä - Rautio tielle, musta pilvimassa oli hiipinyt seläntaakse ja sinne olin nyt menossa. Eskolassa ei vielä satanut, mutta kun käännyin Riuttasten tielle, alkoi vettä tulla. Heleenan ja Jarin konsernin tienhaarasta käännyin pihalle, suoritin katsastuksen tehdyistä pihatöistä. Kamera tietenkin esille. Tässä samassa paikassa tein syksyllä päätöksen Ksatasen muuttamiseksi Sataseksi. Nyt olisi hyvä tilaisuus ottaa kuvia ja verrata entisiin. Mutta ei mennyt kaikki kuin Strö.... Ensimmäistä kuvaa kun otin, oli kamera pudota käsistä, ankara kolaus pään päällä, salamaa en ollut huomannut. Tuo ensimmäinen pihakuva osoittaa, ettei kameran tärähdyksenvaimennus auta, kun kuvaaja saa sätkyn. Muutkin kuvat tulivat epätarkoiksi, mutta syynä yltyvä vesisade. Pakkasin pikaisesti kamppeet, vettä lotisi tielle kun kääntelin Kannusta kohti. Kuitenkin tällainen keli on juuri se oikea keli. En malttanut kääntyä Väliviirteen tielle, jatkoin Kälviää kohti. Siellä paistoi vähän jo aurinko. Niimpä tietenki. Kasitie oli märkää, ei kuitenkaan enää satanut taivaalta. Asfalttirekan? perässä ajelin hiljalleen kotiin, juhannusajelu päättyi hyvissä tunnelmissä puoli kahdentoista aikaan.

Pappatunturilla Smoböndersiin ja takaisin.

Tämän lähempää en kehdannut leksiviritelmää kuvata. Näin alkuun.

 Ratatyömaa Köykärinmäen lähettyvillä.

 Radan alitusta suunnittelevat,  jo vähän rakentelevatkin.

 On tuo pleksikulma vähän hassu!

 Smoböndersin keskustaa.

Pieni laaksonpoikanenkin.

Olisi ollut mielenkiintoista suuntautua tuulitunnelidiploomiinsinöörin opintoihin.  Taattua tulosta tuskin olisi tullut, mutta, mutta.
Ksatasen katteen pleksi on oiva koepala kun kokeilee ilman virtauksia ja käyttäytymistä moottoripyörässä erilaisissa olosuhteissa ja nopeuksissa.  Mystiseksi asian tekee se, että homma on melkein verrattavissa kitaran mensuurin säätämiseen. Kun kieltä pitennät, ääni laskee, tämän tietää jokainen, mutta sehän ei päde kun teoriassa. Sama juttu pleksin kanssa, kun pinta-ala kasvaa, luulisi ajoviimankin hellittävän. Höh!
Tapahtuu ihmeellisiä asioita. Jos homma olisi helppo, kaikkien pyörien pleksit olisi vakiomallia vaikio mitoilla. Hmm... myös ajureiden pitäisi olla, olosuhteiden joissa ajelut tapahtuu, jne... Vielä kun hämmenetään, mitä siltä pleksiltä hakee?
Kuitenkin kuudestoista kesäkuuta päätin kokeilla tällaisella karkealla säädöllä olevalla muovinpalalla, Satasen keulalla.  Tapahtui todella ihmeellisiä asioita, hyviä ja huonoja. Nyt pitäisi ratkaista mitkä ne hyvät ja huonot asiat on, pitäänkö niitä muuttaa tai ei.
Teoria potkaisi heti kovan vastalauseen olettamukselle, että tuo purje on mutkiin täysin sopimaton.  Ei ollut! Ennemmin suoralla ajoon toivoisi toisenlaista käytöstä.  Kuitenkin kahdensadan kilometrin lenkki suoraa ja mutkaista tietä todisti, että tuollakin virityksellä voi päästellä vaikka tuhat kilometriä sataakilometriä tunnissa päivän aikana.
Tietenkin teen muutoksia niin kauan, että heitän koko härpäkkeen jorpakkoon!
Maanantai 17 päivä, vielä ei ole muovi jorpakossa, havaintoja: Polvet kastuu, käsiin tuulee, takin etumuksessa imua, pientä jytää kovemmassa vauhdissa, ajoin silmälasit päässä vanhantien mutkat, huomasin vasta Marinkaisissa, että visiiri oli ollut auki koko ajan. Kokeilut jatkuu....

 Tässä evoluutio 3 aiheesta pleksi.

Kallistettuna ulkonäkö hieman siedettävämpi, kuin pystyssä, mutta toimivuus ei paras mahdollinen.