Nyt oli hyvä syy lähteä tien päälle, vaikka olisin lähtenyt ilman syytäkin. Eilinen sade säikäytti niin paljon, että päätin etten lähde ilman jonkinlaista sateen suojaa liikenteeseen. Kamera ainakin, ja jos varavaatetta, niin hyvä saada suojaan. Kiwin laukku on turhan iso. Miksi en kokeilisi Satasen omaa vähän ajettua laukkua? Kiinnitysrautojen vaihto vei vajaa kymmenen minuuttia, ja tuo Bmw,n alkuperäinen solahtaa paikalle nostamalla. Ei ehdi hep sanoa. Ensin äimistelin, miksi laatikko aukeaa etu reunasta. Nyt tiedän, ei tarvitse poistua ohjaamosta, jos haluaa joitan lotjusta hamuta.
Varsinainen koeajo alkoi tuulisessa, kirkkaassa, kovassa, lämpimässä ilmatilassa. Eilinen kosteus kun rätillä pois pyyhkäisty. Ei niin hyvä keli, kuin vuorokausi sitten. Mutta riittävän hyvä testiajoon. Väliviirteen kautta Kannukseen, josta Ullavaa kohti. Oli talvi tehnyt tuhojaan tälle tielle, kuten usein ennenkin. Kuuttakymppiä kun ajeli, ehti väistää ainakin joka kolmannen kuopan ja joka toisen töyssyn. Kuitenkin Norpan järvelle tulimme Satasen kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä, Satanenhan ne enimmän kolhut sai vastaanottaa. Norppa oli yllättävän kesäisen oloinen. Vettä huomattavan paljon järvessä, tulvinut maantien ojiinkin. Kuvia tietenki testin kohteesta ja Norpasta. Samanlaista töyssytystä jatkui Kälviä - Haapala tielle, eikä sekään tie ollut säästynyt talven pahoinpitelystä. Mutta nakupyörän meno oli joustavaa, tällä tiellä pystyi jopa kiertämään pahimmat paikat ja samalla vähän kapulaakin. Kauhavan tietä oikealle, se tie on hyvässä kunnossa. Eikä Halsualle kääntyvänkään tien tarvitse hävetä pintaansa. Kruisailin tyytyväisin mielin Halsuaa kohti, samalla arpoen, Kokkolan tai Lestijärven kautta kotiin?
Kerta kun ajo kulki niin mitä sitä Kokkolaan, Kanalan mutkiin kiirehdimme Satasen kanssa myötätuulessa! Retken kauimmaisessa kohdassa pysähdyin ikuistamaan sen ihmeen!
Lestijärellä odotti pitkät suorat rannikkoa kohti. Vastatuuli huuteli pleksin sivusta tai omasta mielestään kai lauleli. Meinasin minäkin... laulella. Sykäräisissä vaihdoin joen pohjapuolelle. Hiljalleen ajelin sillan yli, samalla ajeli pieni perämoottori hiljalleen sillan ali!
Sykäräisten viljelymaisematie on aina yhtä sykähdyttävä ajettava. Ei tarvitse lujaa ajaa, riittää kun vauhtia sen verran, että pyörä pystyssä pysyy. Mutta ympärille kannattaa vilkuilla, kumpuilevat pellot ovat silmää hivelevä näky jo näin keväälläkin. Toholammilla otin parit kuvat paikasta, josta usein olen meinannut ottaa ne parit kuvat. Nyt kun saattoi ottaa kameran pyörältä nousematta se tuli helpommaksi.
Eteläpuolta suhisteli Satanen kevyesti korkeinta sallittua nopeutta Kannusta kohti. Melkein suora tie, loivia mutkia mutta eivät mitään kallistelukurveja, kuitenkin yksi mahtavimpia pätkiä. Samoin tikkusuora Kannus - Kälviä väli on suosikkeja. Kumma kyllä? Eivät nytkään houkutelleet Väli-Viirteen kuopat vasta aurinkoon, Kälviää kohti taivalsi Satanen. Toki olin vielä kyytissä mukana. Kasitiellä liikennettä jopa jonoksi asti, kaksi autoa, Satanen ja minä. Hyvässä yhteis sovussa kuitenkin hermostumatta selvitimme tämän ruuhka-ajon ja Koivistonperäntielle käännyin vähän ennen puolta kymmentä.
Nyt pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja hillitä hieman ajohaluja, mutta kun on kypärä päässä?
1 kommentti:
Aivan ihte kommentoin.
Kyllä käy luonnonpäällä kun lupasin itselleni, että tänä iltana en AJA!
Lähetä kommentti