torstai 23. toukokuuta 2013

Mitä jos kävis Parhialasa?

 Lähellä olevat mukavat näkymät jäävät usein kuvaamatta. Vihtori
 Nyt on kaikki vakiopaikat kirjattu ja kuvattu tälle vuodelle.
 Viheriä alkaa olla ylesiväri, onneksi vain luonnossa.
 Ei ole ennen tullut käytyä Parhialassa.
 Mukava puron poikanen polveili talojen välissä.
 Oho, kangaskin ratkennut.
 Tästä tilasta otettuja sateliittikuvia on Natossa tutkittu hartaasti, oletan.
 Tämä taas saa puhtaat paperit.
Drinkkitauko ei juoppokankaalla vaan ennen Sieviä olevalla taukopaikalla.

Jotenkin vain pinttyi mieleen sana Parhiala, se näkyy  tienviitassa kun ajaa Sykäräsistä Toholammille. Mikä estää käymässä katsomassa, Parhialaa. Satanen hengessä mukana. Vihtorissa pudotin kirjeen postilaatikkoon, ja näppäilin muutaman kuvan. Tien kutsu oli kuitenkin niin kova, että kuvien laatu jäi huonoksi. Alaviirteen kautta painuimme Kannukseen, pohjapuolta Jarin ja Heleenan konsernin pihalla pysähdyin, taisivat olla perunan istutuksessa, valmiinakin näkyi olevan satoja penkkejä eikä pahoja mutkia näkynyt. Penkit olvat tikkusuoria. Olisiko sateliittinavikoinnilla osuutta? Korpelan padon kautta joen yli, tietenkin pysähtyen sillalla. Toholampia kohti laissa säädettyä suurinta nopeutta suhisi Satanen, ehkä vähän puhisi harmissaan pitkää kahdeksankymmenen rajoitusta. Koukkasin Anssun ja Miian kautta mutta en pihalle saanut Satasta kääntymään. Joten Parhiala olisi sitten seuraava etappi. Pohjapuolelle Lestijokea siirryimme hiljalleen, Sykäräisiin päin käänsin Satasen, muutaman sadan metrin päästä oli risteys josta ajelin suoraa aivan outoon paikkaan. Maanviljelys on Parhialassa kunniassa. Isoja tiloja, isoja peltoja, koneet aivan mahottoman isoja. Olin päättänyt ajaa niin pitkälle kuin päälystettä riittää. Sitä riitti muutama kilometri. Aina välillä pysähtelin kuvaamaan. Kannatti tämä koukkaus. Takaisin ja suuntana Sievi. Taukopaikalla palkitsin itseni kahdella desilitralla puolimautonta virvoitusjuomaa.  Tielle taas. Tähän voisi kirjoittaa taas ylistyslaulun moottoripyörämatkailusta, mutta lyhennetää lauseeseen. - Olin, olen hyvin hyvin tyytyväinen Sataseen - . Raution kautta Kalajoelle, uutta asfalttia lasketaan Kalajoelta Ylivieskaan menevään tiehen, se kaista jota ajoin oli vielä vanhan jäljillä. Sileän näköistä pintaa oli vasen kaista. Onko muut huomanneet, että pinnoitteen laatu on parannut viimevuosina?
Hiekkasärkän kautta koukkasin, Rantakallan viereen on rakennettu useitan kerrostaloja, aivan yhtä äkkiä! Rautiossa oli lämpö pudonnut kahdeksaantoista asteeseen, täällä taasen nousi kahteenkymmeneen. Merkillistä.  Kasitie houkutteli mukavaan matkavauhtiin, Rahjassa näkyi tiessä jälkiä päivällisestä kuorma-autojen kolarista. Nesteen tankkerin perässä ajelin vähän aikaa, kunnes sopiva suora muutti tankkerin perässä tulijaksi.  Puoli kymmeneltä kotona, Parhiala nähty, tehtävä suoritettu.

Ei kommentteja: