Alla vanhempi kuva.
Lievää törkeämmän shokin kokenut Satanen, hamusi tielle kuumeisesti toukokuun kolmantenatoista päivänä kello seitsemäntoista kolmekymmentä.
Koivistonperäntien kautta Karhin mutkiin, niitä Satanen haukkoi ainakin kuudenkymmenen kilometrin nopeudella. Kasitiellä nopeus nousikin sitten jonkin verran. Ruotsalon kautta koukkasin, tie on hyvää, mutta kuudenkympin rajoitus on niin suoralla tiellä väsyttävää. Kokkolan ohi pohjosta väylää. Pysähdys Gertrusbron vakiopaikalla. Lämpötila oli ollut jo alkumatkassa kesäisen leppoisa. Täällä saaristossa meri viilensi hieman. Tällä kertaa en ala enempää ylistellä nakupyörän ajofiilinkiä, se pitää itse kokea, ei siihen sanat oikein pysty. Pietarsaari on saanut hulppean ABC konserinin, samalla kolmannen liikenneympyrän rantatielle, ei sitä joka kioski omaa ympyrää...
Pysähdys tutulla parkkipaikalla, muutamat kuvat ja mieli korkealla Pännäisten mutkatielle. Mutta kuopat pilasivat kallistelunautinnon, pahoja heittoja routa saanut aikaan. Kasitiellä käännyin etelään, Riistapirtin parkkipaikalla tein u-käännöksen, johonkin on raja vedettävä. Kuitenkin käännyin Edsevössä Alajärvi tielle, siitä Kaustista kohti. Suuri aiv-siilo käski jälleen pysähtyä ottamaan kuva Milk Hillistä. Mukavasti vilisti tie Satasen rattaitten alla, kolmentoista risteys tuli joutusaa eteen. Vähäistä liikennettä myötäillen laskettelin Kokkolaa kohti, ei tietenkään perille, Biskopin mutkat piti kallistella rauhallisesti ja arvokkaasti. Arvokkaasti päätin retken noudattamalla säntillisesti nopeusrajoituksia, taas koukkasin Ruotsalon kautta, Jatkojoellakin kuudenkympin rajoitus. Vajaa parisataa kilometriä Satanen taittoi taivalta........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti