Ksatasen harharetket, eli miten Ksatasesta tuli Satanen.

                                  Ksatasen harharetket Eli miten Ksatasesta tuli Satanen.

Kahdeksas päivä toukokuuta kaksituhatta yksitoista alkoi seikkailu ja sekoilu, jonka uskaltaa sanoa loppuneen vasta kahdestoista tätä kuuta tänä herran vuonna kaksituhatta kolmetoista.

Kaaos alkaa.

Kun pysähdyin katsomaan autiotalon tulipaloa Sievissä huomasin, että pyörän jäähdytysflekti pyörii, jota se ei ole tehnyt kuin pari kertaa ennen, Tampereen ruuhkassa, ja Juutinrauman sillan ruuhkassa. Nyt ei ollut edes kuuma ilma,  olin tullut reipasta vauhtia joten viimakin jäähdytti. Kotona sama ilmiö.

Hieman hämmästelin asiaa, mutta lähdin parin päivän kuluttua Anssun kanssa Kokkolaan, ennen Kokkolaa syttyi moottorin ylikuumenemisesta kertova varoitus valo. Nyt säikähdin todella. Ksatasen lämpömittari ei ole toiminut täällä ollessa lainkaan, mitä en pitänyt puutteena, sillä vain LT Ksatasessa oli kyseinen kapistus. Muut Koot saivat pärjätä ilman. Hissukseen ajelimme kotiin, koko ajan odotin milloin matka päättyy kesken, tietenkään en odottanut vaan pelkäsin.

Kotiin päästiin, eikä motti sen kummempia lämpöhalvauksen oireita esittänyt. Kun sammutin ja käänsin uudelleen virrat päälle ei flekti lähtenytkään pyörimään jonka sen olisi pitänyt kaiken järjen mukaan tehdä?

Alkoi loputon vian etsintä. Netti tutut gurut jopa Englannin Ksatas kerho tuli tutuksi. Aivan yksin en tuon ilmiön kanssa ollut, mutta ymmällään tuntui olevan Bemarikansa tällaisesta ilmiöstä.

Vianetsintää: Maadoitukset, termostaatti, flektiä ohjaava rele. Lämpötila anturi. Menin maadoitukset läpi, uusin nuo muut komponentit. Ei vaikutusta. Kesäkin humahti siinä syksyä kohti, elokuussa tein pieniä ajokokeiluja, kuitenkin kiusallinen vika seurasi kuin varjo perässä. Olin mitannut veden lämpötilan silloin kun flekti alkoi pyöriä, eikä se ylittänyt paljoa seisemääkymmentä astetta, varoitusvalo välähti joskus jopa ennen flektin starttaamista.  Sähköissä häikkää. Mutta missä? Johtoja, releitä ja vaikka mitä on Ksatasen tankinalusta täynnä. En ole auto-enkä mp sähkömies, en muunkaan alan sähköttäjä joten toivottomalta tuntui. Naapurissa tosin asuu todellinen taitaja Virsiheimon Hannu, Häntä huusin apuun, Hannu kävikin jo katsomassa, mutta kerroin etten ole enää kiinnostunut ko. laitteesta, katsotaan talven päälle.

Engelsmanni neuvoi katkaisemaan flektin johdon, ja sijoittamaan säätövastus väliin, jolla voi pyörittää halutessaan ropelleja. Tein tämän, ja flektivaiva poistui. mutta valo vilkutti. Vedin mustaa teippiä päälle! Todellinen mp-sähköguru!

Koska Ksatasen lämpömittari ei toiminut,  ostin Biltemasta uuden mittarin, eihän sekään toiminut, vika oli mittarille tulevassa anturissa. Ei sama anturi joka ohjaa flektiä. Ksatasen oma mittari oli rikki muutenkin, ei olisi tointunut anturin vaihdollakaan. Lievästi kylmää suihkua toi tieto, ettei ko antureita saa mistään, olivat erikoista kokoa, vertailin saatavilla olevia, mikään ei sopisi. Taasen Biltemaan ja sieltä vakio anturi, sille istukka joka sopi alavesiletkuun, letku poikki, ja siihen istukka kiinni. Virrat päälle, uusi mittari ei reagoinut mitenkään. Kävin varmuuden vuoksi koe ajolla, ei noussut lämmöt mittarin mukaan.  Kotiin tullessa välähti, mikäs se ylimääräinen ruuvi siinä sovittimen kyljessä? Voi tyhmää, eihän se voi saada maata siinä kahden kumiletkun välissä. Maadotusjohto kiinni sen "ylimääräisen" ruuvin alle, mittari reagoi heti.

Mutta pitihän saada luottamus mittariin. Anssu avuksi, hän hommasi lainaan huippulaatua olevan lämpökameran, se ei ollut niitä Bilteman parinsadan euron, vähintään nolla perään ja nelonen eteen. Koeajon teimme, Anssu kuvasi moottorin joka puolelta, sekä vesireitit useita kertoja matkan aikana. Kamera näytti juuri oikeat lukemat, termostaatin aukeamiset, ja kun vertasimme lukemia Bilteman mittariin saatoimme huokaista helpotuksesta.  Mitään lämpö ongelmia ei ollut olemassakaan oli vain sähköhäikkä.

Ajoin tällä virityksellä kesän kaksitoista vähäiset ajot. Ksatanen pelas kuin kello, hieman äänekkäämmin ja ärhäkkäämmin. Kuitenkin ajofiilinki poissa.

Syksyllä tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, heitän nuo katteet elosuojan nurkkaan, on Virsiheimonkin sitten helpompi tutkia jos hätä tulee, ei tarvise tuntikausia muoveja purkaa. En laskenut montako kertaa olin osakatteen purkanut ja koonnut, mutta kuitenkin monta.

Ajatus virkisti kummasti apeaa mieltä. Loppuvuodesta toimeen, purku on helppoa kun ei tarvitse ajatella osien takaisin asettelua.

Aluksi ajattelin, että säilytän katteen ehkä myöhempää takaisin laittoa silmällä pitäen, mutta kun pääsin pääkatteen purkuun totuus selvisi.

Sehän oli aivan viimetipassa, kun tein tämän operaation.   Ksatanen oli hyvällä tuurilla pysynyt katteen osalta kasassa. Etukatteen molemmat kiinnityspisteet olivat vain muutaman lasikuitusäikeen varassa, iso kuoppa tiessä, olisi tullut jättirämähdys. No eipä tarvinnut niin huolella tehdä loppupurkuja. Toki kate, tai mitä siitä on jäljellä on hyvin taltioituna.
 Tässä vaiheessa Ksatasesta tuli Satanen, kun K niinkuin kate poistui Satasen yltä.

Katteen mukana lähtivät vilkut, valot ja alta tyytyttimet. Nämä ainakin joudun investoimaan. Lisäksi lähti bensamittarin, lämpömittarin ja pistokkeitten, sekä flektin katkaisimen paikat. Näille tein uuden paneelin tankin viereen, ei niin kaunis, jos ei rumakaan. Katteitten mukana katosi paljon kiloja, sekä kymmeniä metrejä sähköjohtoja, heitin kaikki ylimääräiset romukoppaan. Tööttien mukana meni myös edellisten kesien sähköongelmat! Eräs guru oli kiihkeänä tietojenvaihto aikana ehdottanut, mittaa huudattimet, ne voi sotkea mitä vain. Naurettavaa ajattelin. Nyt kuitenkin tuli mieleen, ennen kuin hylkäsin vanhat, minäpä mittaan. Toinen täydessä oikosessa! Mitäs se guru sanoi. Maalasin tankin, voitelin etuhaarukan laakerit, uudet teleskooppiöljyt, johtojen siistimistä, uusi lamppu, vilkut, ja töötit. Sitten käynnistin, käytin niin lämpimäksi että mittari alkoi lähestyä punaista. Flektin katkaisin tietenki kytkettynä. Tuttu suhahdus, jota olin alkanut inhota todella paljon, mutta nyt se sammui muutaman ajan kuluttua! Se sammui! Vähän ajan päästä uusi suhadus, ja sammui! Tein näitä kokeita ainakin viitenä päivänä, ja aina Ksatanen toimi juuri ohjekirjan mukaisesti.

Ensimmäinen ajo keväällä kolmetoista oli paluuta kunnon moottoripyöräilyyn, kunnes Riipan kohdilla  Satasen käynti muuttui ontuvaksi. Hiljalleen onnuimme kotiin, ja pahoja ääniä kuului.

No Anssu ratkaisi pulman, paikat joihin imutestimittari tulee olivat menettäneet korkkinsa, ja vuoto sekoitti ruiskun ohjausyksikön. Uusi koeajo, mutta ykköspytyn tulppa oli ehtinyt jo vaurioitua, pimeni nyt lopullisesti. Onneksi osasin päätellä vian, ja ostin uudet sytytystulpat, taas pelas kone! Kunnes kuin salama kirkkaalta taivaalta, ontumista, ja todella ikävää terävää ääntä moottorista. Jälleen onnuimme kotiin, nyt Marinkaisista. Oli täysin varma venttilliviasta. Ehkä lievästi alkoi NYT ottaa päähän! Kuuntelimme miehissä kolkkoa naputusta, pojat puisteli päätään, tosin yrittivät sitä salata minulta, huomasin tietenki. Anssu oli porukan toiveikkain, epäili, ettei vika sittenkään niin suuri ole. (Onkohan sillä joku röngtenkatse)? Seuraavana päivän päätin synkyydessä mitata puristuspaineet, aloin nykkiä tulpan johtoja irti, nelonen, kolmonen, kakkonen, ahaa se olikin jo irti. Se olikin jo irti! Äkkiä johdot takaisin, Satanen käyntiin,  Satanen käy ja on aina käynyt mielestäni aika nätisti!
No ei se nyt aivan näin käynyt. Kylkiäsinä oli Satanen saanut "haukkaus" ominaisuuden, kun lähti vedättämään nelosella, joskus jopa kolmosella, viitosesta puhumattakaan. Ei tämä tavallista ajoa pahemmin häirinnyt, enemmän koetteli kallon sisäistä mielenrauhaa. Melkein tilasin jo testeriin ajan. 
Kunnes!
Sivujalan painike taipui mutkalle, vaati hitsausta. Jari Kannuksesta, Helken sulhanen omaa hyvän hitsaustaidon ja koneen. Sinne ajelin, kun hitsari on huolellinen Hän vaatii ettei jännite riko hitsattavan sähköjä. Mutta olin niin laiska, että tyydyin vain akunjohdon irroittamiseen.  Kyllähän sekin paljon auttaa, eikä virrat hitsatessa olleet mitään satoja amppeereja. Tikillä kun tikkasi. Huomasin kotiin ajaessa että kello on nollilla. Helppo juttu. Sitä en heti huomannut, että haukkaaminen oli jäänyt Perttulan korjaushalliin. 
Nyt olen tyhmänä funtsannut, että yksiköiden restetointi asetti säädöt ennalleen. Pois olivat ehkä menneet niiden ilmavuotojen seurauksena.  Paljon olen ajanut sen jälkeen, eikä kertaakaan ole nykäissyt. Ettei mikään sattuma, koska se kirkonkylän reissullakin muutaman haukkauksen tapas tehä. 

Ajoja tulee tälle kesälle paljon.