Ei se vain jaksa sataa...

 Ohtakarissa alkoi näyttää lupaavalta sadetta ajatellen.

 Ukkonen kolkutteli silloin tällöin ja taivas tummeni.

 Jokisuulla alkoi pisaroida vähän vilkkaammin.

 Sade yltyi nopeasti.

Tässä mukava silta Lestijoen yli Väli-Kannuksessa.

Nyt oli ilman laatu muuttunut toiseksi. Kosteaa mutta lämmintä hönkäili etelänpuolelta. Ukkonenkin jyrähteli. Töpselit irti sähkövehkeistä, ajovehkeet päälle. Ulkona sateli hiljalleen, lämpimän ilman tunsi visiirin alle. Hieman varovaisuutta liukkaalla tiellä, kunnes Koivistonperäntien asfaltti toi pitoa renkaitten alle. Näytti, että pilvet olisivat väistymässä merelle päin, joten perään vain. Ohtakarissa oli taivaalla kaikenlaisia törskyjä, merellä näkyi sadekuurojen aiheuttamaa sumua.  Olkoon sade tällä kertaa, ajattelin ja ajelin Kalarantaan! Siellä ei ole Satasen kanssa useastikaan käyty. Laitoin pyörän parkkiin, kamera esille ja sitten alkoikin ropista. Jostain päin pääsi pilvi yllättämään?! Muutamat kuvat, mutta kamera alkoi kastua uhkaavasti. Kuten noista kuvista näkyy, ennakoin kotona sadetta sen verran, että laitoin kameralle takaboksin Sataseen, sateen suojaksi. Sinne tökkäsin Olympuksen juuri kun taivas aukesi.  Oli taitelua päästä pois ihmisten ilmoille Kalarannasta. Tie muuttui sateen ansiosta jään liukkaaksi, menoa ei auttanut tiehen uurtuneet raiteen, jotka täyttyivät nopeasti vedellä, visiirin näkyvyys putosi nollaan, kun kävelyvauhtia yritin kytkimellä luistattamalla eteenpäin. Keula meni omia teitään parasta oli antaa mennä. Komeat salamat ja jyrähdykset saattelivat hidasta kulkuamme Satasen kanssa. Poikkesin Rannanperällä sisälle, mutta märät vaatteet päällä eivät houkutelleet jäämään pitemmäksi aikaa.
Tielle siis. Sade alkoi jäädä jälkeen, eikä kirkolla tullut kuin tihkua. Pitäisikö mennä kotiin vaihtamaan kuiviin pukimiin? Miksi? Marinkaisissa näkyi vähän auringon syrjää. Käännyin Peitsoltä Kälviälle. Kajaanitie oli kuiva. Besthallin kohdalla ei ollut satanut varmaan viikkoon! Kannusta kohti kulki Satanen kuin siivillä,  kuskia meinasi naurattaa, kun vain olisi kehdannut, mutta pelko, että joku näkisi,  pani naaman perusyrmeään ilmeeseen.  Vaikea oli pitää kuitenkin pokka, se nakupyörä fiilinki, josta en ole tainut ennen mainita? Painoi päälle.  Kannuksen liikenneympyrästä vasemmalle Junkalan tielle, ja aivan outoa siltaa ylitin Lestijoen ennen Väli-Kannuksen isoa siltaa. Hillilän kankailla tuuli vastaan lujasti. Mutta se ei menoa haitannut. Kasitie oli märkä, ei sekään menoa haitannut.
Ei tarvitse enää pakottaa itseään lähtemään moottoripyöräilemään, näin siinä sitten kävi!