Katoavaa kansanperinnettä kuvaamassa.

 Väiski vetelee viimeisiä, kuvakin hunnuttui kai järkytyksestä.

 Taideteos Väiskin näyttämön taka menevässä ovessa. Tuostakin kamoja useita kertoja raahattiin.

 Tehokasta arkkitehtuuria, laatikkomainen leveä rakennus paljon hyötyneliöitä seinäpinta alaan nähden.

 KPO kokee kovia.

 Ikkunat ammottaa tyhjyyttä, hurjalla vauhdilla katoaa S-Market.

 Tässä vähän pysvämpää.

Mutta mikä säikkä tuohon on tullut?

Pienelle kuvausreisulle sonnustauduin. Ulkona humisi tuuli, ja vilvoitti auki olevien ikkunoitten kautta sisätiloja. Nyt näköjään tarvitsee laittaa kunnon varusteet, päättelin. Laitoin. Ulkona iski lämmin henkäys vastaan. Virhe. En palaa enää vähentämään, reissukin lyhyt. Satanen olisi pettynyt, jos aavistanut kuinka lyhyt. Väiskistä muutama kuva, samon Kpo, oosta. Kaupa oli jo saanut siipeensä, ja sai jatkuvalla syötöllä kaivinkoneen kauhasta. Väiski oli vielä säästynyt, vain pehmeillä pensseleillä oli kutiteltu.
Ohtakarissa päätin käydä, ettei aivan kirkonkylän reissuksi jää. Toki sieltä vanhantien kautta Marinkaisiin, hikimärkänä kasitietä kotiin.  Olisi ajanut pitenmpääkin, mutta kun olin näin päättänyt.