Koska eilisillan pleksikokeilu ajelu jäi Ohtakarin ja vanhantien keikaksi, kysäisin Sataselta, mitäs tuumaat? Sen näköinen pyörä oli, että tienpäälle pitäisi päästä. Kun tankissakin bensaa riittävästi, ilma mukavan lepposaa, nyt voisi avata jopa ajokauden! Mitsin pleksi, jonka nakkasin eilen parin knippusiteen avittamana Satasen keulaan, tuntui lyhyen lenkin jälkeen juuri sopivalta. Ei poista nakupyörän tuntua, mutta helpottaa tuulen painetta kun nopeus ylittää kaksisataa kilometriä tunnissa....
Kasitielle ja taasen Kokkolaa kohti. Nyt ajoin melkein kaupunkiin, Biskopin mutkia oikaisin Kahvitien kautta Linnusperän risteykseen, siitä tie kolmelletoista. Ajellessa suunnittelin jo vähän väylää mitä pitkin ajosuoritus tulisi tapahtumaan. Seljesen mutkat totta kai. Mutta oli mennyt routa rikkomaan pahasti vielä toissakesänä kohtalaisessa kunnossa olevan tien pintaa. Jylhään asti piti väistellä, jarrutella, ja kevennellä kun roudan tuhoja yritti minimoida.
Kauhava - Ylivieska tie on paljon paremmassa kunnossa, tällä tiellä havahduin, pleksihän pelasi uskomattoman hyvin. Bonuksena vielä, että ohjaa kylmentävän ajoviiman pois käsiltä. Ali-Haapalan jälkeen letkaan liittyi toinen pyörä, ajelimme peräkkäin säällistä vauhtia Toholammille. Siellä kiertelin vähän aikaa taajaama tutkien, tuttu paikka, mutta oli mukavaa ajella hiljalleen ilman sen kummempaa päämäärää.
Hukarin lavalta käännyin vanhalle tielle, katselin, että satakilometriä oli täyttynyt jo lähes kaksikymmentä kilometriä sitten, joten nyt oli aika pysähtyä. Joki soljui hiljalleen tien vieressä, avara maisema, vaikkakin talven jäljeltä vielä heräämätön teki mukavan vaikutuksen. Kuvia muutama. Soratietä ajelin niin pitkälle, että oli pakko nousta pikitielle. Kannusta kohti kruisailin kevyttä satasta, pleksin ominaisuudet tulivat aina vain enemmän esille, nyt tulikin paha, miten malttaa lopettaa ajoa lainkaan. Kannuksesta käännyin Kälviää kohti, koska huomenna vaihdan bensasuotimen olisi hyvä, jos tankki olisi mahdollisimman tyhjä. Nyt kuitenkin näytti menevän liian tyhjäksi, joten Kälviän st ykköseltä lirutin viisi litraa menolientä, ettei lykäys hommiksi menisi.
Kasitielle, stopissa samaan aikaan kaksi apinakiikkua, jotka kääntyivät Kokkolaa kohti. Ensin luulin, että Satanen oli sammunut stoppiin, mutta kun päästin kytkimen, äkäisesti lähti liikkeelle. Kiikkujen desibelit hämäs senverran. Jos joku lukee tätä, voi ihmetellä mihin Ksatanen on kadonnut, kun vain Satasella liikun. No selitys: K Satasen edessä tarkoitti Katetta, joten nyt on vain Satanen.
Suurta itsekuria osoittaen, sain itseni kääntämään Satasen Koivistonperän ja siitä Sainsalontielle. Auttoi toki se, että Kaija piti hakea Rannanperältä puoli yhdeksän aikoihin, nyt kello jo viittätoista vaille.
Jos tätä menoa jatkuu, näitä höpinöitä tulee paljon tänäkesänä.
Tässä etiäinen, jonka kirjoitin viime syksynä. Näin joskus ennustus toteutuu sataprosenttisesti.
Jos joku osaisi selittää miksi kaksi kesää on mennyt täysin harakoille moottoripyöräilyn suhteen, tarjoaisin hänelle nisukaffit Wihtorissa. Näin pääsi käymään. Väkisten fiilinkiä ei nostella, jos sitä ei ole sitä ei ole...
Jostain vain jysähti ajatus, "tee Ksatasesta nakupyörä." Tuumasta toimeen. Pikku hiljaa projekti etenee, on kova innostus ideoida miten pyörästä saa toimivan ilman katteita. Onneksi Ksatanen on tehty alunperin kattamattomaksi, ja katteet ovat tulleet kuin kaupan päälle. Niiden poistaminen ei aiheuta mitään suurempia rakennemuutoksia, pientä puuhastelua kuitenkin.
Samalla, kun projekti etenee kasvavat ajohalut ja suunnitelmat ensikesän ajeluja varten alkavat muhia mielessä. Näitä muhimisia ei ole tapahtunut kahtena edellisenä syksynä lainkaan.
2 kommenttia:
Kyllä tuo nakupyörän tuntu voi olla enemmän sitä, mitä me moottoripyörällä ajamisesta halutaan. Pieni pleksi ei vielä muuta liiaksi tuntemusta.
Tosi on! Yllättävää, kuinka tärkiää on nähäjä eturattaan toiminta, katehan menee suoraan, nyt sen vasta huomaa, ettei se ole luonnollista. Kaikkia sitä joutuu oppihin vanhalla iällä.
Lähetä kommentti