Etujalkatapit.
Putsattuna hiottuna ja maalattuna.
MZ,tin jalkatappeja on helppo säätää putkenpätkän ja ruuvipenkin avulla. Antaa olla tehtaan asetuksissa, kun kuusikymmentä tuhatta kilometriä meni, menee sama mokoma lisää. Yksinkertaista rakennetekniikkaa, helppo irrottaa kunnostusta varten.
Keskiseisontatuki
Kaverukset asennusvalmiina.
Lyhyen trykin kävin puuhastelemassa ruuvihuoneessa Cokon kanssa, Nuo osat olivat aika huonon näköiset, käyttöä ei olisi estänyt vaikka jättänyt ne ennalleen, mutta ainahan mukavampi puhtaita osia käsitellä.
Tämä kuva ei jättänyt rauhaan, eihän noita tuollaisiksi voi jättää....
Kertomus MZ,tin keskiseisontatuesta.
TÄMÄ TARINA EI OLE TOSI
MZ ETZ, pyörää tehtiin kahta eri mallia, Standart ja De Luxe. Standardista puuttui mm. tuoreöljyvoitelu, jarrut olivat erilaiset, muutakin "puutetta" oli. Tätä kevyemmin varustettua vietiin Neuvostoliittoon suuria määriä. Kertomuksen pyörä matkusti kauaksi Uralin taakse, Sosnovkan lähellä olevaan pikkukylään. Täällä pyörän haltijaksi tuli paikallinen komissaarin ala apulainen Viktor Tolstoi. Sitkeistä yrityksistä huolimatta Viktor ei ollut löytänyt mitään viitteitä sukulaissuhteesta Leoon.
MZ joutui heti kovaan käyttöön, kylässä ei ollut kunnollisia teitä, eikä tie Sosnovskaan ollut kinttupolkua kummempi. Tällaisiin olosuhteisiin MZ olikin tehty. Usein Viki ihmetteli, miten hänellä on ollut niin hyvä tuuri, että on saanut pitää MZ,tin ajokkinaan. Talostaan Viktor joutui luopumaan muutama vuosi sitten, kun paljastui hänen laiminlyönneen tehtäväänsä perunapussien painon tarkkailussa. Viktorin oli maksanut kahdenkymmenen kilon pusseista viidentoista kilon hinnan, vaikka niistä olisi saanut maksaa viljelijöille vain kahdentoista kilon arvosta. Viktor joutui muuttamaan pieneen yhden huoneen ja keittokomeron käsittävään mökkipahaseen, joka sijaitsi surkealla mutaisella suomaalla. Kuivaa paikka oli vaikea löytää edes MZ,tin jalkojen alle. Syyskuun viides päivä oli Viktorille painajainen, silloin hänet kutsuttiin vuosittaiseen raportin tekoon, joka tietenkin piti tehdä loppuvuoteen asti, neljänä kappaleena. Synkeä tunnelma saatteli miestä, ajaessaan MZ etz,tillä kyläkeskusta kohti. Täälläkin piha oli surkeassa kunnossa, komissaari Sosnovkasta oli huonolla tuulella, Lada jolla Juri Putin (ei sukua) matkusti, oli jäänyt kaksi kertaa kiinni roudan ja sateiden vaurioittamiin monttuihin. Jurinkin oli noustava autosta painon keventämiseksi. Hän ja Viktor tulivat melkein yhtä aikaa kolhoosin päärakennuksen eteen, Juri jäi katsomaan Viktorin tuloa.
Tolstoita hermostutti Putinin tuima tuijotus. Hän näki, että komissaarin vieressä olisi kuivempi paikka MZ,tin parkkeeraamiseksi. Siihen Viktor nosti pyörän keskiseisontatuelle. Yritti saada nopeasti kinttaat käsistä, jotta voisi kätellä korkeaa virkamiestä.
MZ kaatui!
Kaatui niin, että ohjaustanko iski komissaari Juri Putinin jalkapöytään, iski kipeästi!Viktorin ura komissaarin ala apulaisena katksesi samalla hetkellä, kunMZ,tin oikeanpuoleinen keskiseisontatuen jalka!
Tähän voisi tarinan päättää, mutta se ei silloin kertoisikaan miksi tarina kerrotaan. Vaikka Viki menetti virkansa ja aleni tavalliseksi perunan pussittajaksi, sai hän jonkin sotkun seurauksena pitää MZ merkkisen pyörän! Bensanosto lupa kumottiin, mutta se oli pieni este polttoaineen hankkimiselle. Vaikka MZ oli alentanut Vikin tavallisten ihmisten tasalle, hän piti pyörästä tavattomasti. Jokin päähänpisto sai Viktorin irroittamaan vaurioituneen keskiseisontatuen ja lähettämään sen huoltopapereissa näkyvään osoitteeseen. Kaupungilla oli outo nimi, Zchopau! Viktor oli oppinut elämänsä aikana, että sanalla komissaari on taikavoimia hallussaan. Nytkin hän allekirjoitti vikaraporttiin "Komissaari" Viktor Tolstoi. Kaksi kuukautta keskiseisontatuki matkusti Zchopauta kohti, kunnes tiukkaan juuttikääreeseen pakattuna kannettiin tärkeitten vastaanotettavien postien luukulle. Täällä se majaili vain kaksi viikkoa, sillä lähetykset, jotka tulivat Neuvostoliitosta käsiteltiin heti ja nopeasti.... Pakko niihin oli kuitenkin suhtautua vakavasti, kun vielä komissaari oli lähettäjänä, syntyi pientä hämminkiä mitä tehdä. Asiaa vaikeutti se, että näitä katkenneita keskiseisontatukia oli tullut tehtaalle jopa Suomi nimisestä maasta. Komissaarion lähete oli otettava erittäin vakavasti, jopa kuoleman vakavasti. Ei ollut sopivaa, että MZ tit kaatuilevat suurten herrojen päälle, ei lainkaan. Päätettiin kutsua apuun ainut henkilö, joka varmasti ratkaisisi asian.- Valter Kaaden oli jo eläkkeellä, viljeli pientä kaupunkipuutarha palstaansa, mutta oli valmis lähtemään, kun apua pyydettiin. Hän katseli hetken jalan mekanismia, se oli aivan oikeanlainen, materiaalikin hyväksyttävää laatua, miksi jalat katkeilevat? Valtterille ratkaisu oli helppo, sen jälkeen eivät jalat ole katkeilleet. Kuva ja teksti puhukoon puolestaan.
Valter tajusi, ettei Neuvostoliitossa (eikä Suomessakaan) ollut aina mahdollista parkkeerata pyörää asfaltille, usein MZ seisoi vesiputissa tai rapakossa. Valter käski perustaa kokoonpano linjalle porauspisteen, jossa yksi henkilö porasi pylväsporakoneella reijät keskiseisontatuen pohjalaattoihin. Tämä paransi tuuletusta ja auttoi ylimääräisen veden valumista pois jalan sisältä.
Puhdistamista ja maalauskokeilua
Vielä pienet viimeistelyputsaukset
Lyhyt oli päivä tänäänkin. Lukekin kävi kuuntelemassa MOOTTORIPYÖRIEN ääniä, kun käynnistin Bemarit Hänen kunniakseen. Meni poika pitkiin mietteisiin, kun kuuli kunnon saundeja kuudella pytyllä!
MZ,tin alla viihdyin aika kauan, oli jo hammasharja vaihe käsillä. Samoin putsasin oikean puolen lohkon. Löytyi oudon värinen maalipurkki, putsasin lohkon kannen, ja teippasin kaksi kirjainta...MZ Kokeilin väriä noihin kirjaimiin. Samoin huolsin peilit. Kun väriä jäi maalasin taustat tuolla värillä. Onko lopullinen, aika näyttää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti