MZ on siitä mahtava kapistus, että sen voi purkaa osiin melkein milloin vain, eikä takaisin kasaamisessa jää kopallista ylimääräisiä osia, tai jotain puuttuisi. Etz, tin valmistus aika sattui jo siihen maailman tilanteeseen, että Ddr sai valmistusmateriaalit vastaamaan ajan haasteita, jopa ylittämään ne. Poissa olivat tinamaiset koteloiden luukut, heikot laakerit ym... Osoituksena niinkin pienet mutta tärkeät osat, kuin pultit ja mutterit. Jos ei hukkaan mene, aivan turha niitä on uusia, kilopultit olkoon kauhistus. Alkuperäiset ovat tavattoman laadukasta tavaraa. Urbaani legenda kertoo, Neuvostoliiton avaruustarvikehallinnon poistaneet junalasteittain käyttämätöntä materiaalia, juuri ruuveja, pultteja, tiivisteitä, laakereita ym... Osa näistä olisi kulkeutunut Zchopaun tehtaille, ja niitä hyödynnetty moottoripyörien rakenteissa. Muistan sellaisen maanantai kapineen kuin Jawa mopo. Sen materiaali oli ala-arvoista. Kun ruuvin ja pultin aukaisi, sitä ei enää samoille kierteille saanut. Tämä kauhistus kummitteli takaraivossa, kun MZ tiä lähdimme hakemaan. Jospa se on samaa teollisuutta kuin tuo kurja Jawa? Vähääkään ei auttanut muistelut Vilhon kamppailuista Jawa 175 kimpussa, melkein joka ajon jälkeen jotakin. Pahinta oli rungon katkeaminen kirkonmäkeä laskiessa. Tiellä pysyi surkean näköinen notkoselkäinen Jawa.
Ei ollut samaa teollisuutta, sen huomasi heti, kun aukaisin laturin puoleisen moottorilohkon, jo pulttien väri kertoi, että nyt ei olla kertakäyttötuotteessa kiinni. Ja tämä tunne on kestänyt tähän päivään saakka, kestää tästä eteenkin päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti