Jannen kanssa tuumailtiin, kun tuli puhe Suviseuroista, millainen organisaation täytyy olla, että lähes satatuhatta ihmistä saadaan kesäiselle kedolle sovussa ja järjestyksessä kuuntelemaan Suviseurojen sanomaa. Sitä piti lähteä paikan päälle ihmettelemään.
Lämmintä oli sopivat kuusitoista astetta, puolipilvinen ihanteellinen ajoilma, tuulesta huolimatta. Kasitietä jytistelin F Kasin kyydistä nauttien. Pyöriä tuli vastaan, samoin autojakin melkein ruuhkaksi asti. Meidän kaistalla kulki asuntoautoja ja autoihin kytkettyjä vaunuja tavallista enemmän pohjoiseen päin. Mattimyöhäiset menossa kai Suviseurojen huipentumaa seuraamaan. Matkailutielle poikkesin, huonoja kuvia Hiekkasärkistä, loma-asunto messut eivät vielä ruuhkauttaneet tietä lainkaan. Kalajoen liikenneympyrät jalkatappi asfalttia hipoen, vähitellen alon lähestyä määränpäätä. Mutta missä se on, Muutamia kylttejä, joissa luki salaperäisiä koodeja, aa av at sisään otto. No eivät nuo nyt niin hirveän koodattua tietoa olleet. Aloin odottaa suuria banderolleja joissa olisi Suviseurojen mainoksia. Ei mitään! Yppärissä annoin periksi, en aja Pyhäjoelle asti, olkoon. Käännyin Alavieskan tielle, saa F Kasi taasen uuden polun karttaansa. Mutta voihan! Puolen kilometrin päästä alkoi asuntovaunu - ja auto meri. Aukaisin visiirin, annoin F Kasin lipua tyhjällä käynnillä eteenpäin. Koko ajan kuulin kuin vierestä, seura ohjelmaa, loistavien äänentoistolaitteitten välittämänä. Pysähdyin muutaman kerran kuvaamaan. Tiesin, ettei kuva kerro totuutta alueen laajuudesta, eikä väkimäärän paljoudesta. Vajaa kaksikilometriä sai F Kasi hörskyttää tyhjällä käynnillä, koko ajan oikealla puolella oli vaunurivistöjä silmän kantamattomiin! Vajaa satatuhatta ihmistä? Mietein, miltä näytti Voodstokin miljoonan ihmisen massa, toisin täällä massaa edustivat kulkuneuvot. Metsäkylän kautta palasin Kalajoelle mietiskellen näkemääni. Paljon ihminen saa aikaan, kun motivaatio on kohdalla! Kotona söin vähän, en edes ajokamppeita purkanut. Etelä seuraava suunta. Normaalisti ohitan Kokkolan "heittämällä" nyt juolahti päähän gruisailla hieman kaupungissa. Eihän siellä liikennettä paljoa ollut, eikä ihmisistä näkynyt jälkeäkään. Äkkiä pois. Kruunupyystä käännyin Öijan suuntaan, ennen niin mutkainen tie tuntui F Kasin käsittelyssä oienneen loivamutkaiseksi tiepahaseksi. Gertrudsbroossa pysähdyin, toinen pysähdys F Kasille. Nyt oli lämmin, ei palellut käsiä kun otin kuvia. Seuraava pysähdys Ennen Pännäisten risteystä tutulle pysäkille. Kuulin, että pohoisesta tulee pyörä lujaa, heitin kameran summassa kuin trap ampuja haulikon kohdetta kohti. Tietenkin pidin kiinni, ettei oikeasti lentänyt. Jälkeenpäin totesin onnistuneeni. Pännäisten tien mutkan F Kasi selvitti korrektisti, väistelin pahimmat routavauriot. Mukava pätkä kuitenkin. Kortesjärven tielle Pännäisten kylän kautta. Olen tainut Mitsillä viimeksi tehdä saman tempun. Koukkasin vielä Brännärin sivulenkin, tuntui yllättävän suoralta sekin tie. Mutta maisemat mukavat. Evijärvellä tankkasin. Kahvit join tutulla pysäkillä ennen pitkää suoraa. Kun olin lähdössä tuli pysäkille vanhempi herrasmies Versys Kavalla. Oli miehen ensimmäinen pyörä, tykkäsi kovasti, kertoi pitävänsä myös ajamisesta niin paljon, että haaveili Ruotsin keikkaa tälle kesälle! Asenne kohdallaan! Tovottelimme toisillemme turvallisia ajoja. Turvallisuudesta huolehti maija joka oli pysäköity Veteli - Halsuan risteykseen. Katselin, ettei tutka kerro pahojakaan ylilukemia F Kasin vauhdista. Smöböndersin mutkat piti Kasille näyttää, ei ollutkaan niitä nähnyt. Pidimme molemmat tien pätkästä. Veteliin jälkeen tulee Kaustinen, kun merelle päin ajaa, Kaustisilla ajelin Varilan tien kautta kylälle. Tiesin, että jos nyt ajan Lohtajalle, tämä ajo on tässä. No olihan tullutkin jo nelisensataa kilomertiä taivalta, joten ajoin Lohtajalle, toki vanhan tien kautta. Kaksi sunnuntai ajelua, kolmaskin olisi mahtunut, sen teimme Volkkarilla Kaija, Tummu ja minä. Oli antoisa päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti