Monta kertaa olen Vihannissa käynyt, aina kuitenkin sivumeno mielessä. Onhan siellä iso Mäntylammen tanssilava ja Lampinsaaren "kaivoskaupungissa" pitkänomainen sali, jossa myös tanssittiin. Kuitenkin aina ohitettiin itse Vihanti. Nykyinen Raahen kaupunginosa. Päätin ottaa ko. paikan lähempään tarkasteluun sunnuntai-ajelulla kahdeksas kesäkuuta. Ajoilma lähes täydellinen, lämmin, pilvinen jopa sadepilviä taivaan rannalla, vähän tuulikin. Yhden maissa kevyillä varusteilla matkaan. Kevyttä oli menokin. F Kasin nyt jo tuttu jytinä nosti ajofiilinkiä heti hyviin lukemiin. Hiekkasärkkien kautta kiersin. Jotenkin nuutunut paikka, tarttis tehdä jotain. Mutta kun ihmisiä liikkuu niin hyvä on. Pyhäjoen Eteläkylän kautta vanhalle sillalle. Ihmettelin, kun sillasta kertovassa liikennenmerkissä oli "suurin korkeus 2.7 m" ei siinä sillassa ennen kattoa ole ollut. Ajattelin, että kilpi oli pyörähtänyt neljäsosaympyrän ruuvin ruostuttua poikki. Siltaa lähestyessäni arvoitus selvisi, molempiin päihin on pykätty tyylitellyt kaariportit, joihin vielä rajoitinpuomit. Portin kamanassa luki Eteläkylän silta. (jos oikein muistan.) Pitihän sitä taasen pistää F Kasi jalalle puiselle lankkukannelle. Autoja meni harvakseen sillasta, vanhus tutisi vielä hyvän aikaa, kun auto oli jo mennyt. Pohjoiseen ajoin niin kauan vanhaatietä kun mahdollista, ei sitä pitkästi ollut. Kasitietä jatkoin Raahea kohti. Pysähdyin kerran kyllttikuvaukseen. Kun käännyin Iisalmen tielle loppui liikenne, verrattuna valtatie kahdeksaan. Kasitiellä yhtenäistä autojonoa oli koko sadankilometrin matkan. Pohjoisesta päin tunkua etelän suuntaan. Kastellin tienviitta kehoitti kääntymään nyt jättiläisten...... en ehtinyt lukea loppuun, seisemän vuotta sitten kyltissä luki - Kastellin linnan rauniot - se vähän suututti kun narrasivat ajamaan sinne kivikasoille, vai että - linnan rauniot... Vähitellen aloimme Kasin kanssa päästä pilvien alle, pientä tihkua tuli visiiriin, ei niin paljoa, että olisi pessyt itikkain raadot pois. Suunnitelman mukaan käännyin Vihannin keskustaan, se oli yhtä äkkiä katsottu kuin Lohtajankin keskus. Olivathan pitäjät melkein saman kokoisia silloin aikoinaan. Vihannissa on punainen kirkko!
Oulaisiin kaksikymmentä seitsemän kilometriä, kauan ei kestänyt tuon kaksikymmentä seitsemän kilometrin ajo. Törmähovilla piipahdin, mutta voihan surkeus, tai ei surkeus. Yhdistys on tullut jo niin varoihinsa, että on vonut rakentaa halleja ennen ulkona olleille koneille rahaa on jäänyt suuriin munalukkoihinkin. Koneille hyvä, turisteille huono. En edes pysäyttänyt F Kasia, näytin vain sille paikan. Ylivieska on hyvän tien takana Oulaisista katsottuna, sitä oli mukava hyödyntää. Moottoripyöriä oli liikkeellä kiitettävästi. Ajurin vuosimallin tietää siitä, nouseeko käsi tai ei. En ala erittelemään mikä vuosiluku on -vedenjakaja-. Päätin testata Ylivieskan toisen huoltoaseman, Nesteen. Löytyi vesipiste, jota ei Vihannin STykköseltä löytynyt. Mutta tasapeli tuli Abc,n kanssa. Samanlaista kuravelliä Nesteelläkin. Tästä lähtien kuljetan omat visiirinpesuvärkit mukana. Pohjapuolta ajelin Alavieskaan, sieltä Raution suuntia, katselin peileihin tullutta moottoripyörää, päätin päästää sen ohi. Hyvää haipakkaa painelikin kaksi päällä, tällä välillä on kuoppiakin, ei pahemmin hiljennellyt. Harmitti, kun en merkkiä bongannut kun ohi päästin. Ajelehdimme peräkanaa Rautioon, kas kummaa, kääntyi Himangalle menevälle tielle. Niin tulimme kasitielle sulassa sovussa peräkkäin. Kun tökkäsi vilkun S-Marketin risteyksessä vasemmalle ajoin ohi, Honda Varaderohan se. Taitaa olla vielä jäljellä maastopuolen joustovaroja, ei kyykyllä kaksipäällä tuollaista vauhtia pidetä. Vihanti tuli tarkastettua, siinä samassa pieni lenkinpoikanenkin kehitti vajaa kolmesataa kilometriä laatuaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti