Kuusituhatta kilometriä edellisestä öljynvaihdosta, eiköhän olisi uusien litkujen aika? Päälisin puolin näytti helpolta tempulta. Niinhän se olikin. Casrolia ja Mahlen suodatin, taasen on yksi takapiru mielestä poissa. Öljyn pitää pysyä myös siellä mihin se laitetaan. ( Ei koske Englantilaisia pyöriä)
Sen voi todeta, että pysyykö, kun ajaa moottorin tarpeeksi kuumaksi. Tuumasta toimeen. Mukavan leuto ilma kaikesta huolimatta. Vaikka luoteinen yritti puhaltaa tosissaan vastaan, hyökkäsi F Kasi innokkaasti Ohtakaria kohti. Siellä lämpö putosi pari astetta, asettui kymmenen lukemiin. Kuvien oton aikana tarkkailin F Kasin alustaa, josko ilmestyisi öljyläikkiä asfalttiin. Ei onneksi näkynyt hälyttäviä pisaroita. Tyytyväisenä ajelin mantereelle päin, vanhaa tietä Marinkaisiin. Koukkasin Ruotsalon kautta. Kiepautin jopa Amin ja Satun pihalle, mutta olivat kai päiväunilla, (päikkäreillä) kello oli vähää vaille seitsemän! Jatkoin vanhaa tietä Vitikkaan, ohitin pyöräilijälauman, heillä oli niin näkyvät ja komeat ajokamppeet, että piti pysähtyä ottamaan valokuva! Tuollainen sinisenturkoosi näkyy valoisassa jopa paremmin kuin oranssi keltaiset häly liivit! Kasitietä takaisin, Peltokorven kautta kuitenkin Kälviälle, Haapaniemen risteys on saanut alikäytävän. Peitson tietä kallistelin takaisin kasille. Sivuvastaisessa tormissa F Kasi paukutti voimainsa tunnossa eteenpäin. Niin oli kova tuuli, että kulutusmittari kertoi pahimmillaan viiden litran lukemia! Olihan vauhtiakin kymmenen tusinaa. Usein ennenkin, samoin nyt jouduin tarttumaan oikein lujasti ohjaustankoon saadakseni pyörän kääntymään Koivistonperän tielle. Oli aivan hilkulla, etten ajanut ohi, sehän olisi merkinnyt melko varmasti pitkää latua! Tämä ilma oli niin ajoon kutsuva, ettei tänäkeväänä ole vielä vastaavaa ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti