Oooppia ikävä kaikki.

No niin, olikin jo puhetta tuolla aikaisemmin, että on hieman pitkäksi välitetty ykkönen tässä "stunttipyörässä".
Konkreettisesti huomasin sen, kun lähdin, tai meinasin lähteä Miian ja Anssu pihalta kottiin päin. En siinä sitten tohkeissani huomannut kaasutella tarpeeksi, ja STOP! Kun kaksipyttyinen 12.5 puristeinen motti sammuu, se tapahtuu äkkiä. Ja kun tarkkaavaisuus ei ole sataprosenttisesti ajosuoritteen alussa, tapahtuu "hallinnan menettäminen". Siihen  pihasepelille kupsahti F kasi. No minäkin maastoonnuin, koska mitään pelastusoperaatiota ei ollut suunnitelmissa. Kun pyörä kaatuu paikaltaa, se kolahtaa eniten kuskin itsetuntoon,  onneksi ei pyörään. Kaatumarauta ja pehmeä alusta,  ei vaurioita. Onhan tuon pyörän alkuperäinen tehtävä ollut myös stunttihommissa selviytyminen.  Mutta ei niin pahaa, eikö hyvääkin: Kantapään kautta opittu juttu jää kyllä niin selkärankaan, ettei F kasi enää ainakaan minun hallinnassa sammu lähtiessä.
Solisi nolua, kun jossain risteyksessä tekis samat. Sammua tietenki voi ja saakin, kunhan kuski on hereillä, sehän ei mikään ongelma sinänsä.....

ps. 10 huhtikuuta.  Eilen illalla en viitsinyt  tarkemmin  vaurioita pyörästä hakea, ottihan  sen verran koteloon. Tänään sitten rohkaisin itseni,  menin varovasti elosuojaan, jos siihen sittenkin?? No, kaatumaraudan päässä oli tarkasti katsottuna pieni nirhauma, joka parilla tonnisen pyhkäisyllä tasottui. Vähän mustaa maalia huiskautin mausteeksi, se oli siinä.
Nyt tuntuu, että ilman luonne on muuttunut, vaikka päivällä länsetelä ploosasi niin, että pohjonenkin sitä kadehtisi.  Tuulen suunnan kääntyminen oli hyvä merkki. Leppoisampi paljon kuin eilen illalla. Pesin pyörän!