Koukkaus Ohtakariin

 Tavarajuna kanttaa pohjoista kohti.

 Uusi ja vanha. Ruosteinen vanhus saakin väistyä uuden betonisen tieltä.

 Kiskot mutkalla isolla radalla.

 Pikkuradalta ovat kiskot joutaneet romukoppaan.

 F Kasi pikkuradan Reisjärven puoleisen pään "pysäkillä".

 F Kasi näyttää isolta tässä kuvassa tonnikuusisatasen rinnalla.

 Tässä melkein näkymätön.

Kuusipyttyisessä pitää olla kuusi röörinreikää, kaksipyttyisessä vain yksi?

Sovimme Mopomies Leppiksen kanssa kahvittelutuokion Ohtakarin Katiskaan kello kolmeksitoista. Koska aikarauta näytti vasta yhdeksää, päätin tehdä pienen koukkauksen matkalla. Kannuksessa pysähdyin katselemaan ja kuvaamaan Lestijoen siltatyömaata, hommaa riittää vielä.  Sieviin päin kääntelin F Kasin keulan seuraavaksi. Ilma ei ollut odotusten mukaisesti lämmin. Onneksi olin viisastunut parin viime lenkin jälkeen, ettei kesä ole vielä täällä. Sievissä en  epäröinnyt suuntaa, Reisjärvelle vei tie. Pikkuradan kohdalla jälleen pysähdys, appelsiini sai toimittaa eväksen virkaa. Muutama kuvakin tästä radan päätepisteestä. Tai paremmin, entisen radan. Pysähdys kääntää useimmiten fiilinkinappulan kaakkoon, niin nytkin. Lestijärvelle menvällä tiellä F Kasi hörisi nautittavasti, loivia mutkia kallistellen tulin nopeasti Kannuksen tien risteykseen. En aikonutkaan kääntyä, vaan Halsuaa kohti pisteli Kasi pitkin askelin. Kanalan seutuvilla näkyi jo merkkejä peltotöistä. Halsualla liikenneympyrän kautta Köyhänjoen tielle. Ilma oli Reisjärvellä mukavan lämmintä, nyt se alkoi kostua ja viiletä. Kauhavatielle tullessa  visiirissä näkyi pisaroita.  Mutta matka joutui! Kälviä ei ollut ystävällisellä mielellä, lämpö laski edelleen, merituulikin taisi herätä. Menoa en anatanut tuollaisen pikkuseikan häiritä.
Ohtakarissa ei ollut sen kylmempi kuin mantereellakaan. Leppis olikin  ottanut varaslähdön, lopetteli aamiaista Katiskan terassilla! Nissilän Jaskan tervehdys oli, kun riisuin kypärän  - sieltähän ilimesty vanhan näkönen kuski!- Parituntia kului kuin siivillä Leppiksen, Jaskan ja Leenan kanssa jutellessa. Molemmilla heillä myös pyörät, nyt olivat Hondalla (auto pthyi) liikkeellä. Seitsemänkymmen luvun retket ja hurjastelut tulivat äkkiä muistojen syövereistä esiin. Hurjat olivat kuskit, nopeat olivat pyörät, ei ihme että vauhdit lähempänä kahtasataa jyrkissäkin mutkissa, näin ainakin muistelimme..... ja vielä soralla!!
Mantereelle ajelimme letkassa, Leppis ja minä. Marinkaisiin opastin vanhantien kautta, jolta Leppis kääntyi Vaasaan,  minä kotia kohti. Yksi antoisimmista sunnuntai-ajeluista.
Vähän pyöristä: Leppiksen Bmw 1600 gtl on iso juhulava pyörä. Taittoi viimekesän aikana yli kaksikymmentätuhatta kilometriä.  Kuutioita puolet enemmän kuin F Kasissa. Sylintereitä kaksi kertaa enemmän. Voimaa ja vääntöä kuin kahdessa F Kasissa. Varusteina kaikki mausteet. Istuinlämmittimestä tasanopeus säätäjään, luistonestot abc,t jne.... luettelosta tulisi pitkä.