Kuulemma viidentoista lämpöasteen raja rikottiin tänä päivänä. Minä odottelin viiden asteen rikkoutumista! Tällaisen evästeen laitoin aamulla ajosuoritteen ehdoksi. Lohtaja oli nyt kylmä ja kostea paikka. Mutta vähän ennen viittä kipusi lämö peräti seitsemään asteeseen, odotus palkittiin. Päivän mittaan olivat linnut antaneet viihdettä ikkunan alla olevalla kedolla. Miljoona lokkia kirkui että sisälle kuului. Niiden seassa kurkiraukka yritti saada syöntirauhaa, ei onnistunut. Mutta töyhtöhyypät, kuovit ja naakat eivät lokeista välittäneet, eivätkä neljä teertä, jotka pitivät kosintarituaalejaan lokkien seassa. Pari kertaa nuoren näköinen teeripoika jopa pöyhisteli muutamalle lokille. Nyt oli tavoiteltu morsiankin saapunut estraadille. Vankan näköisellä kukolla näytti olevan senssejä, kuitenkin daami vieläkin epäröi, ja kävi ukon kiusaksi nuorempia katselemaan. Ei siitä vielä avioliittoa tullut, puolin eikä toisin.
Mutta iltapäivällä keto tyhjeni kuin taikaiskusta. F Kasilla kiertelin pahimmat vesiputit Sainsalon tiellä, oli todella liukasta, mutta ei tuo näytä siitä piittaavan. Kokkolaan päin viiden asteen lämmössä viiletimme, mukavan papatuksen säestyksellä F Kasi ja minä.
Eteläistä ohikulkutietä pääsimme Kokkolan ohi aivan huomaamatta, Kruunupyyssä käännyin Öijaan päin. Loivamutkatie oli märkä, aurikokin paisteli pahasti etuviistosta, joten hiljalleen ajelin seitsemälle sillalle, sitä pitikin Gertrudsbron pysäkille. Kuten arvata saatta jäitä eikä sen myötä pilkkijöitäkään näkynyt, hyvä näin. Muutamat kuvat muistoksi. Pietarsaaren ohi jytistelin kolmen liikenneympyrän kautta. Nyt tuli lyhyt etappi, sillä käännyin tutulle parkkipaikalla, kun ei mihinkään kiire ollut. Kuvia sieltäkin. Bennäisiin menevä mutkatie oli kuoppanen, joten mutkahurvistelu muuttui mutkakurjisteluksi. Juuri kun luuli saavan hyvän kallistuksen näkyi seuraava röykky, eikä sellaisen yli huvita liian lujaa mennä. Rauhallinen vauhti oli valttia. Kasitiellä tervehti vilkut päällä tuhatta ja sataa Kokkolaan päin ryntäävä poliisimaija. Parin kilometrin päässä olikin parkissa, pitivät puhuttelua Mondeon kuskille. Mutta minä ja F Kasi nautiskelimme ajosta kasitietä pitkin. Käyttelin vaihteita aivan huvikseni, vähän kiihdyttelinkin, joskus siinä jokin autokin jäi taakse. Kokeilin ohitusta viitosella, oli kädet venyä olkapäistä irti kun Kasi hyökkäsi. Mukava räyhä kiihtymään. Mutta parhaat tunnot antaa sopivassa matkavauhdissa, pakoputki pitää vakavaa puhetta, enemmän basso-kuin diskantti voittoista. Kahvat eivät tärise, peilit täysin kirkkaat, ja ennen Kokkolaan huomasin, pyörässä oleva pleksi on toiminut koko matkan niin loistavasti, ettei sitä ole huomannut lainkaan. Hetken tarkkailin mitä tapahtuu: Ei painetta tai tuulta rintakehään, ei turbulenssia kypärään, ei ujellusta eikä taakse tulevaa pyörrettä. Nyt kun malttais pitää näppinsä irti tuosta viritelmästä. Yksi osoitus ilmavirran poissaolosta on ettei kypärän visiiri tuuletu lainkaan. Pinlocki saa tehdä täyden päivätyön pitääkseen visiirin kirkkaana. Alatuuletusaukko olikin auki melekein koko matkan.
Puolitoistasataa kilometriä laatuaikaa F Kasin parissa. Palkitsin sen pesemällä Kasin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti