Koukkaus Ohtakariin

 Tavarajuna kanttaa pohjoista kohti.

 Uusi ja vanha. Ruosteinen vanhus saakin väistyä uuden betonisen tieltä.

 Kiskot mutkalla isolla radalla.

 Pikkuradalta ovat kiskot joutaneet romukoppaan.

 F Kasi pikkuradan Reisjärven puoleisen pään "pysäkillä".

 F Kasi näyttää isolta tässä kuvassa tonnikuusisatasen rinnalla.

 Tässä melkein näkymätön.

Kuusipyttyisessä pitää olla kuusi röörinreikää, kaksipyttyisessä vain yksi?

Sovimme Mopomies Leppiksen kanssa kahvittelutuokion Ohtakarin Katiskaan kello kolmeksitoista. Koska aikarauta näytti vasta yhdeksää, päätin tehdä pienen koukkauksen matkalla. Kannuksessa pysähdyin katselemaan ja kuvaamaan Lestijoen siltatyömaata, hommaa riittää vielä.  Sieviin päin kääntelin F Kasin keulan seuraavaksi. Ilma ei ollut odotusten mukaisesti lämmin. Onneksi olin viisastunut parin viime lenkin jälkeen, ettei kesä ole vielä täällä. Sievissä en  epäröinnyt suuntaa, Reisjärvelle vei tie. Pikkuradan kohdalla jälleen pysähdys, appelsiini sai toimittaa eväksen virkaa. Muutama kuvakin tästä radan päätepisteestä. Tai paremmin, entisen radan. Pysähdys kääntää useimmiten fiilinkinappulan kaakkoon, niin nytkin. Lestijärvelle menvällä tiellä F Kasi hörisi nautittavasti, loivia mutkia kallistellen tulin nopeasti Kannuksen tien risteykseen. En aikonutkaan kääntyä, vaan Halsuaa kohti pisteli Kasi pitkin askelin. Kanalan seutuvilla näkyi jo merkkejä peltotöistä. Halsualla liikenneympyrän kautta Köyhänjoen tielle. Ilma oli Reisjärvellä mukavan lämmintä, nyt se alkoi kostua ja viiletä. Kauhavatielle tullessa  visiirissä näkyi pisaroita.  Mutta matka joutui! Kälviä ei ollut ystävällisellä mielellä, lämpö laski edelleen, merituulikin taisi herätä. Menoa en anatanut tuollaisen pikkuseikan häiritä.
Ohtakarissa ei ollut sen kylmempi kuin mantereellakaan. Leppis olikin  ottanut varaslähdön, lopetteli aamiaista Katiskan terassilla! Nissilän Jaskan tervehdys oli, kun riisuin kypärän  - sieltähän ilimesty vanhan näkönen kuski!- Parituntia kului kuin siivillä Leppiksen, Jaskan ja Leenan kanssa jutellessa. Molemmilla heillä myös pyörät, nyt olivat Hondalla (auto pthyi) liikkeellä. Seitsemänkymmen luvun retket ja hurjastelut tulivat äkkiä muistojen syövereistä esiin. Hurjat olivat kuskit, nopeat olivat pyörät, ei ihme että vauhdit lähempänä kahtasataa jyrkissäkin mutkissa, näin ainakin muistelimme..... ja vielä soralla!!
Mantereelle ajelimme letkassa, Leppis ja minä. Marinkaisiin opastin vanhantien kautta, jolta Leppis kääntyi Vaasaan,  minä kotia kohti. Yksi antoisimmista sunnuntai-ajeluista.
Vähän pyöristä: Leppiksen Bmw 1600 gtl on iso juhulava pyörä. Taittoi viimekesän aikana yli kaksikymmentätuhatta kilometriä.  Kuutioita puolet enemmän kuin F Kasissa. Sylintereitä kaksi kertaa enemmän. Voimaa ja vääntöä kuin kahdessa F Kasissa. Varusteina kaikki mausteet. Istuinlämmittimestä tasanopeus säätäjään, luistonestot abc,t jne.... luettelosta tulisi pitkä.

Yhden pysähdyksen taktiikka

 Raution raitti.

Mahdollisuuksia kolme, Kannuksen valinnan jälkeen olisi pitänyt pestä pyörä. 

Kaksitoista astetta lämmintä, mutta vielä kovahko ilma. Kuitenkin sopiva pientä iltalenkkiä varten. Päätin,  kerran pysähdyn, ajan niin pitkälle  kun Vimpelissä tankattu bensa hyvällään riittää. Rautiossa ei vielä tänä vuonna ole käyty. Himangalta menevä tie on routinut pieniä töyssyjä melkein koko matkalle. Ei kuitenkaan haitaksi asti. Hajusta päätellen pelloille on jo hätäilty, samaa todisti tiellä olevat multakokkareet. Rautiossa tein taktisen pysäyksen, otin muutamat kuvat. Sieviin päin lähti F Kasi halukkaasti kallistelemaan loivia mutkia. Kevyesti se hyökkää, kun kapulalla käskee. Kajaanitiellä oli jonkin verran liikennettä, myös Kannuksen jälkeen. Kälviältä käännyin Peitson tielle. Aurinko ei vielä ehtinyt edestä paistamaan. Kasitiellä lämpö putosi yhdeksään asteeseen. Kuitenkin ilma pysyi melko tyynenä. Vanhan tien kautta ajelin mutkia kallistellen Koivistonperän tielle, josta lyhyt soraosuus Sainsalontietä. Mukava traditionaalinen ilta-ajo!

Talven varalle

 Tällainen leluke tuli taloon lähinnä Kaijan käyttöön. No, talvella molempien. (näin on sanottava moottoripyörä palstalla) (huom rekisterikilven kirjainten maaginen järjestys! Lue keskeltä molempiin suuntiin)

 Auton pitää olla musta!

Sitten kun tuon "mediacenterin" salat  taitaa, voi autossa olla kilometrejä kunnioitettava määrä.

Autotalo Anttiroikolta haimme Golfin. Transporter jäi sille tielle haikeitten jäähyväisten saattelemana. Aikansa kutakin.
Vähän kevennystä kun mp-palstalla ollaan. Nikon kanssa teimme diilin Satasen iskuun saattamisesta!

Säätilojen kartoitusta.

 Ohtakarissa leppoisa utuinen ilma.

 Esan ja Seijan mökkiä eivät tänä talvena jäät hätistelleet, jos muuloinkaan.

 Kun tarkasti katsoo, pientä pisarointia Ohtakarissa.

 Päätin katsastaa uuden ylikulun tämän hetkisen tilanteen.

 Olisiko insjöörille tullut pieni laskuvirhe, jos sillan tarkoitus on, että kaksi raidetta rinnakkain?

 Melkein Satasan jalanjäljessä on Kasin sivuseisontatuki.

 Jostakin se sai rapakkoa, ämyrikin.

 Turvakisko jatkuu taivaaseen? Selvitin miten mekaniikka toimii, kymmenen senttiä saa pudota, kunnes nykäsee.

 Tämä on aivan uusi mastolöytö, hyvä!

Kaikenlaisisa paikoisa sitä kesälomaansa viettää, voiko tuon ankeampaa merimaisemaa olla, eikä se muutu  kesänkään tullen.

Eilinen reisu oli sen verran pitkä, että päätin tänään tehdä vain pienen maakuntakierroksen. Voisihan sitä ajella lämpötilojen ohjaamana, tai ainakin yrittää. Ohtakariin ajelin korvat luimussa, tarkeneeko? Eilinen rautavinkka oli laantunut, ja ilma oli melkein kuin silkkiä. Seitsemän astetta lämpöä ei paljolta tunnu, mutta kun se on tyynessä ja pehmeässä ilmamassassa on säätila aivan erilainen kuin esimerkiksi eilen. Pieniä pisaroita ripsi visiiriin, kun ajelin maalle, katselin missä päin voisi aurinkoa näkyä, päätin pyrkiä aina sinne päin. Kannuksessa se paistoi mukavasti. Pysähdyin Eskolan ylikulku sillalle, uusi silta valmistumassa, mutta? (katso kuva) Etuoikealla näkyi kirkasta taivasta, päättelin Reisjärven suunnan Sievin jälkeen sopivaksi.  Aina ei käy niin kuin haaveillaan. Sievissä oli kylmä, kaikki merkit viittasivat kylmyyden syvenevän vielä Reisjärven suunnalla, siellä oli synkkiä mustia pilviä. Mihin lienee kadonnut kirkas taivas. Ylivieskan suuntaan käännyin, kiertelin kaupungissa vähän aikaa, kävin myös Rinta-Joupilla. Ei täälläkään hellettä ollut. Päättelin, rannikko olisi nyt lämmin paikka. Alavieskaa kohti annoin mennä. Kähtävällä en ollut ennen käynyt, käännyin sinne! Ja kun tilauksesta, näkyi masto tien varressa,  juuri eväs aikaan. Nopeasti vaihtui ilman laatu paikasta toiseen, Ylivieskan koleus oli poissa, leppoisa pilvipoutainen ei ollutkaan kylmä Kähtävällä! Evästelin hiljakseen, sitten valuin tielle. Kähtävän kylätie oli mukavaa nelosella ajeltavaa,  taasen tuli mieleen  tällaisella hiljaisella kylätiellä, hiljaisella vauhdilla uppoutuu moottoripyöräilyn yhteen syvimmistä sen olemuksista, kiireetötä matkantekoa, mukavia mutkia, leppoisa ilma, jota kevyt hengittää, selvä nirvana!
Kalajoelta Hiekkasärkille, särkät eivät säväytä näin keväällä, eivätkä enää kesälläkään, kun tarkemmin katsoo merelle, eihän se Hiekkasärkkien merimaisema mikään erikoinen ole, vert. esim. Ohtakariin.
Kasitiellä oli aika paljon liikennettä, kiireettömästi kiiruhtelin F Kasin kanssa kotia kohti.
Mitä Sataselle kuuluu? Uskon, että laitan se timmikuntoon, onhan mukavaa vaihtelua aina silloin tällöin kurvailla Satasellakin!

ps. Ylikulkusillan mysteeri? Kuulin luotettavalta taholta, että rakenteilla oleva häkkyrä on varasillan formuja? Silta tulee piakkoin? käyttöön vielä, kun raiteita on yksi. Sinä aikana puretaan tämä vanhasilta, ja rakennetaan kai sitten kaksiaukkoinen tilalle, puretaan varasilta... Sen jälkeen.......

Helteistä pääsiäistä?

 Tällä teemalla lähti pääsiäisajo liikenteeseen.

 Tässä ovat poseeranneet MZ-etz ja BMW-k100 lt.

 Uutta ja vanhaa, riihi on vanha...

 Mönköstä kuuluisa taukopaikka.

 Lappajärven tuttuakin tutumpi poseerauspaikka.

 Joutsenet nauttivat lämpimästä kevätlekottelusta.

 Kivijärven ja Karstulan rajalinjalla F Kasin mittari kipusi plus 25 asteeseen.

 Kivijärven raitti.

Lestijärven raitti.

Ei ollut lämmintä ilmamassaa Lohtajan päällä 20 huhtikuuta kaksituhattaneljätoista. Oli hyytävän kylmä pohjoisvinkka. Onneksi mahdollisuus siirtyä pikaisesti lämpimimmille " vesille" kun alla  F  Kasi! Biskobin mutkien kautta Kahvitielle  toteuttamaan reisun ensimmäistä teemaa: Pitäisi saada  katettu kottero Transportenin tilalle, vähän kompaktimpi. Lerbackan liikkeen pihalla kulutin kameran bitteja mahdollisia ehdokkaita filmaillen. Kylmää hönki täälläkin koko kuvaus session ajan. Äkkiä tielle. Alavetelissä Viikin Ralfin liikkeen pihalla katselin myös sillä silmällä. Luontainen suunta olikin nyt Seljesen mutkatie. Pinta ei ollut parhaassa mahdollisessa kunnossa, mutta F Kasilla voi heitellä pahimpien routakuoppien ohi. Kuvia tietenkin vakiopaikasta. Väkisten tulee vertailtua Satasen ja Kasin ajo-ominaisuuksia. Satanen on yliohjautuva, mietein, paljonko siinä on kardaaniefektin aikaansaannosta, se kääntyy jyrkästi mutkaan, mutta oikenee nopeasti rivakalla kaasun lisäyksellä. Kun tuon oppii käy Satasella mutkan ajo jouvukkaasti. Kasi menee  mutkan koko ajan samaa profiilia, ei vaadi niin tarkkaa kontrollia koko aikaa. Jos kelloaikaa pitäisi ottaa,  äkkinäisemmin kasilla mutkat suoriutuu. Kaustisilla käännyin Kauhavaa kohti, ilma oli jo vähän leppoisampaa. Sitten otin riskin, pysähdyin samalle taukopaikalle, jolta viime kesänä, elokuun neljäntenä päivänä lähtiessäni pudotin ajoa haittaavan mönkön asfalttiin että tömähti. Nyt tarkkana, oliko palanut takaisin väijymään josko kyytiin tuppaisi. Hitaasti join eväskahvia, otin kuvia, vähän ääneen hyräilin, että varmasti tietäisi läsnäolostani.
Vähän jännitti kun käänsin  Evijärveä kohti, mutta ei pienintäkään merkkiä otuksesta. Evijärveltä suunta Lappajärveä kohti, edessä ajoi auto niin rivakkaa vauhtia, ettei ohitukseen tarvetta, kerätköön sakot jos huono tuuri kävisi. Ilma lämpeni koko ajan, Lohtajan hyytävän plus seitsemän tilalla oli  13 lämpöastetta. Eivätkä nuo luvut kerro totuutta. Annas kun Lappajärvi tulee, hymy hyytyy. Ei hyytynyt! Lappajärvi oli leppoisalla tuulella. Kesäinen henkäys kävi rannassa johon pysähdyin. Pari joutsenta nautiskeli uimareissusta. Vimpelissä lorautin tankkiin naurettavan pienen litramäärän kotimatkaa varten.  St ykkösen yhteydessä oleva kahvila on lopettanut. Koskelan kautta koukkasin pienen lenkin. Takaisin muutaman kilometrin päästä ja pian olinkin Vaasa-Kyyjärvi tiellä. F Kasi pisteli maukkaasti vastatuuleen Kyyjärveä kohti, kuulemma räyhäpyörä on, pitää sisällään täysverisen matkapyörän ominaisuuksia, hyvä ajoasento, vakaa nopeuden pito,  tarvittaessa löytyy kiihtyvyyttä. Vaikka huomenna lähtisin esim. Keski-Eurooppaan. Paletin liikenneympyrästä käännyin Jyväskylää kohti. Kivijärvi - Karstula rajalla pysähdyin, ajoin F Kasin  tien sivuun ja evästin loput eväät. Täällä oli helle. Mittari kapusi kahteenviiteen tuulettomassa paikassa. Kun piti lähteä, huomasin, F Kasin olevan lujasti mudassa kiinni. Lämpö kohosi entisestään minulla kun kiskoin sen kovalle alustalle. No hyvä, sillä aavistin,  vielä palellaan. Kivijärven kirkon raitista kuvia, matkaan Kinnulaa kohti. Tie oli yllättävän hyvässä kunnossa. Muhola on mukavan näköinen kyläyhteisö. Kinnulassa ajoin keskustan kautta. Kun vertaa Lohtajaan luulisi   Kinnulassa olevan asukkaita ainakin tuplasti enemmän, taitaa olla kolmasosa vähemmän. Sitten olikin jäljellä alamäki rannikolle. Kovalla fiilingillä laskettelin F Kasin kanssa, pieni pysähdys Lestijärvellä, Sykäräisten pohjapuolta sopivaa vauhtia. Kannuksessa jäähtyi, Hillilässä ajoin Siperiaan. Loppu olikin pelkkää palelemista. Mutta mitäs tuosta, kun yhdeksäkymmentä prosenttia reissusta sai ajaa melkein kesäkelissä ja sai ajaa F Kasilla!

Näytin F Kasille Gertrudsbron vakiopaikan.

 Näiden kuvien taustat olisin voinut kopsata viimevuosina ottamistani kuvista, pyörä vain erimallia.

 Tyyni viiden asteen keli.

 Tässä lähikuva tähän asti parhaasta pleksiviritelmästä.

 Hiljalleen hymy hyytyy männyntyvellä. Tästäkin jo kolmas kuva.

 Oikein sormet syyhysi päästä ajamaan tuota peliä. Voi tosin olla kylmän kinnistelylläkin osansa.

Jäätä siellä vielä on!

Kuulemma viidentoista lämpöasteen raja rikottiin tänä päivänä. Minä odottelin viiden asteen rikkoutumista! Tällaisen evästeen laitoin aamulla ajosuoritteen ehdoksi. Lohtaja oli nyt kylmä ja kostea paikka. Mutta vähän ennen viittä kipusi lämö peräti seitsemään asteeseen, odotus palkittiin. Päivän mittaan olivat linnut antaneet viihdettä ikkunan alla olevalla kedolla. Miljoona lokkia kirkui että sisälle kuului. Niiden seassa kurkiraukka yritti saada syöntirauhaa, ei onnistunut. Mutta töyhtöhyypät, kuovit ja naakat eivät lokeista välittäneet, eivätkä neljä teertä, jotka pitivät kosintarituaalejaan lokkien seassa. Pari kertaa nuoren näköinen teeripoika jopa pöyhisteli muutamalle lokille. Nyt oli tavoiteltu morsiankin saapunut estraadille. Vankan näköisellä kukolla näytti olevan senssejä, kuitenkin daami vieläkin epäröi, ja kävi ukon kiusaksi nuorempia katselemaan. Ei siitä vielä avioliittoa tullut, puolin eikä toisin.
Mutta iltapäivällä keto tyhjeni kuin taikaiskusta.  F Kasilla kiertelin pahimmat vesiputit Sainsalon tiellä, oli todella liukasta, mutta ei tuo näytä siitä piittaavan. Kokkolaan päin viiden asteen lämmössä viiletimme, mukavan papatuksen säestyksellä F Kasi ja minä.
Eteläistä ohikulkutietä pääsimme Kokkolan ohi aivan huomaamatta, Kruunupyyssä käännyin Öijaan päin. Loivamutkatie oli märkä, aurikokin paisteli pahasti etuviistosta, joten hiljalleen ajelin seitsemälle sillalle, sitä pitikin Gertrudsbron pysäkille. Kuten arvata saatta jäitä eikä sen myötä pilkkijöitäkään  näkynyt, hyvä näin. Muutamat kuvat muistoksi. Pietarsaaren ohi jytistelin kolmen liikenneympyrän kautta. Nyt tuli lyhyt etappi, sillä käännyin tutulle parkkipaikalla, kun ei mihinkään kiire ollut. Kuvia sieltäkin. Bennäisiin menevä mutkatie oli kuoppanen, joten mutkahurvistelu muuttui mutkakurjisteluksi.  Juuri kun luuli saavan hyvän kallistuksen näkyi seuraava röykky, eikä sellaisen yli huvita liian lujaa mennä. Rauhallinen vauhti oli valttia. Kasitiellä tervehti vilkut päällä tuhatta ja sataa Kokkolaan päin ryntäävä poliisimaija. Parin kilometrin päässä olikin parkissa, pitivät puhuttelua Mondeon kuskille. Mutta minä ja F Kasi nautiskelimme ajosta kasitietä pitkin. Käyttelin vaihteita aivan huvikseni, vähän kiihdyttelinkin, joskus siinä jokin autokin jäi  taakse. Kokeilin ohitusta viitosella, oli kädet venyä olkapäistä irti kun Kasi hyökkäsi. Mukava räyhä kiihtymään. Mutta parhaat tunnot antaa sopivassa matkavauhdissa, pakoputki pitää vakavaa puhetta, enemmän basso-kuin diskantti voittoista. Kahvat eivät tärise, peilit täysin kirkkaat, ja ennen Kokkolaan huomasin, pyörässä oleva pleksi on toiminut koko matkan niin loistavasti, ettei sitä ole huomannut lainkaan. Hetken tarkkailin mitä tapahtuu: Ei painetta tai tuulta rintakehään, ei turbulenssia kypärään, ei ujellusta eikä taakse tulevaa pyörrettä.  Nyt kun malttais pitää näppinsä irti tuosta viritelmästä. Yksi osoitus ilmavirran poissaolosta on ettei kypärän visiiri tuuletu lainkaan. Pinlocki saa tehdä täyden päivätyön pitääkseen visiirin kirkkaana. Alatuuletusaukko olikin auki melekein koko matkan.
Puolitoistasataa kilometriä laatuaikaa F Kasin parissa. Palkitsin sen pesemällä Kasin!

Se on siinä!

 F kasin alkuperäinen ilmanohjain on aika vaatimaton teholtaan, näkö kyllä "persoonallinen".

 Tässä "piparkakku" pleksi edestäpäin.

 Jo kolmannessa pyörässä palveleva alunperin Givin tuulisuoja.

Jos ei alkuperäinen niin kaunis, ei tämäkään mutta mutta.....

Jonkinlainen pleksimania vaivaa aina kun tilaisuus kokeiluun tulee. Huomasin tuon Mitsin pleksin navetan seinällä, ja eihän se rauhaa antanut. F kasin alkuperäinen on jokin kummajainen jonka tarkoitus kain huomion herättäminen.
Satasessa tein viime kesänä aika paljon työtä löytääkseni sopivan läpyskän, joka jonkin verran suojaa, mutta jättää nakupyörän fiilingin jäljelle.
Samaa piti yrittää nytkin. Tämä oli helppo operaatio, vähän puukkosahaa, kulmahiomakonetta, porakonetta, siinä ne tärkeimmät. Mikään mahti ei olisi saanut jättämään koeajoa pois illan ohjelmasta. Ajovaatteet päälle ja baanalle. Jeps, jo Sainsalontie kertoi, ettei suurempiin muutoksiin ole aihetta. Kasitie vahvisti havainnon. Marinkaisista mutkatielle.  Pyörteilyä ei esiintynyt, moottorin ääni kuului jos mahdollista vieläkin mehukkaamin kuin ennen. Kolmen asteen lämmössä kurvailin naama hangonkexinä kotiin. Elosuojassa aukaisin visiirin..... Sitä ei tarvinnut aukaista, se oli ollut auki koko matkan!
Osoitus pleksikokeilun onnistumisesta heti ensi yrittämällä. Onneksi ei vielä itikka-aika käsillä..

Kävin näyttämässä F kasille Ohtakaria

 Talvi ei näitä ruokoja lannista.

 Tuossahan on vähän sävy sävyyn meininkiä!

 Vaara oli nyt vaaraton ja tyvenen puolella

Kyllähän tuo väri asfaltinkin kanssa synkkaa?

Kuusi astetta, kova tuuli, aivan sopiva ajokeli. Aikomuskaan ei ollut tehdä mitään ajosuoritetta, jos vähän kylillä pyörisi. Toki lenkkiin kuuluu Ohtakarissa käynti. Ei ollut jäitä meressä, maalla kova tuuli, mutta kun suunta oli mikä oli, ei se merta saanut innostumaan. Nyt alkaa pyörä tulla tutuksi, makustelin vaihteita, ja muutenkin tämä oli enemmän pyörään tutustumisajo kun jossain käynti. Mukavalta tuo tuntuu, vaihteen menevät päälle kevyesti, välikaasulla, tai ilman. Kaasu on äkkinäisempi kuin Satasessa, siihen pitää vielä tottua. Ohtakarista ajelin Seatin perässä hiljalleen kirkolle, Karhin kautta kallistelin kasitielle, pelottavan äkkiä tuo pyörä kiihtyy ylinopeuksiin, siihen pitää varautua ja seurailla mittareita! Kuudessa pysyi lämpö koko reissun, ei paha edellisten kylmäajojen jälkeen. Meinaa heittää fiilinkiä!

Oooppia ikävä kaikki.

No niin, olikin jo puhetta tuolla aikaisemmin, että on hieman pitkäksi välitetty ykkönen tässä "stunttipyörässä".
Konkreettisesti huomasin sen, kun lähdin, tai meinasin lähteä Miian ja Anssu pihalta kottiin päin. En siinä sitten tohkeissani huomannut kaasutella tarpeeksi, ja STOP! Kun kaksipyttyinen 12.5 puristeinen motti sammuu, se tapahtuu äkkiä. Ja kun tarkkaavaisuus ei ole sataprosenttisesti ajosuoritteen alussa, tapahtuu "hallinnan menettäminen". Siihen  pihasepelille kupsahti F kasi. No minäkin maastoonnuin, koska mitään pelastusoperaatiota ei ollut suunnitelmissa. Kun pyörä kaatuu paikaltaa, se kolahtaa eniten kuskin itsetuntoon,  onneksi ei pyörään. Kaatumarauta ja pehmeä alusta,  ei vaurioita. Onhan tuon pyörän alkuperäinen tehtävä ollut myös stunttihommissa selviytyminen.  Mutta ei niin pahaa, eikö hyvääkin: Kantapään kautta opittu juttu jää kyllä niin selkärankaan, ettei F kasi enää ainakaan minun hallinnassa sammu lähtiessä.
Solisi nolua, kun jossain risteyksessä tekis samat. Sammua tietenki voi ja saakin, kunhan kuski on hereillä, sehän ei mikään ongelma sinänsä.....

ps. 10 huhtikuuta.  Eilen illalla en viitsinyt  tarkemmin  vaurioita pyörästä hakea, ottihan  sen verran koteloon. Tänään sitten rohkaisin itseni,  menin varovasti elosuojaan, jos siihen sittenkin?? No, kaatumaraudan päässä oli tarkasti katsottuna pieni nirhauma, joka parilla tonnisen pyhkäisyllä tasottui. Vähän mustaa maalia huiskautin mausteeksi, se oli siinä.
Nyt tuntuu, että ilman luonne on muuttunut, vaikka päivällä länsetelä ploosasi niin, että pohjonenkin sitä kadehtisi.  Tuulen suunnan kääntyminen oli hyvä merkki. Leppoisampi paljon kuin eilen illalla. Pesin pyörän!

Miten se meni, huhu, valhe, emävalhe, tilasto?

Kuitenkin tähän tulee tilasto!  Eikä se ole mikään noista arveluista.
Ajokauden avaukset lähtien vuodesta 2003.

2003. 18 huhtikuuta   MZ
2004. 07 huhtikuuta   MZ
2005. 06 huhtikuuta   MZ
2006. 14 huhtikuuta   MZ
2007. 24 maaliskuuta BMW  K
2008. 31 maaliskuuta BMW  K
2009. 12 huhtikuuta   BMW  K
2010. 04 huhtikuuta   BMW  K
2011. 05 huhtikuuta  BMW   K
2012. 08 huhtikuuta   BMW  K
2013. 08 toukokuuta  BMW K
2014. 08 huhtikuuta   BMW  F
2015  07 huhtikuuta   BMW  F

Ajokauden virallinen avaus

Toinen päivä F kasilla Perkkiössä ja heti suunnittelin pyörälle ajokauden avausta!

 Eipä tuo näyttänyt sitä pahaksi ottavan!

 Ensimmäinen tankkaus.

 Nyt on tarkkailtava, poikkeaako kulutus Satasen lukemista.

 Tässä on takana jo reipas satakymmenen kilometriä, ensimmäinen pysähdys.

 Myötävaloon.

Uteliaita hunnutettuja todistajia alkoi tulla katselemaan mikä ihme se tuo on. Kuukauden päästä ovat tottuneet jo useampaakin kaksipyöräiseen.

Eihän se lämmintä ollut, ilma. Viisi astetta mittarissa johon aurinkokin pääsi paistelemaan. Muuten keli näytti houkuttelevalta, onhan vaatteet keksitty. Jytistellessä kasitielle arvuuttelin bensan riittävyyttä, uudessa pyörässä ei mitään näppituntumaa miten paljon tankissa on, vaikka mittari näyttäis mitä?
Systeemille tankille, ettei tarvitse suoritusta turhan takia keskeyttää. Sitten nokka Kokkolaa kohti. Meri muistutti olemassaolostaan kolkolla koleudella. Arvelin se hellittävän Peitsolla ja niin kävikin. Lämpö nousi jopa neljään asteeseen, jäisestä tiestä varottava vilkutuskin loppui. Antaapa vilkutella, kasitiekin ollut sula koko talven. Mutta Kälviän ja Ullavan välillä oli jääpolanteita, todella hillitsivät kaasukättä. Eivät toki koko tien leveydeltä, mutta sai hieman katsella mistä ajeli. Oli mukava selata F kasin vaihteita, kun vääntöä riitti joka lähtöön. Vaikka se vääntö on jokseenkin sama kuin Satasessa, kevyt pyörä tuntuu voimakkaammalta. Twin moottorin käytöskin poikkeaa jonkin verran nelikon kuminauhavedosta. On kulmikkaampi, mutta jotenkin siinä on hauskaa haastetta. Ääni on  Laverada miehen mieleen, mukava hörähdys kun laittaa pienempää päälle,  kyllä se vähän "ampuukin" putkesta! Kahvan lämmittäjät olivat puolella teholla, F kasin käsisuojukset tuntuivat olevan oikealla kohdalla, kädet pysyivät lämpimänä. Mutta nakupyörä on nakupyörä näin keväällä, vaatetta pitää olla.  Jo viime kesä nakulla todisti, että moottoripyöräilyn yksi suuria viehätyksiä on ilmavirran läpi puskeminen, siinä on jotakin. Kauhavatiellä Toholammille päin laitoin jo kuutosen päälle,  alkoi olla menemisen meininki. Vaikka  pyörä on tiivis paketti on ajo-asento sopivan "tukeva" ei pienintäkään väsymistä ollut havaittavissa.  Jousituksesta huomaa, että on reilut kaksikymmentä vuotta nuorempi pyörä alla ja laatuun on siinäkin paneuduttu. En ole koskenut säätöihin, tuntuu ettei tarvitsekaan. Toholammilta käännyin vastatuuleen, taasen se ilmiö, että vastatuuli ei ole  kylmä suunta moottoripyörällä ajaessa. Tuntui, että Kannus tuli liian aikaisin, tämähän alkoi fiilingillä, kun kylmäkin unohtuu....Väiviirteen tiellä jousitus testi jatkui, kevyesti pyörä selvitti routavauriot. Kylmästä huolimatta kumien pito tuntuu hurjalta, voisi kantata mutkiin aivan tajutonta vauhtia, voisi vain kuski olla kohta tajuton, jos ei muuten niin keskipakoisvoiman vaikutuksesta. Joten jätän kanttaamiset nuoremmille. Kasitiellä Mersun perässä sataakahtakymppiä, kuutosella "tyhjälläkäynnilllä".
Luulin reissua paljon kylmemmäksi, kylmin kohta oli Marinkaisten aukiolla!
Eikä vaatettakaan ollut mitenkään kamalasti päällä, normaalit viralliset ajovarusteet. Kädet pysyivä erikoisen lämpiminä. Kokeilin Kannuksesta  kahvareiden kuumempaa asentoa, Alaviirteellä laitoin puolelle teholle!
Tuntuu, että meistä F kasin kanssa tulee hyvät kaverit, ei vielä mitään negatiivista kerrottavaa. Ja pitää huomata, jos sitä negaa alkaa tulla, hommasta menee hohto, sitten on turhempi ajella.